Kotimaisen rockin ikoneihin lukeutuva Ismo Alanko heitti yhtyeineen Kerubissa kaksi keikkaa, joista myös jälkimmäiselle riitti yleisöä, vaikkei se edeltäjänsä tavoin ollutkaan loppuunmyyty. Tuoreimman Minä halusin olla niin kuin Beethoven -albumin kappaleet painottivat odotustenmukaisesti setin alkuosaa. Lähes kultahippuina niistä erottuivat Transsioletettu tanssi ja Suomarssi. Iäkkäämpään tuotantoon siirryttiin Kun Suomi putos puusta -pitkäsoiton huippuhetkiin lukeutuvan Valheita ja onnenpekkoja -kappaleen myötä ja vanhempia kultaisia koottuja setin alkuosassa edustivat Rakkaus on ruma sana sekä Sielun Veljien ohjelmistosta poimitut Totuus vai tequila ja Säkenöivä voima. Uusimman albumin tuotantoon palattiin Aaltoja ja Orjantappurakruunu -versiointien myötä. Tällä tiellä oli ensimmäinen valinta ensi kesänä viisi paluukeikkaa soittavan Hassisen Koneen ohjelmistosta ja samalla konsertin ensimmäinen todellinen kylmien väreiden nostattaja. Jussi Jaakonaho soitti biisiin todella upean, uutta sovituksellista ilmettä tavoittaneen soolon. Lisää Konetta tarjoiltiin hieman myöhemmin niin ikään varsin onnistuneen Julkinen eläin -version ansiosta. Lokki ja Kurjet edustivat harvinaisempia huippuhetkiä Ismon soolotuotannosta ja Värityskirja Säätiön aikaisia klassikoita. Setin loppuhuipennus käynnistyi vuoden 1993 suurimpiin hittisiivuihin lukeutuvalla Pornografiaa-kappaleella ja klassikkokimaraa jatkoivat Hassisen Koneen Hiljaa virtaa veri, Sielun Veljien On mulla unelma, Kun Suomi putos puusta- albumin nimikappale ja Rikas, rämä elämä sekä varsinaisen setin päättänyt Taiteilijaelämää. Encoreiden aluksi kuultiin Nuorena syntynyt samaiselta albumilta sekä Hassisen Koneen suurhitit Levottomat jalat ja Rappiolla. Viimeinen encorepoiminta Vittu kun vituttaa iski yleisöön, mutta kirkkaimmasta klassikkotuotannosta tällä kertaa kuulematta jäi esimerkiksi Sielun Veljien Rakkaudesta. Ismo itse oli inspiroituneessa esiintymisvireessä koko ennätyspitkän setin ajan ja Jussi Jaakonaho, Joakim Berghäll, Juho Viljanen, Mikko Mäkelä ja Niko Votkin musisoivat niin ikään esimerkillisesti.
Ismo Alanko Kerubissa 17. marraskuuta 2019.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti