Keskiviikon klassikko.Keskeisen progressiivisen rockin edustajan varhaistuotannon merkkiteos

Kansas:Leftoveture

Lokakuussa 1976 ilmestynyt Leftoverture on yhdysvaltalaisen progressiivista rockia edustavan Kansas-yhtyeen neljäs studioalbumi. Sen ykköspuoli on tyylillisesti varsin monipuolinen kohokohtanaan The Wall. Kappaleen kitaravetoista introa seuraa barokkihenkinen säkeistö ja kappaleessa hyödynnetään myös jousia ja rikasta rytmiikkaa. Se muistuttaa tyylitajuisesti Yesistä ja Peter Gabrielin aikaisesta Genesiksestä. What's on My Mind on suoraviivaisempi popkappale Miracles Out of Nowheren tarjotessa varsin rikasta instrumentaatiota, hyödyntäähän kappale akustisia kitaroita, syntetisaattoreita, jousia ja pianoa. Sen säkeistöissä on lähes folkenkeä. Leftoverturen avauskappaleesta Carry on Wayward Son on muodostunut albumin pitkäikäisin. Se nauttii edelleen runsaasta radiosoitosta classic rock- tyyppisillä radioasemilla. Poporientoituneesta kertosäkeestään huolimatta kappale sisältää hienostunutta instrumentaatiota, upeita harmonioita ja suorastaan eeppisen tekstin. Erityisen onnistuneena voi kuitenkin pitää Lefoverturen kakkospuolta. Sen avaa Opus Insert, joka käynnistyy kiinnostavalla urkuosuudella siirtyäkseen raskaampaan osuuteen. Dave Hope tarjoaa kappaleessa upeaa bassotyöskentelyä. Kertosäkeessä hyödynnetään akustisia elementtejä. Upeaa viululla soitettua riffiä seuraavat marssin rytmissä kulkeva rumpuosuus ja dominoiva piano ennen kappaleen paluuta alkuteemaansa ja lopulta syntikan johtamaan loppuun. Questions of My Childhood käynnistyy nopeatempoisella ensin syntikan ja sitten urkujen johtamalla introlla. Robby Steinhardt soittaa onnistuneen viululeadin ennen kappaleen syntikoiden hallitsemaa loppuosaa. Kappaleen tekstissä käsitellään filosofisia teemoja, henkistä kypsymistä ja sen oivaltamista, ettei kaikkiin kysymyksiin voi löytää vastauksia. Cheyenne Anthem edustaa lähes folkia ja kappaleen tekstissä on jälleen syvällisempi sanoma. Musiikillisesti varsin onnistunutta kappaletta hallitsevat aluksi akustiset kitarat ja syntikat. Kappaleen nopeatempoinen osuus kuulostaa lähes polkalta ja folkelementit tekevät tyylitajuisesti kunniaa Jethro Tullille kappaleen päättyessä yllättävän pelkistettyihin akustisiin kitaroihin. Leftoverturen kahdeksan ja puoliminuuttinen päätöskappale Magnum Opus on lähes instrumentaali. Sillä on tarjottavanaan runsaasti eksoottisia soundeja. Syntikoiden värittämää natiivityyppistä rummutusta seuraa raskasta kitarointia ja Phil Ehartin voimakkaampaa rockrummutusta. Yksittäistä säkeistöä seuraa pitkä, mutta äkillisesti katkeava jamitteluosuus.  Leftoverture lukeutuu jo Kansasin tuotannon huipputöihin kuten myös sen seuraaja, seuraavana vuonna ilmestynyt ja vielä suurempaan kaupalliseen menestykseen yltänyt pitkäsoitto Point of Know Return.