torstai 7. marraskuuta 2019

Perjantain pohjat:Merkittävän brittiyhtyeen klassikkoalbumin onnistunut seuraaja

The Pretty Things:Parachute

Kesäkuussa 1970 Harvestin julkaisemana ilmestynyt Parachute on brittiläisen rockyhtyeen The Pretty Thingsin viides studioalbumi. Sen nauhoitukset tapahtuivat syyskuun 1969 ja seuraavan vuoden huhtikuun välisenä aikana. Ensimmäisestä rockoopperasta käynyttä albumia SF Sorrow seurannut Parachute oli The Pretty Thingsin ensimmäinen ilman kitaristi Dick Tayloria työstämä pitkäsoitto. Albumi saavutti joka tapauksessa varsin myönteiset arviot. 70-luvun puolivälissä Rolling Stoneen kirjoittanut Steve Turner nimesi Parachuten ilmestymisvuotensa albumiksi mainitussa lehdessä siitäkin huolimatta, ettei Parachute tosi asiassa ollut ollut ehdolla Rolling Stonen vuoden levyksi ilmestymisvuonnaan tai sitä seuranneena vuonna. Arvioidessaan Parchutea seuranneen Pretty Thingsin albumin Freeway Madness Rolling Stonessa Stephen Holden nimesi Parachuten underground-klassikoksi. Parachuten The Pretty Things työsti kokoonpanolla, jonka muodostivat solisti Phil May, kitaristi Wally Waller, kosketinsoittaja/solisti John Povey,  basisti Vic Unitt ja  rumpali Skip Alan. Myöhemmin Parachute julkaistiin edeltäjänsä SF Sorrown kanssa tupla-albumina nimellä Real Pretty. Yhdysvalloissa mainitun tuplakon julkaisijana oli yllättäen Motown Records. Parachute sisältää useita alle kaksiminuuttisia kappaleita, joiden vastapainoksi pitkäsoiton teoksia edustavat kuusi ja puoliminuuttiset raidat Cries from the Midnight Circus ja Sickle Clowns. Snapper Records julkaisi Parachutesta 40-vuotisjuhlapainoksen syyskuussa 2010. Sen bonuskappaleina oli kuusi Phil Mayn ja Wally Wallenin toukokuussa 2010 nauhoittamaa akustista biisiä, jotka ovat alun perin Parachuten ajoilta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti