9. lokakuuta 1944 syntynyt ja 27. kesäkuuta 2002 menehtynyt John Alec Entwistle oli englantilainen muusikko, biisintekijä, solisti ja elokuva- ja musiikkituottaja, joka identifioituu ensisijaisesti brittirockin keskeisimpiin yhtyeisiin lukeutuvan The Whon basistiksi. Yhtyeen jäsenistä ainoana hänellä oli takanaan muodollista musiikillista koulutusta. Entwistlen aggressiivinen soundi oli inspiraation lähteenä monille rockbasisteille. The Whon jäsenenä hän pääsi Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 1990. Vuonna 2011 Rolling Stonen lukijat äänestivät Entwistlen kaikkien aikojen parhaaksi rockbasistiksi. The Biography Channelin mukaan hän teki bassolle saman, mitä Jimi Hendrix teki kitaralle. Lontoon esikaupunkialueella Chiswickissä syntynyt Entwistle oli perheensä ainoa lapsi. Hänen vanhempansa erosivat varhain ja Entwistle asui isovanhempiensa kanssa. 40-luvulla avioero oli harvinainen ja Entwistlen suhteellisen vähäiset sosiaaliset kontaktit vaikuttivat hänen rauhalliseen luonteeseensa. Entwistlen musiikilliset harrastukset alkoivat seitsenvuotiaana pianotuntien merkeissä. Entwistlelle kokemus ei ollut miellyttävä ja hän vaihtoi pian instrumentikseen trumpetin. Pete Townshendin Entwistle tapasi toisena kouluvuotenaan. Kaksikko perusti traditionaalista jazzia esittäneen yhtyeen The Confederates, joka soitti ainoastaan yhden keikan, sillä rock and roll vei sen soittajat mennessään. Pitkäsorminen ja Duane Eddyn mataliin taajuuksiin mieltynyt Entwistle valitsi instrumentikseen bassokitaran. Hän valmisti instrumenttinsa kotonaan ja teki vaikutuksen koulussa vuotta ylempänä olleeseen Roger Daltreyhin. Tämä pyysi Entwistleä mukaan yhtyeeseensä The Detoursiin. Entwistlen kehotuksesta Pete Townshend otettiin yhtyeeseen mukaan kitaristiksi. Daltrey erotti yhtyeensä muut jäsenet ja jäljelle jäivät ainoastaan Entwistle, Townshend ja rumpali Doug Sandom. Viimeksi mainittu tosin ainoastaan siitä syystä, ettei hänen tilalleen ollut vielä löytynyt tarpeeksi laadukasta korvaajaa. Pian sellainen saatiin Keith Moonin myötä.
Vuoden 1963 paikkeilla Entwistle oli hetken aikaa mukana myös lontoolaisyhtyeessä nimeltä The Initials. Se lopetti kuitenkin toimintansa, kun kaavaillut esiintymiset Espanjassa eivät toteutuneet. Entwistle sai lempinimet The Ox ja Thunderfingers. Niistä jälkimmäisestä vastasi Rolling Stonesin Bill Wyman, jonka mukaan Entwistle oli hiljaisin mies yksityiselämässään, mutta äänekkäin lavalla. The Who vaikutti osaltaan ratkaisevasti klassiseen Marshall-soundiin, vaikka yhtyeen jäsenet käyttivät kyseisiä vahvistimia vain muutaman vuoden ajan. Entwistle sai sävellyksiään mukaan The Whon albumeille Quadropheniaa lukuunottamatta. Hän koki silti turhautuneisuutta siitä, ettei saanut toimia niissä leadvokalistina. Entwistle julkaisikin The Whon jäsenistä ensimmäisenä sooloalbuminsa. Vuonna 1971 ilmestyneellä pitkäsoitolla Smash Your Head Against the Wall olivat mukana muun muassa Keith Moon ja erinomaisen Humble Pie -yhtyeen Jerry Shirley. Sitä seurasi jo seuraavana vuonna varsin onnistunut Whistle Rhymes. Vuonna 1973 ilmestyi melko suoraa rocktyyliä edustanut Rigor Mortis Sets In ja kahta vuotta myöhemmin nimellä John Entwistle's Ox julkaistu Mad Dog. Vuoden 1981 sooloalbumi Too Late the Hero lukeutuu myös Entwistlen kaikkein onnistuneimpiin töihin. Entwistlen soololevyistä viimeiseksi jäi vuonna 1996 julkaistu The Rock. The Whon hyödyntämien puhallinsektioiden osuudet olivat Entwistlen sovittamia. Vuonna 1974 Entwistle kokosi harvinaisesta Who-materiaalista koostuneen kokoelma-albumin Odds and Sodds. Vuonna 1975 Who julkaisi albumin Who by Numbers, jonka kansi oli Entwistlen käsialaa. Koska Who ei juurikaan konsertoinut tuona vuonna, Entwistle teki soolokeikkoja kesällä kyseisenä vuotena. Johtamansa John Entwistle Bandin kanssa hän teki clubikiertueita Yhdysvalloissa 90-luvulla. Yhtye julkaisi konserttitaltioinnin Left for Live. Vuonna 2000 ilmestyi studioalbumi Left for Van-Pires. Kyseisen vuosikymmenen puolivälissä hän oli mukana Ringo Starrin All Star Bandissa. Samaan aikaan siihen kuuluivat myös Billy Preston, Randy Bachman ja Grand Funk Railroadin johtohahmo Mark Farner.
Entwistle oli myös pätevä taiteilija ja hänellä oli useita maalauksiaan esitelleitä näyttelyitä. Niistä useiden aiheena oli The Who. Pääbändinsä jäsen Entwistle oli jälleen vuodesta 1999 aina vuoteen 2002 saakka. Viimeiset konsertit olivat Englannissa tammi-helmikuussa 2002. Niistä viimeinen soitettiin Lontoon Royal Albert Hallissa kahdeksas helmikuuta. Entwistle oli mukana myös Woodstock 99-festivaalilla ollen kyseisen festivaalin ainoa esiintyjä, joka oli soittanut myös originaalilla vuoden 1969 festivaalilla. Vuonna 2001 Entwistle soitti Alan Parsonsin Beatles-tribuutissa A Walk Down Abbey Road muun muassa Heartin Ann Wilsonin ja Todd Rungrenin kanssa. Entwistle menehtyi Las Vegasissa Hard Rock Hotel and Casinossa vain päivää ennen The Whon kyseisen vuoden Amerikan-kiertueen ensimmäistä konserttia. Kiertue toteutettiin myöhästyneenä kokoonpanolla, jossa Entwistlen paikan oli ottanut walesilainen Pino Palladino, joka oli osallistunut useisiin Pete Townshendin sooloprojekteihin. Entwistlen vaikutus useisiin basisteihin on huomattava. Häneltä saamansa vaikutteet ovat avoimesti myöntäneet esimerkiksi Black Sabbathin Geezer Butler, Iron Maidenin Steve Harris ja Yesin Chris Squire.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti