Lauantain pitkä:Eräs 60- ja 70-lukujen vaihteen kiehtovimmista brittiyhtyeistä

Spooky Tooth oli brittiläinen, vuosien 1967 ja 1974 välillä aktiivikauttaan viettänyt brittiläinen rockyhtye, jonka uraan on myöhempinä vuosina sisältynyt useampia reunioneita. Ennen Spooky Toothia neljä yhtyeen viidestä perustajäsenestä vaikutti yhtyeessä The Art,  jonka originaalinimi oli The V.I.P.'s. The Artin lopetettua toimintansa yhtyeen viimeisen kokoonpanon jäsenet, eli kitaristi Luther Grosvenor, solisti Mike Harrison, rumpali Mike Kellie ja basisti Greg Ridley ryhtyivät lokakuussa 1967 musiikilliseen yhteistyöhön yhdysvaltalaisen kosketinsoittajan/solistin Gary Wrightin kanssa ja perustivat Spooky Toothin. Wrightin The Artin jäsenille esitteli Island Recordsin perustaja Chris Blackwell. Mainittu levy-yhtiö julkaisi kesäkuussa 1968 Spooky Toothin esikoisalbumin It's All About. Pitkäsoiton tuottamisesta vastannut Jimmy Miller oli tuottanut myös Spencer Davis Groupin, Trafficin ja Blind Faithin albumeita. Niin ikään Millerin tuottama ja maaliskuussa 1969 ilmestynyt Spooky Toothin kakkosalbumi Spooky Two herätti rocklehdistön kiinnostusta, mutta se ei osoittautunut myyntimenestykseksi. Mainittu pitkäsoitto jäi Spooky Toothin originaalin line-upin joutsenlauluksi. Se sisälsi muun muassa sittemmin klassikoksi kohotetun näkemyksen Larry Weissin kirjoittamasta kappaleesta Evil Woman. Toinen albumin merkkiteoksista on Better by You, Better Than Me, josta Judas Priest levytti coverin vuonna 1978 ilmestyneelle albumilleen Stained Class. Ridley liittyi brittirockin varhaisiin superyhtyeisiin lukeutuneeseen Humble Piehin vuoden 1969 aikana ja hänen paikkansa Spooky Toothin kolmannella, joulukuussa 1969 ilmestyneellä albumilla Ceremony otti Andy Leigh. Mainitun pitkäsoiton kokeellinen tyyli sai kriitikoiden taholta ristiriitaisen vastaanoton. Vaikka projekti oli Gary Wrightin ideoima, hän on itse myöhemmin maininnut kyseisen albumin tuhonneen Spooky Toothin uran. Ceremonyn levytykseen otti osaa ranskalainen elektronisen musiikin säveltäjä Pierre Henry ja Spooky Toothin jäsenet olivat albumilla ainoastaan taustamuusikoiden ominaisuudessa. He kertoivat levy-yhtiölle albumin olevan Henryn levy, ja soittavansa sillä ainoastaan muusikkoina. Levy-yhtiön edustajat kuitenkin pitivät valmista albumia onnistuneena ja päättivät julkaista sen Spooky Toothin nimellä. Yhtyeen jäsenet vastustivat ideaa ja totesivat, ettei albumilla ollut mitään tekemistä Spooky Twon musiikillisen suunnan kanssa ja Ceremony tulisi tuhoamaan yhtyeen uran. Ja juuri niin tapahtui. Wright jätti yhtyeen albumin ilmestymisen jälkeen. Harrison, Grosvenor ja Kellie jatkoivat ja levyttivät heinäkuussa 1970 ilmestyneen pitkäsoiton The Last Puff Joe Cockerin Grease Bandiin kuuluneiden kitaristi Henry McCulloughin, kosketinsoittaja Chris Staintonin ja basisti Alan Spennerin kanssa. Syksyllä 1970 yhtye teki kiertueen Euroopassa kokoonpanolla, johon Harrisonin, Grosvenorin ja Kellien lisäksi kuuluivat aikaisemmin The Nashville Teensissä soittanut kosketinsoittaja John Hawken sekä basisti Steve Thompson. Sen jälkeen yhtye hajosi, tosin syyskuussa 1972 Harrison ja Wright kasasivat Spooky Toothin uudelleen muuttuneella kokoonpanolla. Toukokuussa 1973 Island Recordsin julkaisemana ilmestynyt albumi You Broke My Heart So I Busted Your Jaw oli uudelleen toimintansa aloittaneen Spooky Toothin ensimmäinen pitkäsoitto. Grosvenor ei osallistunut reunioniin, sillä hän oli lyöttäytynyt yhteen Mott The Hooplen kanssa ja omaksunut taiteilijanimen Ariel Bender. Grosvenorin paikan otti Mick Jones ja Kellien vastaavan Bryson Graham. Basistin tehtävistä huolehti ensiksi Ian Herbert ja sittemmin Chris Stewart. Marraskuussa 1973 ilmestyneellä seuraavalla albumilla Witness kuultiin jälleen yhtyeeseen paluun tehneen Kellien musisointia. Mainitussa vaiheessa yhtyeen historiaa Gary Wright säilytti asemansa Spooky Toothin keskeisimpänä biisintekijänä. Harrison jätti sitä vastoin yhtyeen albumin ilmestymisen jälkeen ja Spooky Toothin seuraavalla albumilla, lokakuussa 1974 ilmestyneellä pitkäsoitolla The Mirror kuultiin Wrightin lisäksi uutta solistia Mike Pattoa. Mainitun albumin levytykseen ottivat lisäksi osaa uusi basisti Val Burke ja rumpaliksi palannut Bryson Graham. The Mirror epäonnistui kuitenkin kaupallisesti, Wright siirtyi jälleen sooloartistiksi ja Spooky Tooth lopetti toimintansa jo marraskuussa 1974. Mick Jones perusti Foreigner-yhtyeen vuonna 1976. Grosvenor soitti Stealers Wheelissä ja siirtyi myöhemmin Mott the Hooplen kitaristiksi Bad Companya perustamaan lähteneen Mick Ralphsin tilalle. Tuolloin taiteilijanimen Ariel Bender ottanut Grosvenor perusti vuonna 2005 The Ariel Bender Bandin, jonka kanssa hän esiintyy edelleen ajoittain. Vuosina 2018 ja 2019 hän konsertoi reunionin tehneen Mott The Hooplen riveissä. Kellie liittyi 70-luvun lopussa The Only Onesiin, jonka kanssa hän konsertoi myös seuraavalla vuosikymmenellä. The Only Ones kokosi rivinsä vuonna 2007. Greg Ridley vaikutti Humble Pien basistina ja ajoittaisena solistina 1970-luvun puoliväliin saakka. Hän menehtyi 19. marraskuuta 2003 Alicantessa, Espanjassa keuhkokuumeeseen ja sitä seuranneisiin komplikaatioihin 56-vuotiaana. Wright aloitti kansainvälisen soolouransa 70-luvun lopussa ja saavutti hitin radioystävällisellä kappaleella Dream Weaver, joka on samalla hänen kolmannen, joulukuussa 1975 ilmestyneen sooloalbuminsa nimiraita. Harrison, Grosvenor, Ridley ja Kellie tekivät reunioneita Spooky Toothin nimellä vuosina 1997 ja 1998. Ne johtivat helmikuussa 1999 ilmestyneeseen uuteen albumiin Cross Purpose. Harrison soitti ja levytti The Hamburg Blues Bandin kanssa ja oli mukana yhtyeen vuonna 2002 ilmestyneellä albumilla Touch. Kesäkuussa 2004 Harrison, Wright ja Kellie tekivät Saksassa kaksi reunion-konserttia Spooky Toothin nimellä. Tuolloin yhtyeen kokoonpanon täydensivät kitaristi Joey Albrecht ja basisti Michael Becker. Konserteista julkaistiin vuonna 2007 dvd Nomad Poets. Vuonna 2006 ilmestynyt Late Starter oli Harrisonin ensimmäinen sooloalbumi yli 30 vuoteen. Helmikuussa 2008 Spooky Toothin viimeisin inkarnaatio, johon Harrisonin, Wrightin ja Kellien lisäksi kuuluivat aikaisemmin Mr Misterissä soittanut kitaristi Steve Farris sekä basisti Shem von Schroeck, soitti sarjan konsertteja Euroopassa. 29. toukokuuta 2009 sama kokoonpano, jossa Tom Brechtlein oli ottanut Kellien paikan rumpalina, soitti Island Recordsin 50-vuotisjuhlissa Shepherd's Bush Empiressa ja teki kiertueen Saksassa samaisen vuoden kesäkuussa. Vuonna 2012 Mike Kellie aloitti sooloalbuminsa työstämisen, mutta hän menehtyi 18. tammikuuta 2017 lyhyen sairauden jälkeen. Mike Harrison kuoli 25. maaliskuuta 2018 72-vuotiaana ja Gary Wright neljäs syyskuuta 2023 80 vuoden ikäisenä.