maanantai 17. syyskuuta 2018

Tiistain tukeva:Yhdysvaltalaisen rockin klassikon muuttunutta soundia

Ramones:Pleasent Dreams

20. heinäkuuta 1981 Sire Recordsin julkaisemana ilmestynyt Pleasent Dreams on Ramonesin kuudes studioalbumi. Yhtye olisi itse halunnut Steve Lilywhiten kyseisen albumin tuottajaksi, mutta levy-yhtiö päätyi tunnetumpaan vaihtoehtoon, eli Graham Goldmaniin. Äänitysten aikana yhtyeen jäsenten välillä esiintyi konflikteja. Niistä suurin osui Joey ja Johnny Ramonen välille Johnnyn aloitettua suhde Joeyn tyttöystävän kanssa. Yhtyeen jäsenillä oli lisäksi eripuraa albumin musiikillisesta suunnasta Johnnyn kannattaessa hardrockia ja Joeyn poppia. Tyylillisesti Pleasent Dreams tekikin irtioton punkrockista esimerkiksi sellaisten kappaleiden kuin We Want the Airwaves, She's a Sensation ja Come On Now myötä. Levy-yhtiön yllätykseksi Pleasent Dreamsistä ei muodostunut kaupallisesti erityisen menestyksekästä albumia, vaikka tuottajavalinnalla pyrittiin laajentamaan yhtyeen kuulijakuntaa. Billboardin listalla Pleasent Dreams saavutti parhaimmillaan sijan 58. ja Yhdysvaltojen lisäksi albumi nousi listoille ainoastaan Ruotsissa, missä sen listasijoitus oli 35. Myös Pleasent Dreamsistä laaditut arviot olivat ristiriitaisia. Albumin avauskappale We Want the Airwaves sisältää punkin lisäksi vaikutteita hardrockista. Musiikkijournalisti Chuck Eddy kuvasi kappaletta Black Sabbathin tyyliseksi punkrockiksi. Albumin kolmannen raidan, erinomaisen popkappaleen The KKK Took My Baby Away on tekstinsä osalta oletettu kuvaavan Joeyta, jonka tyttöystävän Johnny varasti. Itse asiassa kappale oli kirjoitettu jo hieman aikaisemmin. Don't Go-raitaa on tuotantonsa osalta kuvattu Phil Spectoria muistuttavaksi. Kyseinen tuottajanero oli vastannut Ramonesin Pleasent Dreamsia edeltäneen albumin, vuonna 1980 ilmestyneen pitkäsoiton End of the Century tuotannosta. Ramones-biografia Hey Ho Let's Go:n kirjoittaneen Everett Truen mukaan kappale You Sound Like You're Sick on varsin basso-orientoitunut ja albumin päätösraita It's Not My Place (In the 9 to 5 World) sisältää musiikkikriitikko David Fricken mukaan rumpali Marky Ramonen Bo Diddley-tyyppistä rumpubeatia ja lainaa hieman myös The Whon kappaletta Whiskey Man. Albumin kakkospuolen avauskappaleessa She's a Sensation 60-lukuinen melodia kohtasi kirjoittaja Dave Thompsonin mukaan hardrockin. Kappale 7-11 käsittelee deittailua nuorella iällä. Dee Dee Ramonen kirjoittama You Didn't Mean Anything to Me käsittelee basistin tuntoja sekä yhtyeen jäsenenä että yksityiselämässään. Poporientoitunut raita Come On Now on Truen mukaan saanut vaikutteita esimerkiksi Dave Clark Fivelta. Joeyn kirjoittama This Business is Killing Me kertoo tekstissään siitä, kuinka kaikki olettavat hänen miellyttävän muita ja kuinka hän ei voi miellyttää kaikkia kaiken aikaa. Pleasent Dreamsin päätöskappale Sitting in My Room käsittelee tekstissään me vastaan muut-tyyppistä asetelmaa.  Vaikka Pleasent Dreams vastaanotti ristiriitaisia arvioita, esimerkiksi Robert Christgau piti albumin kappalemateriaalia End of the Centurya vahvempana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti