The Allman Brothers Band:Brothers and Sisters
Elokuussa 1973 ilmestynyt Brothers and Sisters on The Allman Brothers Bandin neljäs studioalbumi. Johnny Sandlinin ja yhtyeen itsensä tuottaman pitkäsoiton julkaisijana oli Capricorn Records. Yhtyeen johtohahmon kitaristi Duane Allmanin menehdyttyä moottoripyöräonnettomuudessa syksyllä 1971 The Allman Brothers Band julkaisi seuraavana vuonna sekä studio, että liveäänityksistä koostuneen pitkäsoiton Eat a Peach, josta muodostui yhtyeen siihen mennessä suurin menestys. Albumi saavutti Billboardin listalla neljännen sijan. Allman Brothersit ryhtyivät asumaan Juliettessa, Georgiassa sijainneella farmilla. Basisti Berry Oakley kärsi kuitenkin Duanen kuoleman aiheuttamasta masennuksesta ja käytti runsaasti alkoholia ja huumeita. Kärsittyään masennusta lähes vuoden ajan Oakley menehtyi marraskuussa 1972 moottoripyöräonnettomuudessa, joka oli hyvin samantyyppinen kuin se, jonka uhriksi Duane oli joutunut. Oakley ehti olla mukana osalla Brothers and Sistersin raidoista. Hänet yhtyeessä basistina korvasi Lamar Williams ja lisäksi kyseessä oli ensimmäinen Allmanien albumi, jonka työstämisessä pianisti Chuck Leavell oli mukana. Pitkäsoitto nauhoitettiin kolmen kuukauden aikana Capricorn Sound -studioilla Georgian Maconissa. Soolokitaristi Dickey Bettsistä muodostui yhtyeen eräänlainen johtohahmo ja hänen käsialaansa olevissa kappaleissa oli aiempaa runsaammin määrätynlaista countrysta inspiraationsa ominutta soundia. Useiden kappaleiden levytykseen osallistuivat myös sessiomuusikot Les Dudek ja Tommy Talton. Brothers and Sistersin tuotantotyö tapahtui samaan aikaan solisti/urkuri Gregg Allmanin soolodebyytti Laid Backin kanssa ja molemmilla albumeilla hyödynnettiin monia samoja muusikoita ja insinöörejä. Pitkäsoiton etukannessa on kuva rumpali Butch Trucksin ja hänen vaimonsa Lindan pojasta Vaylor Trucksista ja takakannessa Berry Oakleyn ja hänen vaimonsa Lindan tyttärestä Brittany Oakleysta. Brothers and Sisters merkitsi Allman Brothersin uran kaupallista huippukohtaa. Maailmanlaajuisesti pitkäsoitto on myynyt seitsemän miljoonaa kappaletta, se nousi Billboardin listakärkeen viiden viikon ajaksi ja yhtyeen ainoa singlehitti Ramblin' Man oli sekin listakakkonen. Brothers and Sistersin kappaleista se on selkeästi iäkkäin ja sen varhainen versio on jo Eat a Peachin kirjoitussessioista. Vastaavasti viimeinen Brothers and Sistersille äänitetty kappale oli Gregg Allmanin käsialaa oleva Jelly Jelly. Toinen pitkäsoiton countryhenkinen kappale Pony Boy esittelee Bettsin akustista slidesoittoa. Rytmiikaltaan kappale on velkaa Robert Johnsonille ja humoristisuutensa osalta Blind Willie McTellille. Pitkäsoiton klassikkokappaleisiin lukeutuvat lisäksi Gregg Allmanin käsialaa oleva avauskappale Wasted Words ja Bettsin säveltämä, pitkäsoiton kakkospuolen käynnistävä Southbound. Albumin julkaisua seurasi kiertue stadioneilla ja areenoilla, mutta yhtyeen jäsenten välit eivät olleet parhaat mahdolliset. Brothers and Sisters saavutti suhteellisen hyvät arvostelut heti ilmestyttyään. Erityisesti pitkäsoittoa suitsutti Circus-lehden Janis Schact. Vuonna 2013 Brothers and Sistersistä julkaistiin aina neljästä cd:stä koostunut uusintajulkaisu. Rolling Stonen David Fricke antoi sille arviossaan neljä tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti