tiistai 16. kesäkuuta 2015

Keskiviikon klassikko:Makkosen ura Hanoi Rocksin molemmin puolin

17. kesäkuuta 1962 syntynyt Matti Antero Kristian Fagerholm tunnetaan paremmin taiteilijanimellään Michael Monroe. Kyseinen suomalainen rockmuusikko ja multi-instrumentalisti nousi maineeseen glamrockyhtye Hanoi Rocksin solistina. Muista hänen johtamista yhtyeistään mainittakoon Demolition 23 ja Jerusalem Slim, joista jälkimmäisessä oli mukana muun muassa Steve Stevens. Monroen isä, kuluvana vuonna edesmennyt Pentti Fagerholm oli tunnettu radiopersoona. Lähtölaukauksena Monroen rockinnostukselle sai kunnian olla Black Sabbathin vuonna 1970 televisioitu Pariisin-konsertti. Monroen muista varhaisista suosikeista mainittakoon Little Richard, CCR, Led Zeppelin, Alice Cooper ja New York Dolls. Monroen ja kitaristi Andy McCoyn tiet kohtasivat Töölön kirkon kellarissa sijainneessa harjoitustilassa. Monroe treenasi siellä Madness-yhtyeen ja McCoy Suomen ensimmäisen punkyhtyeen kunniakasta titteliä kantaneen Briardin kanssa. Ensiksi kaksikko yhdisti hetken aikaa voimansa yhtyeessä nimeltä Bolin. Monroe soitti saksofonia Maukka Perusjätkän yhtyeessä ja tapasi tässä yhteydessä kitaristi Nasty Suiciden. Monroe pyrki basistiksi Pelle Miljoonan Oy -kokoonpanoon, mutta onnistuneesta koesoitosta huolimatta nelikielisen taitajaksi yhtyeeseen valikoitui Sami Yaffa. Hanoi Rocksin hajottua vuonna 1985 Monroe päätti aloittaa soolouransa, mutta aluksi hän työskenteli vanhan ystävänsä, yhtyeistä Dead Boys ja Lords of the New Church tutuksi tulleen Stiv Batorsin kanssa. Steve Van Zant alias Little Steven pyysi kaksikkoa mukaan kappaleeseensa Sun City ja sen musiikkivideolle. Monroe ja Bators suostuivat. Taustalaulut äänitettiin Lontoossa ja musiikkivideo kuvattiin New Yorkissa. Joulukuussa 1985 Monroe ilmoitti muuttavansa New Yorkiin.

Seuraavana vuonna hän muodosti uuden yhtyeensä ja vuonna 1987 ilmestyi ensimmäinen sooloalbumi Nights Are So Long. Se sisälsi useampia coverbiisejä, kuten näkemykset MC 5:n High Schoolista ja Flamin' Grooviesin Shake Some Actionista. Albumista muodostui pieni menestys ja suuretkin levy-yhtiöt ilmaisivat kiinnostuksensa sainata Monroe. Uusi levytyssopimus syntyi Mercury Recordsin kanssa. Vuonna 1989 ilmestyneellä Monroen kakkossoololla Not Fakin' It vierailivat Steve Van Zant, Ian Hunter ja vanha yhtyetoveri Nasty Suicide. Albumi sai kansainvälisen julkaisun ja saavutti myönteisen vastaanoton niin kriitikoiden kuin diggareiden keskuudessa. Musiikkivideot tehtiin kappaleista Dead, Jail or Rock N' Roll ja Man with No Eyes. Niistä ensin mainitussa vieraili Guns N' Rosesin Axl Rose. Artisti myös esitteli videonsa MTV:n Headbanger's Ballissa. Gunnari-kitaristi Slash vieraili Monroen Los Angelesin konserteissa joulukuussa 1989 ja soitti MC 5-coverissa Lookin' at You. Aerosmithin Steven Tyler oli myös huomioinut Monroen talentin ja tämä vieraili Aerosmithin konsertissa Les Paulin 75-vuotissyntymäpäivillä New Yorkin Hard Rock Cafessa. Monroe soitti saksofonia kappaleessa Big Ten Inch Record. Hän vietti valtaosan vuosista 1989-90 tien päällä. Vuonna 1990 Monroe kasasi uuden yhtyeen Jerusalem Slim. Siihen tulivat mukaan Billy Idolin kitaristi Steve Stevens, Small Facesin ja Facesin kosketinsoittajana ensisijaisesti tunnettu Ian McLagan, Sami Yaffa sekä Greg Ellis. Vuonna 1991 Guns N' Roses pyysi Monroeta mukaan albumilleen Use Your Illusion I. Monroe soitti huuliharppua ja saksofonia kappaleessa Bad Obsession. Kahta vuotta myöhemmin Monroe oli mukana Gunnareiden coverlevyllä The Spaghetti Incident? Hän lauloi taustoja The Dead Boys -lainassa Ain't It Fun.

Jerusalem Slim julkaisi nimeään kantaneen pitkäsoiton, mutta hajosi vuonna 1992 Monroen ja Stevensin välisiin musiikillisiin erimielisyyksiin. Monroen seuraava yhtye oli Demolition 23 Sami Yaffan, Jimmy Clarkin ja aikaisemmin Star Starissa soittaneen Jay Heningin kanssa. Viimeksi mainitun tilalle tuli kuitenkin Nasty Suicide. Demolition 23 julkaisi nimeään kantaneen onnistuneen pitkäsoiton ja keikkaili menestyksekkäästi Euroopassa ja Japanissa. Yhtye tuli tiensä päähän Nasty Suiciden ilmoitettua vetäytyvänsä musiikkibisneksestä. 2000-luvun alkuun mennessä Monroe julkaisi vielä neljä sooloalbumia ennen kuin hän muodosti Hanoi Rocksin uudelleen McCoyn kanssa vuonna 2002. Rumpaliksi tuli Monroen soolobändissä soittanut Lacu Lahtinen. Seuraavana vuonna ilmestyi albumi Twelve Shots on the Rocks. Basistiksi vaihtui Andy Christell ja rumpaliksi Conny Bloom, jotka kumpikin olivat aikaisemmin soittaneet Electric Boysissa. Vuonna 2005 ilmestyi pitkäsoitto Another Hostile Takeover. Kahta vuotta myöhemmin ilmestynyt pitkäsoitto Street Poetry edusti Hanoi Rocksin 2000-luvun tuotantoa laadukkaimmillaan. Vuonna 2008 Monroe ja McCoy tekivät tiettäväksi, että he olivat vieneet yhtyeen niin pitkälle kuin on mahdollista ja päättivät lopettaa. Huhtikuussa 2009 Hanoi Rocks soitti kuudessa illassa kahdeksan loppuunmyytyä konserttia Helsingin Tavastialla. Niistä kolmella viimeisellä vieraili myös Nasty Suicide. Kesäkuussa 2009 Monroe esiintyi Helsingissä ja Tampereeella Duff McKaganin Loaded-yhtyeen kanssa. Heinäkuussa vuorossa oli Turun Ruisrock yhdessä Gingerin luotsaaman The Wildhearts-yhtyeen kanssa. Samaisen kuun lopussa Monroe soitti vuosien jälkeen Sami Yaffan kanssa. Kyseessä oli uuden New York Dolls-kokoonpanon konsertti Helsingissä.

Monroe ja Yaffa keskustelivat mahdollisesta yhteistyöstä ja Monroe tapasi Gingerin uudelleen tämän soittaessa Alice Cooperin yhtyeessä. Monroe liittyi Alicen seuraksi lavalle Espoon konsertissa esittämään klassikkoa School's Out. Konsertin jälkeen Monroe ja Ginger keskustelivat mahdollisesta yhteistyöstä ja pian uuteen yhtyeeseen saatiin mukaan myös Yaffa. 25. tammikuuta 2010 Monroe piti lehdistötilaisuuden Los Angelesissa kertoen uuden yhtyeen kokoonpanon. Gingerin ja Yaffan lisäksi mukana olisivat muun muassa Danzigista tuttu kakkoskitaristi Todd Youth ja rumpali Jimmy Clarke. Muutamien konserttien jälkeen kahden viimeksi mainitun tilalle tulivat New York Dollsin Steve Conte ja Karl Rosqvist. Kesällä 2010 Michael Monroe Band soitti useita konsertteja, joista mainittakoon Sweden Rock Festival ja Download Festival Englannissa. Ruisrockissa Monroe vieraili stagella myös Slashin setin aikana. Ankkarockin keikalla estyneen Steve Conten tilalla soitti poikkeuksellisesti Nasty Suicide. Kesäkuussa 2010 ilmoitettiin, että Michael Monroe Band olisi lämmittelijänä Motörheadin 35-vuotisjuhlakiertueella Englannissa. Michael Monroen uuden yhtyeen livealbumi Another Night in the Sun julkaistiin saman vuoden syyskuussa. Se äänitettiin Tavastialla ja miksattiin Los Angelesissa. Miksauksesta vastannut Niko Bolas oli työskennellyt esimerkiksi Neil Youngin, Keith Richardsin ja Kissin kanssa. Masteroinnista vastasi Grammy-voittaja Richard Todd. Syyskuussa yhtye äänitti Los Angelesissa ensimmäisen studioalbuminsa Sensory Overdrive. Sen tuotti mm. Aerosmithin ja John Lennonin kanssa työskennellyt Jack Douglas. Albumi julkaistiin maaliskuun puolivälissä 2011 ja sitä seurasi laaja Englannin-kiertue. Syyskuussa 2010 Monroe solmi levytyssopimuksen Spinefarm Records/Universal Musicin kanssa Monroen tulevien albumien jakelua varten. Marraskuussa Classic Rock Magazine valitsi Sensory Overdriven vuoden albumiksi. Elokuussa 2013 julkaistu seuraava pitkäsoitto Horns & Halos nousi Suomessa suoraan listakärkeen ja myi kultaa neljässä päivässä. Maaliskuussa 2014 kitaristi Dregenin ilmoitettiin eroavan Monroen yhtyeestä ja keskittyvän soolouraansa. Hänen tilalleen saatiin mm. Ginger Wildheartsin kanssa soittanut Rich Jones.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti