Flamin' Groovies on amerikkalainen kulttisuosion omaava rockyhtye, jonka uran määrätynlainen huippukohta ajoittui 60- ja 70-lukujen taitteeseen. Roy Loney perusti yhtyeen 60-luvun puolivälissä San Franciscossa. Flamin' Grooviesin julkaistua isojen levy-yhtiöiden Epicin ja Kama Sutran kautta kaupallisesti vähälle huomiolle jääneet albumit Supersnazz, Flamingo ja Teenage Head Loney jätti yhtyeen vuonna 1971. Yhtyeen toiseksi johtohahmoksi siihen jo alkuvaiheessa liittyneen Cyril Jordanin kanssa tuli Chris Wilson ja samalla yhtyeen musiikkityyli siirtyi garagerockista lähemmäksi britti-invaasiota ja voimapoppia. Vuonna 1972 solmittiin uusi levytyssopimus United Artists Recordsin kanssa, mutta sen artistina Flamin' Groovies julkaisi ainoastaan kolme singleä. Vuonna 1976 solmittiin uusi sopimus Sire Recordsin kanssa ja Flamin' Groovies levytti kyseiselle yhtiölle albumit Shake Some Action, Flamin' Groovies Now sekä Jumpin' in the Night. Laadusta huolimatta yhtyeen suosio oli edelleen rajallinen ja vuonna 1981 Wilson lähti yhtyeestä. Jordan ja originaalibasisti George Alexander jatkoivat Flamin' Grooviesin kanssa vuoteen 1991. Muutamien lyhytikäisten reunionien jälkeen yhtyeen 70-luvun ydinryhmäläisistä Jordan, Wilson ja Alexander kasasivat Grooviesin uudelleen vuonna 2013. Uusi albumi Fantastic Plastic ilmestyi syyskuussa 2017. Voimapopin lisäksi yhtye on vaikuttanut osaltaan myös punkrockin kehitykseen.
Roy Loney ja Tim Lynch olivat tavanneet ensimmäisellä luokalla ja pistäneet pystyyn Kingston Trio-tyyppisen folkyhtyeen. George Alexanderin ryhdyttyä soittamaan bassoa yhtyeestä tuli Rolling Stones-vaikutteinen rockyhtye, joka täydensi kokoonpanoaan rumpali Ron Crecolla. Tämä tunsi 15-vuotiaan kitaristin Cyril Jordanin, joka liittyi pian mukaan yhtyeeseen, tosin rumpaliksi vaihtui Danny Mihm. Soitettuaan kolmen vuoden ajan ilman levy-yhtiöiden osoittamaa kiinnostusta yhtye päätti julkaista itsenäisesti ep:n. Kyseinen vuonna 1968 ilmestynyt Sneakers nauhoitettiin neliraiturilla ja miksattiin kahdeksassa tunnissa. Pääinstrumenttiensa lisäksi Alexander ja Lynch soittivat ep:llä huuliharppua. Ep saavutti menestystä siinä määrin, että Epic Records solmi yhtyeen kanssa levytyssopimuksen. Samaan aikaan yhtyeen managerista tuli Fillmoren omistaja ja kyseisessä keikkapaikassa esiintyi laaja kirjo yhtyeitä The Stoogesista Alice Cooperiin. Kyseisenä aikana yhtye julkaisi monipuolisen albumin Supersnazz, joka sisälsi sekä 50-luvun rockista vaikutteita ottaneita kappaleita että voimapoppia edustaneita näytteitä. Jälkimmäiseen genreen Flamin' Groovies tuli itse vaikuttamaan voimakkaasti. Tuottaja Richard Robinsonin kehotuksesta Flamin' Grooviesin levy-yhtiöksi vaihtui Kama Sutra. Sille yhtye levytti 70-luvun alussa albumit Flamingo ja Teenage Head, joista jälkimmäinen pääsi mukaan teokseen 1001 Albums You Must Hear Before You Die. Mick Jagger vertasi kyseistä albumia suotuisasti oman yhtyeensä Sticky Fingersiin. Kriitikoiden ylistyksestä huolimatta albumit eivät myyneet ja Loney ja Lynch jättivät yhtyeen epävarman tulevaisuuden vuoksi. Bluesorientoituneemmalla Loneylla ja popdiggari Jordanilla oli myös näkemyseroja yhtyeen musiikillisesta suunnasta. Lynchin korvasi James Ferrel hieman ennen kuin yhtye soitti toimintansa lopettaneessa Fillmore Westissä. Paikallinen radioasema KSAN lähetti kyseisen konsertin suorana. Pian konsertin jälkeen myös Loney erosi yhtyeestä ja hänen paikkansa otti 18-vuotias kitaristi ja solisti Chris Wilson, joka alkoi yhdessä Jordanin kanssa viedä yhtyettä musiikillisesti voimapopin suuntaan. Vuonna 1972 Flamin' Groovies solmi sopimuksen Andrew Lauderin United Artists Recordsin kanssa ja siirtyi Rockfield- studioille Walesiin levyttämään brittiläisen Dave Edmundsin tuottamana.
Yhtye vietti Britanniassa suurimman osan vuodesta 1972, mutta United Artists julkaisi yhtyeeltä ainoastaan singlet Slow Death/Tallahassee Lassie ja Married Woman/Get a Shot of Rhythm and Blues. Flamin' Grooviesin omaa tuotantoa edustaneet Shake Some Action ja You Tore Me Down jäivät tuossa vaiheessa vaille julkaisua. Vuonna 1972 Groovies levytti United Artistsille kuusi kappaletta niiden joukossa myös Chuck Berry-cover Little Queenie. Mainitut levytykset ilmestyivät 90-luvun puolivälissä EMI:n julkaisemalla albumilla A Bucket of Brains. Edellä mainittujen singlejen huonon menestyksen vuoksi yhtyeen toiminta oli seuraavien kahden vuoden aikana vähäistä. Kyseisenä aikana rumpali Danny Mihmin korvasi ensiksi Terry Rae ja lopulta David Wright. Vuonna 1974 Bomb Records julkaisi Edmundsin tuottaman version You Tore Me Downista. Sitä ennen uudelleen levytetty versio Shake Some Actionista jäi sitä vastoin julkaisematta Capitol Recordsilla, sillä kyseinen diili peruuntui hieman ennen allekirjoituksia. Kolme demoa vuodelta 1972, Tallahassee Lassie ja yksi tv-nauhoitus seuraavalta vuodelta sekä kaksi Capitolille tehtyä demoa ilmestyivät vuonna 2002 Nortonin julkaisemalla albumilla Slow Death. Vuonna 1975 Bumpin Greg Shawsta tuli Grooviesin manageri ja hänen avullaan yhtye solmi sopimuksen Seymour Steinin johtaman Sire Recordsin kanssa. Groovies palasi Britanniaan ja julkaisi vuonna 1976 jälleen David Edmundsin tuottamana albumin Shake Some Action. Sen nimikappale ja You Tore Me Down olivat kuitenkin samaiset vuoden 1972 levytykset, jotka United Artists oli hylännyt. Albumi saavutti Teenage Headin tavoin varsin myönteiset arvostelut. Groovies keikkaili ahkerasti ja neljäs heinäkuuta 1976 yhtye soitti Lontoon Roundhousessa Ramonesin lämmittelemänä. Kyseessä oli Ramojen debyyttikeikka Britanniassa ja kyseistä konserttia on pidetty keskeisenä punkrockin kehitykselle. Vuonna 1977 Siren jakelu siirtyi Warner Brosille ja Groovies oli jälleen suuren yhtiön artisti. James Ferrel ei ollut pitänyt yhtyeen Beatlesia muistuttavasta tyylistä. Hän sai tehdä tilaa aikaisemmin Wilsonin kanssa sanfranciscolaisyhtye Loose Gravelissa soittaneelle Mike Wilhelmille. Sire/Warnerille Groovies levytti albumit Flaming Groovies Now (1978) ja Jumpin' in the Night (1979). Niistä ensin mainitun tuotannosta vastasi edelleen Edmunds ja jälkimmäisen Jordan ja Roger Bechimian. Now oli Wilsonin suosikkialbumi ja hänen mielestään yhtye oli Edmundsin tuottamana varsin luova. Sire antoi albumille kuitenkin niukasti promootiota eikä se myynyt erityisen hyvin. Edmundsin olisi ollut tarkoitus olla tuottajana myös Jumpin' in the Nightilla, mutta hänen uusi managerinsa Jake Riviera esti kyseisen aikeen. Kaksi viimeksi mainittua albumia sisälsivät myös runsaasti coverbiisejä. Jordan, joka pyrki neuvottelemaan uudelleen julkaisuoikeutensa Siren kanssa, halusi sisällyttää coverit levyille, mutta Wilson ei. Jumpin' in the Nightin kaupallisen epäonnistumisen myötä Sire Records pudotti Grooviesit vuonna 1980. Yhtye täydensi rivejään kosketinsoittaja Mark Dunwoodylla. Vuonna 1981 Gold Star-studioilla tehdyt äänitykset nimellä Tour de Force tuottivat ainoastaan viisi kappaletta, joista niistäkin neljä oli covereita. Chris Wilson ja David Wright jättivät kumpikin yhtyeen, ensiksi mainittu Halloweenina 1981. Jordan ja Alexander kiinnittivät yhtyeeseen uusia muusikoita mukaan lukien Danny Mihmin ja jatkoivat keikkailua.
Vuonna 1984 Grooviesin muodostivat Jordanin ja Alexanderin lisäksi kitaristi/solisti Jack Johnson ja rumpali Paul Zahl. Australialainen promoottori Peter Noble, joka myös omisti AIM Recordsin, julkaisi yhtyeeltä useita uudelleenjulkaisuja ja myös muuta tuotantoa. Vuonna 1987 Australiassa taltioitiin studiolivenä albumi One Night Stand. Sire/Warner julkaisi vuonna 1989 Jordanin aikaisen yhtyeen tuotantoon painottuneen 24 kappaleen kokoelman Groovies' Greatest Grooves. Noble laittoi yhtyeen taloudellisesti epäonnistuneelle 80 konsertista koostuneelle Euroopan-kiertueelle ja Groovies hajosi lopulta vuonna 1991. AIM julkaisi samana vuonna demokokoelman Step Up. Vuonna 1979 Loney perusti Phantom Moversin Mihmin ja Ferrelin kanssa. Mukaan tulivat myös kitaristi Larry Lea ja basisti Mauris Tani. Vuosien 1979 ja 1993 välillä yhtye julkaisi useita albumeita ja myös Greatest Hits -kokoelman. Loney ja Lea jatkoivat yhteistyötään yhtyeen hajoamisen jälkeen. Syyskuussa 2004 Flamin' Groovies soitti Espanjan Atzkena-festivaalilla pääesiintyjänä, tosin Jordan yli kokoonpanon ainoa originaalijäsen. Seuraavana vuonna Jordan kasasi uuden yhtyeen Magic Christian. Sen tuplanimikkoalbumi julkaistiin samana vuonna ja vuonna 2009 ilmestyi kakkospitkäsoitto Evolver. Vuonna 2008 Jordan ja Loney tekivät reunionin, jolla heitä säesti muusikoita The A-Bonesin ja Yo La Tengon jäsenistöstä. Biisivalinnat painottuivat kolmeen ensimmäisen Grooviesin pitkäsoittoon. Kiertueen Britannian-osuudella Jordan otti yhteyttä Wilsoniin. Tämä oli liittynyt The Barracudasiin ja The Fortunate Sonsiin Grooviesista lähtönsä jälkeen. Wilsonin vuonna 2010 ilmestyneellä albumilla Love Over Money vierailivat Loney, Alexander, Ferrel ja Wilhelm, kuten myös Procol Harumin Morgan Fisher. Vuonna 2013 ilmestyi Wilsonin albumi It's Flaming Groovy, jolla vierailivat samat muusikot ja lisäksi mukana oli kolme sekä Alexanderin että Jordanin kanssa työstettyä kappaletta. Grooviesin 80-luvun kosketinsoittaja Mark Dunwoody menehtyi sydänkohtaukseen 12. kesäkuuta 2013. Loppuvuodesta 2012 Jordan ja Wilson päättivät kasata Grooviesin uudellen. Alexanderin lisäksi mukaan tuli rumpali Victor Penalosa. Kokoonpanon debyyttikeikka oli huhtikuussa 2013 Hoodoo Gurusin kanssa. Seuraavaksi Groovies soitti Japanissa joukon loppuunmyytyjä keikkoja. Neljäs toukokuuta San Franciscon Elbo Roomissa soitettu konsertti myytiin loppuun vuorokaudessa ja myös Loney saapui paikalle. Jordan, Wilson ja Alexander päättivät levyttää uuden albumin, jota edelsi vuonna 2016 vinyylisingle Crazy Macy/Let Me Rock. Albumi Fantastic Plastic seurasi syyskuussa 2017. Jordanin ja Wilsonin lisäksi kiertueelle itärannikolla, Euroopassa ja Keski-lännessä osallistuivat myös basisti Chris Von Sneider ja rumpali Tony Sales.
Vuonna 2019 Jordanista, kitaristiksi siirtyneestä Von Sneidernistä, Salesista ja basisti Atom Ellisistä koostunut Grooviesin kokoonpano, jossa Loney oli erikoisvieraana, teki Teenage Head Tourin Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Loney joutui sairaalaan mainitun vuoden kesäkuussa ja yhtye jatkoi kiertueen Euroopan-osuutta ilman häntä. Loney menehtyi 13. joulukuuta 2019.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti