Lauantain pitkä:Kaikkien aikojen kitaristin ura pähkinänkuoressa

James Marshall Hendrixiä (27. marraskuuta 1942–18. syyskuuta 1970) pidetään jopa maailman parhaana rockkitaristina. Seattlessä syntynyt Hendrix aloitti kitaransoiton 15-vuotiaana. Vuonna 1961 hän liittyi Yhdysvaltojen armeijaan, josta vapautui kuitenkin seuraavana vuonna. Hendrix siirtyi Clarksvilleen, Tennesseehen, missä hän soitti The Isley Brothersien taustabändissä. 1960-luvun puolivälissä yhteistyökumppaniksi vaihtui rock and rollin keskeisiin pioneereihin kuuluva Little Richard. Seuraavaksi Hendrix soitti Curtis Knight & The Squiresin kanssa. Vuoden 1966 syyskuussa Hendrix siirtyi Englantiin, minne hänet johdatti The Animalsin basistina vaikuttanut Chas Chandler, joka ryhtyi hänen managerikseen. Chandlerille Hendrixistä mainitsi Keith Richardsin tyttöystävä Linda Keith. Andrew Loog Oldham, jolle Linda Keith oli maininnut Hendrixistä aikaisemmin, ei ollut oivaltanut hänen musiikillista potentiaaliaan. Hendrixin soittajakumppaneiksi yhtyeeseen The Jimi Hendrix Experience valikoituivat basistiksi The New Animalsin koe-esiintymisessä käynyt Noel Redding ja rumpaliksi George Fame & The Blue Flamesista kenkää saanut Mitch Mitchell. Lokakuussa 1966 Chandler järjesti Experiencelle kiertueen Ranskassa Johnny Hallydayn lämmittelijänä. Kit Lambert ja Chris Stamp kiinnittivät The Jimi Hendrix Experiencen Track Recordsille ja esikoissingle Hey Joe ilmestyi 23. lokakuuta 1966. Brittiläisissä musiikkiohjelmissa Ready Steady Go ja Top of the Pops tapahtuneiden esiintymisten jälkeen Hey Joe nousi brittilistalla kuudenneksi samaisen vuoden marraskuussa.

 Tammikuussa 1967 ilmestyi seuraava klassikkosingle Purple Haze, jonka jälkeen De Lane Lea-studioilla alkoivat The Jimi Hendrix Experiencen debyyttialbumin äänitykset. Niitä jatkettiin Olympic Studioilla. 12. toukokuuta 1967 ilmestynyt Are You Experienced on eräs vaikutusvaltaisimmista debyyttilevyistä koko rockmusiikin historiassa. Sen tyylilajien kirjo ulottuu Red Housen bluesista Third Stone from the Sunin ja nimiraidan psykedeliaan sekä I Don’t Live Todayn feedbacknäytökseen. Are You Experienced nousi brittilistalla kakkoseksi ja hieman erilaisen biisilistan sisältänyt jenkkiversio sekin viidenneksi. Monien muiden keskeisten tekijöiden tapaan myös The Jimi Hendrix Experiencelle Montereyn Popfestivaalit merkitsivät lopullista läpimurtoa Amerikassa. Loppuvuodesta 1967 ehti ilmestyä vielä The Jimi Hendrix Experiencen toinen pitkäsoitto Axis:Bold as Love. Erityisesti balladien osalta kyseneinen albumi sisälsi todellsia helmiä Little Wingin, Castles Made of Sandin ja nimikappale Bold as Loven muodossa. Rankemmasta osastosta albumin muistettavimpiin kappaleisiin lukeutuvat Spanish Castle Magic ja If 6 Was 9. The Jimi Hendrix Experiencen viimeiseksi jääneen pitkäsoiton, tupla-albumin Electric Ladyland äänitykset käynnityivät Record Plantillä. Levytykseen osallistuivat Traffic-yhtyeen Stevie Winwood sekä Jefferson Airplanen basisti Jack Casidy. Kyseisellä tuplalla Hendrixin mielikuvitus oli huipussaan. Kokonaisuutena varsin vahvaa työtä olevan albumin tunnetuimpaan antiin lukeutuvat Voodoo Chile (Slide Return), Crosstown Traffic sekä erinomainen näkemys Bob Dylanin All Along the Watchtowerista, johon Hendrix soitti kaksi erinomaista sooloa. 25. lokakuuta 1968 ilmestynyt albumi nousi Amerikassa listakärkeen Hendrixin pitkäsoitoista ainoana. Wah wah-pedaalia hyödyntänyt single Burning of the Midnight Lamp nousi singlelistalla sijalle 18. The Jimi Hendrix Experiencen viimeinen keikka soitettiin 29. kesäkuuta Denver Pop Festivaaleilla.

 Mitchell jatkoi edelleen Hendrixin rumpalina, mutta basistiksi vaihtui hänen vanha armeijakaverinsa Billy Cox. Woodstockin mammuttifestivaalit päätti Hendrixin kokoonpano, jota Mitchellin ja Coxin lisäksi täydensivät rytmikitaristi Larry Lee ja congan soittajat Juma Sultan ja Jerry Welez. Hendrix teki historiaa soittamalla todella sähköisen version kansallislaulusta Star Spangled Banner. Myös kyseinen kokoonpano hajosi, kun Hendrix muodosti kokonaan värillisistä muusikoista koostuneen Band of Gypsysin, jossa Coxin lisäksi vaikutti rumpali Buddy Miles. Yhtyeen keikat New Yorkin Fillmore Eastissä 31. joulukuuta 1969 ja 1. helmikuuta 1970 äänitettiin ja niistä kasattiin sopimusteknisistä syistä albumi Band of Gypsys. Kyseisen albumin huippuhetki on Machine Gun, eräs Hendrixin todellisista näytöistä. Band of Gypsysin viimeinen esiintyminen oli 28. tammikuuta 1970 Madison Square Gardenissa. Vuoden 1970 alkupuolen Hendrix käytti suurimmaksi osaksi levyttäen materiaalia, josta olisi ollut tarkoitus tulla hänen seuraava albuminsa. Valtaosa kyseisistä äänityksistä julkaistiin ensimmäisillä ja laadukkaimmilla Hendrixin kuoleman jälkeen julkaistuilla levyillä The Cry of Love ja Rainbow Bridge. Hendrixin viimeisistä suurista esiintymisistä mainittakoon Atlanta Pop Festival 4. heinäkuuta, jolloin Hendrix esiintyi Mitchellin ja Coxin kanssa kaikkien aikojen suurimmalle amerikkalaisyleisölleen sekä Isle of Wightin festivaali. Kaikki päättyi Hendrixin osalta kuitenkin aivan liian varhain 18. syyskuuta 1970.