Jethro Tull:Broadsword and the Beast
Yhtyeen kotimaassa Britanniassa kymmenes huhtikuuta 1982 ja Yhdysvalloissa reilua viikkoa myöhemmin ilmestynyt Broadsword and the Beast on Jethro Tullin neljästoista studioalbumi. Tyylillisesti sitä voi pitää yhdistelmänä yhtyeen edellisellä vuosikymmenellä dominoineesta folkvaikutteisesta tyylistä ja 80-luvun syntetisaattorisoundista. Yhtyeen tunnusomaista instrumentaatiota albumilla täydentää uusi kosketinsoittaja Peter-John Vettese. Broadsword and the Beastin sähköistä instrumentaatiota kehitettiin eteenpäin Jethro Tullin seuraavalla, vuonna 1984 ilmestyneellä albumilla Under Wraps. Broadsword and the Beastin remasteroidun cd-version kansiteksteissä yhtyeen johtohahmo Ian Anderson mainitsee albumin sisältävän osittain Jethro Tullin parasta musiikkia. Pitkäsoiton tuotannosta vastasi ensisijaisesti The Yardbirdsin basistina muistettu Paul Samwell-Smith ja se vastaanotti suhteellisen myönteiset arviot. Esimerkiksi Kerrang!:iin laadittu arvio oli positiivissävyinen. Pitkäsoiton kansikuva on taiteilija Iain McCaigin käsialaa. Genesiksessä kitaroinut Steve Hackett on nimennyt Broadsword and the Beastin suosikkialbumiensa joukkoon kuuluvaksi. Mainitun pitkäsoiton tiimoilta tehty kiertue oli viimeinen Jethro Tullin voimakkaasti teatraalinen. Lava nimittäin muistutti merirosvolaivaa. Broadword and the Beastin päätöskappale Cheerio oli joidenkin vuosien ajan Jethro Tullin konserttien viimeisenä encorekappaleena. Broadsword and the Beast myi Jethro Tullin diskografiassa sitä edeltäneitä albumeita Stormwatch ja A paremmin. Norjassa ja Saksassa pitkäsoiton paras listasijoitus oli 14., Yhdysvalloissa 19. ja Britanniassa 27. Singleformaatissa julkaistu Fallen on Hard Times nousi Yhdysvalloissa sijalle 20. Kotimainen Northern Kings versioi mainitun kappaleen albumilleen Reborn. Vuonna 2005 Broadsword and the Beastista julkaistiin kahdeksan bonuskappaletta sisältävä remasteroitu cd-versio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti