Neljä Ruusua:Popmuseo
Vuonna 2000 ilmestynyt Popmuseo on Ilkka Alangon, Kode Koistisen, Lade Laakkosen ja Kämy Kämäräisen, eli Neljän ruusun 30 kappaleesta koostuva tuplakokoelma. Se sisältää näytteitä kaikilta yhtyeen siihenastisilta albumeilta ja mukana on myös kaksi ilmestymisaikanaan aikaisemmin julkaisematonta uutta kappaletta, eli hitiksi muodostunut nimiraita sekä Yön yksinäinen. Alkuvuodesta 1987 ilmestyneeltä vimmaiselta ja yhtyeen nimeä kantavalta debyytiltä mukana ovat myös esikoissingen Sulje oveni b-puolella julkaistu Paskaläjä ja esikoisalbumin terävimpään kärkeen lukeutuva Teinidepressio. Samaisen vuoden lopussa ilmestyneen ja varsin onnistuneen Kasvukipuja-albumin antia edustavat akustisvoittoinen pikkuhitti Itkupilli ja myös Mana Manan coverohjelmistoon päätynyt suorasukainen Suikki. Vuonna 1989 ilmestynyt ja akustisvoittoista Karjala-soulia puhtaimmillaan edustanut Hyvää päivää oli jo pienessä mittakaavassa Neljän ruusun läpimurtoalbumi. Siltä mukana on kolme keskeistä näytettä, eli avausraita Anarkiaa, viime vuosinakin erikoistilanteissa keikkaohjelmistoon kuulunut Rakkauden varkaat sekä vähemmälle huomiolle jäänyt pieni klassikko Vaivaistalot. Vuonna 1990 ilmestyneeltä ja seuraajansa vanavedessä kultalevyksi myyneeltä pitkäsoitolta Hyvää yötä Bangkok mukana ovat singlehitit Sukellus ja Tiina tanssii taas, konevoittoinen Hyvää yötä ja upea balladiklassikko Muisto. Vuonna 1992 ilmestyneen yhtyeen lopullisen läpimurtoalbumin Haloo osuus on odotustenmukaisesti runsas; mukana ovat megahitti Juppihippipunkkari, slovarihelmet Tie ajatuksiin ja Sun täytyy mennä, Haloo-kiertueen alkuvaiheessa keikat käynnistänyt Viisastun salaa, rockrypistyksiä edustava 2011 ja edelleen keikkasetissä viihtyvä Matka on syvä. Myös sitä seuranneelta ja vuonna 1993 julkaistulta Pop-uskonnolta on mukana useita näytteitä. Niihin lukeutuvat albumin ensimmäinen single Kuka näkee, suurin hitti Poplaulajan vapaapäivä, rockkitaroinnin konetaustoihin upeasti yhdistävä Luen, tyylikäs balladi Piikkilankaa, rivakampaa osastoa edustava Idänprinsessa ja seesteinen albumin päätöskappale Meistä jokainen. Energiaa-kokoelman iskevä nimikappale on oikeutetusti mukana ja myös tuossa vaiheessa tuorein Ruusujen pitkäsoitto Uusi aalto saa ansaitsemansa edustuksen. Sen tuotantoon Popmuseolla lukeutuvat bailuhenkisemmät Hunningolla ja Olen niin pop sekä seesteisemmät esikoissingle Varjo ja riffissään hienoisesti Duran Duranin Ordinary Worldia muistuttava Luotsivene. Popmuseon biisijärjestys ei ole kronologinen eikä sen kansilehti informatiivinen. Silti kyseessä on mainio tapa tutustua Neljän Ruusun vuosien 1987-2000 välillä julkaisemaan tuotantoon. Suureksi myyntimenestykseksi osoittautunut kokoelma tavoitti todennäköisesti myös sellaista yleisönosaa, joka ei ollut tuoreeltaan tsekannut esimerkiksi Haloo-albumia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti