torstai 27. huhtikuuta 2017

Perjantain pohjat:Roy Orbisonin postuumi menestysalbumi

Roy Orbison:Mystery Girl

Seitsemäs helmikuuta 1989 ilmestynyt Mystery Girl on Roy Orbisonin joutsenlauluksi jäänyt viimeinen pitkäsoitto. Siitä muodostui maailmanlaajuinen menestysalbumi, sillä sijoituksena oli Billboardilla viides ja brittilistalla toinen sija. Ennen Mystery Girliä Orbisonin edellinen uutta tuotantoa sisältänyt albumi oli ollut kymmentä vuotta aikaisemmin ilmestynyt Laminar Flow. Kaikki Mystery Girlin kappaleet nauhoitettiin loppuvuodesta 1988 ja niiden viimeistelystä Orbisonin edesmenon jälkeen vastanneet artistit lukeutuivat kaikki hänen ystäviinsä ja diggareihinsa. Nimensä albumi otti U2:n Bonon ja The Edgen sille kirjoittaman kappaleen She's a Mystery to Me kertosäkeestä. Dokumentissa In Dreams:The Roy Orbison Story Bono kertoo kuunnelleensa David Lynchin soundtrackia elokuvaan Blue Velvet ja saaneen mieleensä idean kyseisestä kappaleesta. In Dreams oli ainoa Orbisonin kappale kyseisellä soundtrackilla. U2:n soundcheckissä Bono esitteli kappaleen muille yhtyeen jäsenille, joiden mielestä se kuulosti aivan Roy Orbisonin biisiltä. Erään toisen U2:n konsertin jälkeen Roy Orbison oli tavannut yhtyeen ja ehdottanut sitä kirjoittamaan kappaleen hänelle, tai hänen kanssaan. Mystery Girl- albumin ansiosta Orbison sai postuumisti kaksi pitkäsoittoaan samanaikaisesti viiden suosituimman joukkoon. Toinen kyseisistä albumeista oli superyhtye Traveling Wilburysin Volume One. Vuonna 2014 Mystery Girlistä julkaistiin 25-vuotisjuhlapainos. Se sisälsi perusalbumin lisäksi bonusmateriaalinaan demoja sekä ennenjulkaisemattoman kappaleen The Way is Love, jonka John Carter Cash ja Orbisonin pojat viimeistelivät vuonna 1986 kasetille nauhoitetun demoversion perusteella. Pitkäsoiton suurin hitti oli sen avausraita, Orbisonin, Jeff Lynnen ja Tom Pettyn yhteistyötä edustava You Got It, joka nousi brittilistalla kolmanneksi ja oli myös Billboardilla yhdeksäs. Ainoan liveversion kappaleesta Orbison ehti esittää 17 päivää ennen edesmenoaan Diamond Awards Festivaalilla Antwerpenissä, Belgiassa   19. marraskuuta 1988.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti