Badfinger:No Dice
Marraskuussa 1970 Apple Recordsin julkaisemana ilmestynyt No Dice on brittiyhtye Badfingerin toinen pitkäsoitto. Siitä muodostui melkoinen menestys, joka sisälsi muun muassa singlehitin No Matter What sekä Nilssonin coverversiona suurmenestykseksi muodostuneen kappaleen Without You. Kyseessä oli ensimmäinen kitaristi Joey Mollandin kanssa levytetty Badfingerin albumi. Hän korvasi basisti Ron Griffithsin ja kyseisen seikan seurauksena Tom Evans siirtyi rytmikitaristin vakanssistaan nelikielisen varteen. Kyseisellä miehityksellä Badfinger julkaisi kaikkiaan viisi albumia, jotka olivat samalla yhtyeen menestyksekkäimpiä levytyksiä. Suorastaan erinomaiset arvostelut saavuttanut No Dice nousi Billboardin listalla sijalle 28. Single No Matter What saavutti kahdeksannen sijan ja Harry Nilssonin coverversio kyseiseltä albumilta originaaliversiona löytyvästä Without Yousta nousi vuonna 1972 listakärkeen. Without You on myös Dan Matovinan vuonna 1997 ilmestyneen Badfingerin biografian Without You: The Tragic Story of Badfinger otsikkona. Myös Mariah Careyn vuonna 1994 kyseisestä kappaleesta levyttämästä versiosta muodostui hitti. Muiksi No Dicen terävimpään kärkeen kuuluviksi kappaleiksi on kohotettu erityisesti Better Days, I Don't Mind sekä pitkäsoiton päätösraita We're for the Dark. Kyseistä albumia on yleisesti pidetty eräänä niin kutsutun voimapopin varhaisimmmista voimannäytöistä. No Dice on mahdottomasta käytetty slangi-ilmaisu. Kyseessä on ensimmäinen kolmesta basisti Tom Evansin keksimästä Badfingerin albumin nimestä. Lokakuussa 1991 Ron Furmanek remasteroi No Dicen digitaalisesti Abbey Roadin studioilla. Remasteroitu, viidellä bonuskappaleella ryyditetty versio albumista ilmestyi seuraavana vuonna Capitolin ja Apple Recordsin julkaisemana. Kyseisistä bonusraidoista Friends Are Hard to Find oli samoista Mal Evansin tuottamista äänityssessioista, joissa nauhoitettiin No Matter What ja Believe Me. Get Down-kappaleesta julkaistu versio oli sitä vastoin Geoff Emerickin äänittämä. Hänen kanssaan nauhoitettiin myös kolme jäljellä olevaa bonuskappaletta, eli Mean Mean Jemima, Loving You sekä I'll Be The One, jotka äänitettiin tammi- ja maaliskuun 1971 välillä. Niitä kaavailtiin No Dicen seuraajalle, mutta kyseinen albumi ei konkretisoitunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti