perjantai 14. marraskuuta 2014

Lauantain pitkä:Brittibändien aatelia

Syyskuussa 1963 perustettu The Pretty Things on eräs keskeisimmistä brittiyhtyeistä, vaikka se suosiollisesti jäikin loppupeleissä kakkosdivisioonaan. Yhtyeen tärkeimmät jäsenet ovat ennen Pretty Thingsiä Rolling Stonesin esiasteessa Little Boy Blue & The Blue Boysissa vaikuttaa ehtinyt kitaristi Dick Taylor sekä 9. marraskuuta 70 vuotta täyttänyt laulusolisti Phil May. The Pretty Thingsin varhaistuotanto edustaa kenties aikakautensa rujointa ja alkuvoimaisinta rhythm and bluesia. Kyseistä tyylisuuntaa tarjosivat yhtyeen kaksi ensimmäistä pitkäsoittoa The Pretty Things ja Get the Picture, jotka molemmat ilmestyivät vuonna 1965. Niistä ensin mainittu sijoittui brittilistalla aina kuudenneksi. Myös yhtyeen kolme ensimmäistä singleä, Rosalyn, aina top teniin noussut Don’t Bring Me Down sekä omaa tuotantoa edustanut top 20-hitti Honey I Need menestyivät. David Bowie versioi niistä kaksi ensin mainittua vuonna 1973 ilmestyneelle covereista koostuneelle albumilleen Pin Ups. The Pretty Thingsin musiikillinen tyyli alkoi useiden muiden virkaveljien tavoin muuttua psykedeelisempään suuntaan vuonna 1967 ilmestyneellä pitkäsoitolla Emotions.
The Pretty Thingsin todellinen mestariteos oli vuoden 1968 lopussa ilmestynyt SF Sorrow, konseptialbumi, jota on tituleerattu jopa kaikkien aikojen ensimmäiseksi rockoopperaksi. Valitettavasti albumi jäi ilmestymisaikanaan pahasti The Whon Tommyn varjoon ja Pretty Thingsiä syytettiin jopa kopioinnista. Myöhemmin SF Sorrow on onneksi saavuttanut ansaitsemansa arvostuksen. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin The Pretty Things esitti albumin kokonaisuudessaan Abbey Roadilla ja uusioversio julkaistiin niin audiona kuin myöhemmin myös DVD-formaatissa. Mukana olivat lisäksi Pink Floydin David Gilmour sekä Fire-hitistään 60-luvun lopulta muistettu Arthur Brown. Myös kiertue Yhdysvalloissa seurasi vuosikymmenten jälkeen. Pretty Thingsin diskografiassa laatua ja psykedeelistä tyyliä jatkoi originaalia SF Sorrowta kahta vuotta myöhemmin ilmestynyt pitkäsoitto Parachute. Vuonna 1974 ilmestynyt pitkäsoitto Silk Torpedo ilmestyi Led Zeppelinin levy-yhtiön Swan Songin kautta ja Peter Grant toimi myös Pretty Thingsin managerina. Kahta vuotta myöhemmin ilmestyi albumi Savage Eye. Phil May jätti yhtyeen ennen keskeistä Lontoon-keikkaa ja se oli merkitsevä siltä erää Pretty Thingsin loppua. Vuonna 1980 ilmestynyt albumi Cross Talk ei sekään menestynyt ja The Pretty Things hajosi uudelleen seuraavana vuonna. Vuonna 1984 May ja Taylor elvyttivät yhtyettä uudelleen sessiomuusikoiden kanssa. Vuonna 1988 ilmestyi livealbumi Out of the Island.  Mayn ja Taylorin luotsaama yhtye teki loppuvuodesta 1990 menestyksekkään blueskiertueen Euroopassa muun muassa Stan Webbin Chicken Shackin kanssa. 90-luvulla May ja Taylor lyöttäytyivät yhteen The Yardbirdsin rumpalin Jim McCartyn kanssa nimellä Pretty Things/Yardbird Blues Band ja levyttivät Chicagossa kaksi albumia. Vuonna 1999 ilmestyi studioalbumi Rage Against Beauty. Sen seuraajaa nimeltä Balboa Island saatiin odotella vuoteen 2007. Mayn ja Taylorin ympärille kasattu Pretty Things-kokoonpano jatkoi keikkailua vuoteen 2010. Kahta vuotta myöhemmin vuorossa oli Australian-kiertue, jossa mukana oli Mayn ja Taylorin lisäksi originaali basisti John Stax, joka oli soittanut yhtyeessä edellisen kerran vuonna 1967. Vuonna 2013 Pretty Things vietti perustamisensa 50-vuotisjuhlia konsertoimalla Englannissa ja myös muualla Euroopassa. 10. heinäkuuta 2015 ilmestyi The Pretty Thingsin tuorein studioalbumi The Sweet Pretty Things (Are in Bed Now, Of Course...). Kyseessä on ensimmäinen yhtyeen pitkäsoitto, jonka työstämiseen sen kiertuejäsenet Greenwood ja Woosey osallistuivat. Vuonna 2018 The Pretty Things teki jäähyväiskiertueensa. Phil May menehtyi 15. toukokuuta 2020 75 vuoden ikäisenä. Syyskuussa 2020 ilmestyi akustinen albumi Bare as Bone, Bright as Blood, jonka May, Taylor ja Mark St. John olivat ehtineet saada valmiiksi ennen Mayn edesmenoa. The Pretty Thingsin varhaistuotanto ja SF Sorrow lukeutuivat brittiläisen rhythm and bluesin/rockin kiistattomiin merkkipaaluihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti