Tiistain tukeva:Keskeisen soulartistin kenties paras albumi

Otis Redding:Otis Blue

Syyskuun puolivälissä 1965 Stax Recordsin julkaisemana ilmestynyt Otis Blue/Otis Redding Sings Soul on Otis Reddingin kolmas studioalbumi. Kappalevalinnoiltaan se koostuu suurimmaksi osaksi suosittujen R&B- ja soulartistien originaaliesitysten coverversioista. Albumin äänitykset tapahtuivat yhden vuorokauden aikana heinäkuun yhdeksännen ja kymmenenennen päivän välillä Staxin studioilla Memphisissä. Otis Blue saavutti ilmestyessään positiiviset arvostelut ja siitä muodostui eräs Otis Reddingin suosituimmista albumeista. Kyseessä oli Reddingin ensimmäinen Billboardin R&B-listan kärkeen noussut pitkäsoitto ja myös Britanniassa se saavutti kuudennen sijan. Lisäksi albumilta poimittiin kolme singleä, jotka kaikki nousivat sekä Billboardin R&B-listalla että Hot 100-listalla vähintään 50 suosituimman joukkoon. Monien kriitikoiden mielestä Otis Blue on Reddingin ensimmäinen toden teolla huomioitu albumi. Sen yhdestätoista kappaleesta kolme; Ole Man Trouble, Respect ja I've Been Loving You Too Long olivat Reddingin omia sävellyksiä. Change Gonna Come, Shake ja Wonderful World edustivat edellisenä vuonna ampumavälikohtauksessa kuolleen soulartistin Sam Cooken tuotantoa. Kuten kahden edellisen albuminsa tapauksessa, myös Otis Bluella Reddingiä säestivät Staxin housebändi Booker T and the MG's, The Mar-Keysin ja The Memphis Hornsin puhallinsektioiden jäseniä sekä pianisti Isaac Hayes. Otis Blue on päässyt mukaan useille kaikkien aikojen paras levy-tyyppisille listoille. Se on mukana Rolling Stonen 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listalla, Time-lehden sadan kaikkien aikojen parhaan albumin listalla ja Robert Dimeryn teoksessa 1001 Albums You Must Hear Before You Die. Vuonna 2008 Rhino Records julkaisi Otis Bluesta kahdesta cd:stä koostuvan Collector's Editionin. Stax Recordsin Jim Stewart oli julkaissut Reddingiltä singlen These Arms of Mine kuultuaan hänen vokalisointiaan koe-esiintymisessä vuonna 1962. Kappaleen noustua listoille Stewart kiinnitti Reddingin Staxin artistiksi. Hänen kaksi ensimmäistä albumiaan, Pain in My Heart ja The Great Otis Redding Sings Soul Ballads menestyivät suhteellisen hyvin Billboardin melkoisen tuoreella R&B-albumien listalla, mutta eivät nousseet Hot 200-albumilistalle. Otis Blue tuli olemaan artistin kolmas albumi ja samalla toinen Staxin tytäryhtiön Voltin julkaisema pitkäsoitto. Redding nauhoitti kyseisen albumin Booker T and the MG's:n, eli kosketinsoittaja Booker T Jonesin, kitaristi Steve Cropperin, basisti Donald "Duck" Dunnin ja rumpali Al Jackson Jr.n kanssa. Lisäksi levytykseen osallistuivat pianisti Isaac Hayes ja puhaltajia The Mar-Keysistä ja The Memphis Hornsista. Albumi nauhoitettiin vuorokauden aikana ja lauantai-illan ja sunnuntai-aamun väliin sijoittui kuuden tunnin tauko, jonka aikana housebändi teki  keikkoja lähiseudulla. Edellisen albumin tavoin ääni-insinööri Tom Dowd auttoi nauhoituksissa ja omassa arvoasteikoissaan hän sijoitti Reddingin  heti Ray Charlesin jälkeen.

Otis Bluen kappaleista saatiin ensimmäisenä valmiiksi myöhemmin myös Respect-singlen b-puolella julkaistu Ole Man Trouble. I've Been Loving You Too Long oli  julkaistu aikaisemmin singleformaatissa monoversiona huhtikuussa 1965 ja se nousi Billboardin R&B-listalla toiseksi. Otis Blueta varten kappale nauhoitettiin uudelleen stereona. Reddingin mukaan energisen ja nopeatempoisen Respectin kirjoittaminen kesti päivän, sovittaminen 20 minuuttia ja kappale nauhoitettiin yhdellä otolla. Aretha Franklinin Respectistä vuonna 1967 levyttämä coverversio nousi sekä Billboardin R&B, että poplistan kärkeen. Sam Cooken balladista Change is Gonna Come kuullaan Reddingin tulkintana energinen näkemys ja Solomon Burken originaalikappaleen Down in the Valley Redding esittää funkhenkisesti. Ennen Otis Bluen levytystä Redding ja Burke olivat olleet yhteisellä kiertueella. Balladi I've Been Loving You Too Long oli Reddingin ja The Impressionsin solistin Jerry Butlerin yhteistyötä ja kappale kirjoitettiin hotellissa lähellä Atlantan lentokenttää. Sam Cooken Shakesta Redding esittää jälleen funkahtavan version ja kappaleesta muodostui räjähdysmäisyydessään eräs hänen konserttiensa kohokohdista. Otis Bluen viisi viimeistä kappaletta edustavat suosittujen kappaleiden coverversioita. Ne ovat näkemykset The Temptationsin My Girlistä, Sam Cooken Wonderful Worldista, B. B. Kingin Rock Me Babysta, Rolling Stonesin Satisfactionista ja William Bellin You Don't Miss Your Waterista. Viimeksi mainitun surullisen countybluesin tulkintaa on pidetty eräänä koko Staxin levytysrepertuaarin sielukkaimmista. Otis Bluen menestyksen myötä Redding huomioitiin myös popmarkkinoilla. Albumin singlekappaleista Billboardilla parhaiten menestyi 11 viikkoa listalla viihtynyt ja parhaimmillaan sijan 21. saavuttanut I've Been Loving You Too Long. Britanniassa My Girl nousi parhaimmillaan sijalle 11. ja pysytteli listalla 16 viikon ajan. Otis Blue-albumista Britanniassa vuonna 1967 julkaistu monoversio oli parhaimmillaan albumilistan seitsemäntenä ja pysytteli listalla 54 viikon ajan. Marraskuuhun 2004 mennessä Otis Blue oli myynyt Britanniassa 60 000 kappaletta ja albumi saavutti hopealevyn. Musiikkikriitikot ovat kohottaneet Otis Bluen Reddingin parhaaksi albumiksi. Esimerkiksi Pitchfork Median Nate Patrinin mukaan kyseessä on 60-luvun paras studiossa nauhoitettu soulalbumi. New Musical Expressin vuonna 1993 julkaisemalla kaikkien aikojen parhaiden albumien listalla Otis Blue saavutti sijan 35. Rhino Records julkaisi albumista vuonna 2008 kahdesta cd:stä koostuvan Collector's Editionin. Sen ykköslevy sisältää albumin monoversion ja näytteitä alun perin vuonna 1968 postuumisti julkaistulta livealbumilta In Person at the Whisky A Go-Go. Kakkoscd:ltä löytyy Otis Bluen stereoversio sekä näytteitä Live in Europelta, joka oli ainoa Reddingin elinaikana ilmestynyt konserttitaltiointi.