Lauantain pitkä:Merkittävä yhdysvaltalainen laulaja, lauluntekijä ja tuottaja

Kahdeksas marraskuuta 1954 syntynyt Rickie Lee Jones on yhdysvaltalainen solisti, muusikko, lauluntekijä, tuottaja, näyttelijätär ja kertoja. Yli viisi vuosikymmentä kestäneen uransa aikana hän on levyttänyt rockia, R&B:tä, bluesia, poppia, soulia ja jazzia. Jones on voittanut kaksi Grammya. Vuonna 1999 hän saavutti sijan 30. VH1:n sadan parhaan naisartistin listalla. Chicagossa, Illinoisissa syntynyt Jones aloitti muusikon uransa esiintymällä clubeissa ja kahviloissa Los Angelesissa. Kahta vuotta myöhemmin alkoivat clubikeikat Venicessä coveryhtyeiden ja jazzbändien kanssa. Pianistin ja lauluntekijän Alfred Johnsonin kanssa Jones kirjoitti muutamia kappaleita, jotka päätyivät hänen esikoisalbumilleen. Vuoteen 1977 mennessä Jones esiintyi Johnsonin kanssa LA:n Ala Carte -clubilla. Samana vuonna Jones tapasi Tom Waitsin Troubadour-clubilla ja myös Chuck E. Weiss vaikutti keskeisesti hänen varhaiseen muusikon uraansa. Vuonna 1978 Jonesin neljästä kappaleesta koostunut demo pyöri Los Angelesin musiikkiskenessä ja hän solmi lopulta viiden albumin mittaisen sopimuksen Warner Brosin kanssa. Artistin nimeä kantanut esikoisalbumi ilmestyi maaliskuussa 1979 ja siitä, samoin kuin jazzvaikutteisesta singlestä Chuck E's in Love muodostui hittejä pikkulevyn noustessa Billboardin listalla neljänneksi. Itse pitkäsoitto ylsi vielä yhtä sijaa korkeammalle ja sillä vierailivat Randy Newman, Dr. John ja Michael McDonald. Toinen single Young Blood saavutti sekin sijan 40. Esiintyminen Saturday Night Livessa huhtikuussa 1979 teki Jonesista tunnetun ja kiertue käynnistyi albumin julkaisun jälkeen. Sen aikana artisti esiintyi Carnegie Hallissa 22. heinäkuuta. Jonesin yhtyeen muusikoista mainittakoon New Yorkista kotoisin ollut kitaristi Buzzy Feiten, jonka yhteistyö Jonesin kanssa kesti yli vuosikymmenen ajan. Muutettuaan New Yorkiin Jones työskenteli albuminsa Pirates parissa. Sen kappaleet ovat syyskuun 1979 ja kesäkuun 1981 väliseltä ajalta. Piratesilla vierailleista muusikoista mainittakoon Donald Fagen ja Steve Gadd. Billboardin listalla albumi saavutti viidennen sijan. Menestyksekäs kiertue albumin tiimoilta jatkui vuoteen 1982 ja sen jälkeen Jones asettui asumaan San Franciscoon. Vuonna 1983 ilmestyi kymppituumainen jazz - ja popcovereista sekä yhdestä Jonesin originaalista koostunut ep Girl at the Volcano. Kyseisenä vuonna Jones asui muutamia kuukausia Pariisissa ja kirjoitti kappaleita kolmannelle albumilleen The Magazine, joka ilmestyi syyskuussa 1984. Sen seuraajaa, pitkäsoittoa Flying Cowboys alettiin työstää syyskuussa 1988 ja albumi ilmestyi vuotta myöhemmin. Sen työstämiseen oli osallistunut Steely Dan-yhtyeen Walter Becker. Albumi saavutti Billboardin listalla sijan 39. ja siltä poimittu single Satellites nousi Billboardin Modern Rock Tracks-listalla sijalle 23. Jerry Maguiren levyttämä cover albumin kappaleesta Horses nousi Australiassa listakärkeen. Jonesin 80-luku päättyi Dr. Johnin kanssa levytettyyn duettoon Making Whoopee, josta Jones vastaanotti Grammyn.Syyskuussa 1991 ilmestynyt pitkäsoitto Pop Pop koostui laajalta skaalalta valituista covereist ja se nousi jazzlistalla kahdeksanneksi. Syyskuussa 1993 ilmestynyt Traffic from Paradise oli Jonesin viimeinen Geffen Recordsin julkaisema albumi. Leo Kottke vieraili mainitulla pitkäsoitolla, joka sisälsi muun muassa coverin David Bowien Rebel Rebelistä. Syyskuussa 1995 ilmestynyt Naked Songs oli työstetty Reprise Recordsille, mutta se ei sisältänyt uutta tuotantoa. Kesäkuussa 1997 julkaistu Ghostyhead edusti yhteistyötä Rick Bostonin kanssa ja oli elektronisine soundeineen Jonesille uusi musiikillinen aluevaltaus. Artemis Recordsin syyskuussa 2000 julkaisema pitkäsoitto It's Like This koostui covereista esimerkiksi Beatlesin, Steely Danin ja Marvin Gayen ohjelmistosta. Marraskuussa 2001 Artemis julkaisi Flying Cowboys-kiertueelta taltioidun konserttitaltioinnin Live at Red Rocks. Lokakuussa 2003 ilmestynyt albumi Evening of My Best Day oli musiikillisesti varsin monipuolinen ja kesäkuussa 2005 retrolevyjulkaisuihin erikoistunut Rhino julkaisi Jonesilta kolmesta cd:stä koostuneen antologian Duchess of Coolsville:An Anthology, joka sisälsi myös demoja ja eri artistien, kuten Quincy Jonesin ja Tori Amosin tribuuttiversioita Jonesin tuotannosta. Helmikuussa 2007 itsenäinen New West Records julkaisi Jonesilta albumin The Sermon of Exposition Boulevard, jolla artisti tulkitsi kristillisiä tekstejä. Marraskussa 2009 Fantasy julkaisi Jonesilta albumin Balm in Gilead, joka sisälsi vanhemman tuotannon viimeisteltyjä kappaleita sekä myös aivan uutta tuotantoa. Toukokuussa 2010 Jones esiintyi Sydney Opera Housessa osana Vivid Live -festivaalia. Syyskuussa 2012 Fantasy/Concord Records julkaisi Jonesilta Ben Harperin tuottaman ja  covereista koostuvan albumin The Devil You Know. Vuonna 2015 ilmestyi pitkäsoitto The Other Side of Desire, jonka työstämisestä julkaistiin myös dokumenttielokuva. Jonesin elämäkertateos Rickie Lee ilmestyi vuonna 2018. Vuonna 2019 Jones levytti coverversion Bad Company-yhtyeen vuoden 1974 nimikkokappaleesta. Samana vuonna ilmestynyt pitkäsoitto Kicks sisältää myös useita muita lainakappaleita. Kesäkuussa 2019 Jones esiintyi Glastonburyn festivaaleilla. Vuonna 2021 Grove Press julkaisi Jonesin muistelmateoksen Last Chance Texaco: Chronicles of an American Troubadour.