Aikaisemmin englantilaisessa rhythm and blues -yhtye The Yardbirdissä kitaroinut Jeff Beck perusti uuden yhtyeen The Jeff Beck Group Lontoossa vuoden 1967 tammikuussa. Yhtyeen uraa uurtaneen raskas lähestymistapa esittämäänsä bluesiin ja rhythm and bluesiin vaikutti omalta osaltaan keskeisesti kyseisen aikakauden brittiläisen rockin kehitykseen. Jeff Beck Groupin ensimmäisessä line upissa olivat maestron lisäksi mukana solisti Rod Stewart ja rytmikitaristi Ronnie Wood basistien ja rumpalien vaihdellessa säännöllisesti. Varhaisten basistikokelaiden joukossa olivat Jet Harris ja Dave Ambrose vastaavien rumpalitarjokkaiden ollessa Clem Cattini ja Viv Prince. Kuukausia kestäneiden miehistönvaihdosten jälkeen rumpaliksi vakiintui Aunsley Dunbar ja Ronnie Wood siirtyi basson varteen. Kyseinen kokoonpano keikkaili ahkerasti Englannin clubiskenessä vuoden 1967 aikana ja teki useita visiittejä BBC:n radioasemalle. Beck kirjoitti henkilökohtaisen sopimuksen manageri/tuottaja Mickie Mostin kanssa, sillä tämä oli kiinnostunut ainoastaan Beckistä sooloartistina. Vuoden 1967 aikana yhtye julkaisi Englannissa kolme ja Yhdysvalloissa kaksi singleä. Ensimmäisenä julkaistu Hi Ho Silver Lining oli niistä menestynein; se nousi sijalle 14. brittilistalla. Kääntöpuolella ollut instrumentaali Beck's Bolero oli äänitetty jo useita kuukausia aikaisemmin. Kyseisen kappaleen äänityksissä kuultiin todellista superkokoonpanoa, sillä rytmikitaristina oli Jimmy Page, rumpalina Keith Moon, basistina John Paul Jones ja pianistina Nicky Hopkins. Dunbarin mielestä yhtyeen musiikillinen ilmaisu ei ollut tarpeeksi bluespainotteista ja hän erosi yhtyeestä. Roy Cook soitti yhtyeessä yhden keikan, kunnes Rod Stewart suositteli rumpaliksi Micky Walleria, vanhaa soittajatuttuaan Steampacket-yhtyeen ajoilta.
Wallerista muodostui yhtyeen pitkäaikaisin rumpali, sillä hän oli mukana vuoden 1969 alkupuolelle asti. Manageri Peter Grant oli vieraillut Amerikassa ja havainnut albumiorientoituneen FM Radion nousun. Yhdysvalloissa oli näin ollen mahdollisuus tehdä läpimurto ilman hittsingleä. Grant buukkasikin yhtyeelle lyhyen Yhdysvaltain-kiertueen. Ensimmäinen pysähdys oli New Yorkissa, missä yhtye soitti Fillmore Eastissa neljä konserttia vastaanoton ollessa varsin myönteinen. Kiertueen päättyessä Filmore Westiin Grant oli varmistanut yhtyeelle uuden sopimuksen Epic Recordsin kanssa. Yhtye palasi Englantiin levyttämään debyyttialbuminsa Truth, joka nousi Yhdysvalloissa sijalle 15. Peruskokoonpanoa täydensivät Hammond-uruilla John Paul Jones, pianisti Nicky Hopkins ja rumpali Keith Moon. Levytyksen jälkeen yhtye palasi Yhdysvaltoihin promotoimaan esikoislevyään. Jimi Hendrix oli Jeff Beckin pitkäaikainen diggari ja hän jammaili yhtyeen kanssa Cafe Whassa kyseisellä ja myös seuranneilla kiertueilla. Kolmannella kiertueella joulukuussa 1968 mukana oli Nicky Hopkins. Hän lähti mukaan, vaikka oli saanut rahakkaamman tarjouksen liittyä Led Zeppeliniin. Kakkosalbumi Beck-ola nauhoitettiin kokoonpanolla, jossa rumpali Micky Wallerin korvasi voimakkaasta soittotyylistään tutuksi tullut Tony Newman. Albumi nauhoitettiin De Lane Lea-studioilla Martin Birtchin tuottamana. Singleraidaksi valikoitui Plynth. The Jeff Beck Groupin neljäs Yhdysvaltain-kiertue alkoi toukokuussa 1969. Nicky Hopkins oli nyt yhtyeen täysivaltainen jäsen. Kiertue onnistui erinomaisesti ja Beck-ola nousi Billboardin listalla sijalle 15. Yhtyeen jäsenten väliset henkilökemiat eivät kuitenkaan enää olleet kunnossa. Rod Stewart oli juuri noihin aikoihin julkaissut esikoissooloalbuminsa An Old Raincoat Won't Ever Let You Down Mercury Recordsilla.
The Jeff Beck Group teki viidennen ja suhteellisen lyhyen Jenkkirundinsa lähinnä itärannikolla. Sen keskeisin esiintyminen oli Newportin Jazz Festivaaleilla. Beck hajotti yhtyeensä hieman ennen Woodstockin festivaaleja, joilla The Jeff Beck Groupin olisi ollut tarkoitus esiintyä. Myöhemmin hän on ilmoittanut katuneensa kyseistä päätöstä. Loppuvuodesta 1970 Beck kasasi The Jeff Beck Groupin uudelleen kokoonpanolla, jossa olivat mukana solisti Alex Ligertwood, kosketinsoittaja Max Middleton, rumpali Cozy Powell ja basisti Clive Chaman. Kesäkuussa 1971 Beck solmi uuden levytyssopimuksen CBS:n kanssa ja etsi uutta solistia. Kuultuaan Bobby Tenchin esiintyvän yhtyeensä Gassin kanssa Ronnie Scottin clubissa Lontoossa Beck kiinnitti hänet vokalistiksi ja kakkoskitaristiksi. Tenchillä oli ainoastaan viikkoja aikaa kirjoittaa uudet tekstit ja äänittää vokaaliosuutensa albumille Rough and Ready, jonka muut instrumentit Beck oli nauhoittanut yhtyeensä kanssa jo viikkoja aiemmin Lontoossa. Pitkäsoitto saatiin valmiiksi heinäkuussa 1971 ja uusi The Jeff Beck Group konsertoi Suomessa, Sveitsissä, Saksassa ja Hollannissa. Englannissa uusi albumi julkaistiin lokakuussa 1971 ja Yhdysvalloissa seuraavan vuoden helmikuussa. Siellä yhtye teki 16 päivää kestäneen promootiokiertueen ja Rough and Ready nousi sijalle 46. albumilistalla. Tammikuussa 1972 yhtyeen jäsenet matkustivat Memphisiin TMI-studioille. Tuottajana toimi Steve Cropper ja lopputuloksena oli pitkäsoitto The Jeff Beck Group. Englannissa se julkaistiin yhdeksäs kesäkuuta 1972. Promootiokiertue sisälsi esiintymisen BBC Radio Onen sarjassa In Concert. Se nauhoitettiin 29. kesäkuuta 1972. Ohjelmistossa oli muun muassa Definitely Maybe, jossa kuultiin Bobby Tenchin kitarointia. The Jeff Beck Group hajosi virallisesti 24. heinäkuuta 1972.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti