Deep Purple:Deep Purple In Rock
Kolmas kesäkuuta 1970 ilmestynyt Deep Purple In Rock on Deep Purplen neljäs studioalbumi, yhtyeen legendaarisen Mark II -kokoonpanon ensimmäinen studioäänite ja lopullinen läpimurtolevy. Brittilistalla kyseinen pitkäsoitto saavutti neljännen sijan ja pysyi listoilla kuukausien ajan. In Rockin julkaisua seurasi menestyksekäs maailmankiertue, joka kesti huikeat 15 kuukautta. Kitaristi Ritchie Blackmoren, solisti Ian Gillanin, basisti Roger Gloverin, kosketinsoittaja Jon Lordin ja rumpali Ian Paicen muodostama legendaarinen kokoonpano oli tosin ehtinyt julkaista aikaisemmin sinfoniaorkesterin kanssa äänitetyn ja Jon Lordin säveltämän Concerto for Group and Orchestran sekä kaksikon Greenaway-Cook käsialaa olevan kappaleen Hallelujah, joka ei kuitenkaan menestynyt. In Rock-pitkäsoiton kanssa samoihin aikoihin levytetty single Black Night menestyi huomattavasti paremmin, sillä se nousi brittilistan kakkossijalle. Vuonna 2005 In Rock voitti Mark II:n jäsenille luovutetun Classic Rockin kunniapalkinnon. Albumin äänityksissä Lord hyödynsi sekä Leslie speakeriä että Marshallin vahvistinta Hammond-uruilleen ja niinpä urkusoundit vaihtelevat eri kappaleissa. Esimerkiksi Living Wreckissä käytettiin Leslietä ja Hard Lovin' Manissa Marshallia. Vuonna 1995 In Rockista julkaistiin remasteroitu 25-vuotisjuhlapainos, joka sisälsi bonuskappaleita. Roger Glover vastasi sen remiksauksesta ja remasteroinnista. Pitkäsoiton kirkkaimpia klassikoita ja keikkastandardeja ovat eeppinen Child in Time sekä tekstissään 50-luvun useampaan rockklassikkoon viittava Speed King, jonka soolo-osuuksissa Lord ja Blackmore käyvät vuoropuhelua. Kappaleen viimeisen säkeistön Gillan suorastaan kirkuu. Samantyyppistä soolorakenetta hyödynnetään myös hardrockpalassa Blood Sucker. Sitä vastoin pitkäsoiton unohdetun klassikon titteliä kantava Flight of the Rat sisältää yksittäiset soolot Blackmorelta, Lordilta ja myös Paicelta. Into the Fire sitä vastoin on jopa vuosikymmenten ajan lukeutunut keikkavakioihin ja studioversiossaan se tarjoaa Blackmorelta yllättävän verkkaisen soolon. Kappaleen soinnut ovat oktaavin päässä toisistaan. Onnistuneen riffin varaan rakennettu Living Wreck kertoo tekstissään onnettoman rakkaustarinan. Hard Lovin' Manin potkaisevat käyntiin kaksi voimasointua ennen Gloverin rytmisen perustan tarjoamaa bassokuviota. Blackmore, Lord ja Paice liittyvät jamiin ennen Gillanin lauluosuuksia. Niissä hän antaakin palaa ja viimeisen puolitoistaminuuttisen aikana Blackmore tarjoaaa kitarointia, jota Eddie Van Halen kehitti eteenpäin. In Rock on eräs kiistattomista brittiläisen hardrockin merkkipaaluista ja osalle Purplen diggareista kyseessä on yhtyeen tärkein albumi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti