Torstain terävä:W.A.S.P.:in kakkosalbumin laadukas singlebiisi

Wild Child on Blackie Lawlessin ja Chris Holmesin käsialaa oleva kappale, joka julkaistiin kaksikon luotsaaman shockrockyhtye W.A.S.P.:in kolmantena singlenä ja lisäksi yhtyeen toisella albumilla, loppuvuodesta 1985 ilmestyneellä pitkäsoitolla The Last Command. Brittien singlelistalla Wild Child saavutti sijan 71. Kappaleesta työstetyssä ja Rick Friedbergin ohjaamassa musiikkivideossa nähdään autiomaan maantiellä moottoripyörällä ajava Blackie Lawless. Kallionkielekkeellä nähdään punaiseen toppiin pukeutunut kaunotar, joka häviää välittömästi Blackien havaittua hänet. Seuraavaksi nähdään kallion huipulla kyseistä kappaletta esittävä yhtye. Loppukuvassa Blackie havaitsee uudelleen samaisen pimun, joka haihtuu ilmaan havaittuaan Blackien. Lawless ajaa moottoripyöränsä samaisen polun läpi, jolle nainen katosi jättäen jälkeensä liekkejä. Tyylillisesti Wild Child edustaa W.A.S.P.:in selkeästi melodisempaa tuotantoa ja kappale sisältää Blackien upean laulusuorituksen, kaivattavaa tartuntapintaa omaavan kertosäkeen sekä laadukkaan kitarasoolon. Onkin kummallista, ettei biisistä kehkeytynyt yhtyeen uralla sen suurempaa singlemenestystä. Sinkun kakkospuolella julkaistiin onnistunut cover varhaisen yhdysvaltalaisen hardrockin keskeisimpiin edustajiin lukeutuvan Mountain-yhtyeen suurimmista hitistä Mississippi Queen. Liveversio Wild Childista julkaistiin W.A.S.P.:in vuonna 1987 ilmestyneellä konserttitaltioinnilla Live in the Raw.

Keskiviikon klassikko:Merkittävän irlantilaisartistin vuoden 1973 albumi

 Van Morrison:Hard Nose the Highway

Elokuussa 1973 ilmestynyt Hard Nose the Highway on irlantilaisen laulaja/lauluntekijän Van Morrisonin seitsemäs studioalbumi, jonka kappaleisiin lukeutuu esimerkiksi singleformaatissa ilmestynyt ja diggareiden suosikiksi muodostunut kappale Warm Love. Kyseessä on Morrisonin tuotannon järjestyksessään toinen albumi, joka sisältää myös muuta kuin Morrisonin omaa sävellystuotantoa. Mukana on esimerkiksi näkemys traditionaalista kappaleesta Purple Heather. Hard Nose the Highwayn nauhoitukset tapahtuivat elo- ja marraskuun 1972 välillä. Materiaalia olisi hyvinkin ollut tarjolla  tupla-albumiin, mutta Morrisonin idea ei tullut hyväksytyksi levy-yhtiön taholta ja niinpä päädyttiin yksittäisen pitkäsoiton julkaisemiseen. Kaiken kaikkiaan nauhoitettuna oli lähes 30 kappaletta, joista kolme neljäsosaa edusti Morrisonin originaalituotantoa. Joitakin yli jääneistä kappaleista nauhoitettiin uudelleen ja julkaistiin esimerkiksi albumilla Veedon Fleece, mutta suurin osa, eli yhdeksän mainituista kappaleista ilmestyi vuonna 1998 julkaistulla ja outtakeseista koostuneella albumilla The Philosopher's Stone. Morrisonin tuotannosta Hard Nose the Highway on ensimmäinen albumi, jolla hän vastasi tuotannosta täysin itsenäisesti. Nauhoituksia työstettiin jopa studiossa, jonka Morrison oli rakentanut lähelle Fairfaxissa, Kaliforniassa sijainnutta kotiaan. Morrisonin omasta mielestä albumin toinen puoli on raskas ja toinen kevyempi. Avauskappaleessa Snow in San Anselmo taustavokalisteina kuullaan Oaklandin sinfoniaorkesterin kuoroa. Morrisonin mukaan kappaleen teksti sisältää kuvia siitä, kun San Anselmossa sataa ensi kertaa 30:een vuoteen. Wild Children kertoo sodanjälkeisistä ja vieraissa maissa asuvista lapsista. Kymmenen ja puoliminuuttinen Autumn Song kallistuu musiikillisesti funkiin. Ilmestymisaikanaan Hard Nose the Highway vastaanotti myönteisiä arvioita, mutta myöhemmin albumiin on suhtauduttu nihkeämmin ensisijaisesti siksi, että Morrisonin diskografiassa se sijoittuu kahden varsin arvostetun pitkäsoiton, eli vuonna 1972 ilmestyneen Sain't Dominic's Previewin ja vuonna 1974 julkaistun Veedon Fleecen väliin.

Tiistain tukeva:The Jamin basisti ja paljon muuta

 Ensimmäinen syyskuuta 1955 syntynyt Bruce Douglas Foxton on brittiläinen muusikko, biisintekijä ja solisti. Hänen musiikillinen uransa on kestänyt yli neljän vuosikymmenen ajan. Foxton tuli tunnetuksi 1970-luvun jälkimmäisellä puoliskolla mod revival-yhtyeeksi identifioituvan The Jam-yhtyeen basistina ja taustavokalistina. Lisäksi hän lauloi leadia muutamilla yhtyeen kappaleista, kuten Carnaby Street, News of the World, Smithers-Jones sekä The Kinks-coverissa David Watts. The Jamin lopetettua toimintansa Foxton julkaisi vuonna 1984 sooloalbuminsa Touch Sensitive, jolta edellisenä vuonna poimittu single Freak nousi Britanniassa top 20:een. Hän soitti useissa yhtyeissä, kuten Sharpissa The Jamin rumpalin Rick Buckerin kanssa. Vuonna 1990 Foxton liittyi Stiff Little Fingersiin ja pysytteli mainitussa irlantilaisen punkrockin klassikkoyhtyeessä vuoteen 2007 saakka. Tuolloin Foxton liittyi Bucklerin tribuuttiyhtyeeseen The Gift, joka ryhtyi keikkailemaan nimellä From the Jam. Foxton joutui lopettamaan kitaransoiton tammikuussa 2025. Hän syntyi Wokingissa, Surreyssa kolmesta veljeksestä nuorimpana. Käydessään koulua Sheerwaterissa Foxton osoitti lahjakkuutta jalkapallossa ja teknisessä piirustuksessa, mutta mikä merkittävintä, hän tapasi siellä tulevat yhtyetoverinsa Paul Wellerin ja Rick Bucklerin. Bruce jätti koulun vuonna 1972 ja aloitti työskentelynsä veljensä Derekin painatusfirmassa. Siellä ollessaan hän muodosti yhtyeen työtovereidensa kanssa, mutta koska se ei osoittanut riittävää kehitystä, Foxton liittyi  koulutovereidensa Paul Wellerin ja Rick Bucklerin perustamaan The Jamiin. Yhtye aloitti toimintansa samoihin aikoihin punkrockia edustaneiden The Clashin, The Damnedin ja Sex Pistolsin kanssa. Yhtyeistä ensiksi mainittu otti The Jamin kakkosbändikseen White Riot-kiertueelleen toukokuussa 1977. Samassa kuussa The Jamin esikoissingle In the City nousi brittilistalla top 40:ään. Vuonna 1979 ilmestynyt Elton Rifles nousi The Jamin singleistä ensimäisenä top teniin tavoittaen kolmannen sijan mainitun vuoden marraskuussa. Maaliskuussa 1980 Going Undergroundista muodostui The Jamin ensimmäinen Britanniassa listakärkeen kohonnut single. Yhtyeestä tuli ensimmäinen bändi sitten Beatlesin, joka esitti samassa Top of the Popsin jaksossa samaisen singlensä molemmat puolet, eli kyseessä olivat kappaleet Town Called Malice ja Precious. The Jamin singleistä That's Enterntainment ja Who's the 5 o Clock Hero saavuttivat brittilistalla sijat 21. ja 8. siitä huolimatta, ettei kumpaakaan mainituista singleistä julkaistu Britanniassa singleformaatissa. Ne saavuttivat listasijoituksensa Saksassa julkaistujen singlejen import-myynnistä. Tuohon aikaan That's Enterntainment oli parhaiten menestynyt import-single Britanniassa. Foxton liittyi yhtyeeseen ensiksi soolokitaristiksi ja Weller basistiksi, mutta instrumentit vaihtuivat kitaristi Steve Brookesin erottua yhtyeestä. Kenties keskeisin Foxtonin The Jamille kirjoittama kappale on Smithers-Jones. Alun perin kyseessä oli suoraviivainen rockkappale, joka julkaistiin When You're Young-singlen b-puolella. Jousilla sävytetty versio samaisesta biisistä julkaistiin The Jamin albumilla Setting Sons. Foxtonin liityttyä Stiff Little Fingersiin mainittu yhtye esitti Smithers-Jonesia keikkaohjelmistossaan. The Jamissa ollessaan Foxton löysi uutta aaltoa edustavan yhtyeen The Vapors ja tarjosi sille kahta lämmittelykeikkaa The Jamin toukokuuhun 1979 ajoittuneella kiertueella. The Vaporsin managerina vaikutti Paulin isä John Weller. The Jamin jälkeen Foxton vaikutti Stiff Little Fingersissä 15 vuoden ajan. Mainittuna ajanjaksona yhtye työsti viisi albumia, eli pitkäsoitot Flags and Emblems, Get a Life, Tinderbox, Hope Street  ja Guitar and Drum. Stiff Little Fingersissä vaikuttaessaan Foxton kirjoitti useita kappaleita yhteen solistin Jake Burnsin kanssa. Vuonna 19994 Foxton ja Buckler tekivät yhteistyötä The Jam-biografian Our Story tiimoilta. Vuonna 2006 Foxton keikkaili Bruce Watsonin, Mark Brzezickin ja Simon Townshendin kanssa yhtyeessä The Casbah Club. Mainitun yhtyeen soittaessa Britanniassa The Whon lämmittelijänä Foxton kutsui Paul Wellerin backstagelle ensi kertaa lähes 25 vuoteen. Helmikuussa 2007 Foxton ja Buckler ilmoittivat keikkailevansa jälleen ja tällä kertaa nimellä From the Jam muiden muusikoiden koostuessa Bucklerin johtaman tribuuttiyhtyeen The Gift soittajista. Maaliskuuhun 2008 ajoittui kiertue Australiassa ja Uudessa Seelannissa. London Astoriassa joulukuussa 2007 soitettu konsertti ilmestyi seuraavana vuonna dvd-formaatissa lontoolaisen indie-yhtiön Invisible Hands Musicin julkaisemana. Huhtikuussa 2010 ilmestyneellä Paul Wellerin esikoissooloalbumilla Wake Up the Nation Foxton vaikutti basistina ja taustavokalistina kappaleissa Fast Car/Slow Traffic ja She Speaks. 25. toukokuuta samaisena vuonna Wellerin esiintyessä Royal Albert Hallissa Foxton liittyi lavalle hänen seurakseen ensi kertaa 28 vuoteen ja esitti kappaleet Fast Car/Slow Traffic, The Eton Rifles ja The Butterfly Collector. Lokakuun ensimmäisenä 2012 ilmestynyt Back in the Room oli Foxtonin ensimmäinen albumi 30:een vuoteen. Diggarit osallistuivat PledgeMusicin kautta mainitun pitkäsoiton rahoitukseen ja sen julkaisijana oli Universalin kautta Absolute. Foxton oli kirjoittanut kappaleet From the Jamin solistin Russel Hastingsin kanssa ja levytykseen osallistui lisäksi rumpali Michael Brzezicki. Paul Weller on mukana albumin kolmella biisillä; singlekappaleella Number Six sekä biiseissä Window Shopping ja Coming On Strong. Marraskuussa 2016 Absolute julkaisi Foxtonin toisen Russell Hastingsin kanssa yhteistyössä tekemän albumin Smash the Clock. Paul Weller vieraili myös mainitulla, myönteisiä arvioita vastaanottaneella albumilla. Joulukuussa 2017 ilmestyi Foxtonin ja Hastingsin yhteinen konserttitaltiointi From the Jam Live! Vuonna 2020 Foxton ja Hastings juhlistivat The Jamin neljännen albumin Setting Sonsin 40-vuotista olemassaoloa From the Jam!-kiertueella, jonka lämmittelijänä soittanut The Vapors oli ollut myös The Jamin vuoden 1979 Setting Sons-kiertueen kakkosbändinä. Koronapandemian vuoksi kiertue siirtyi lopulta vuoteen 2021. Lokakuussa 2022 Absolute julkaisi kolmannen Foxtonin ja Hastingsin yhteistyötä edustavan albumin The Butterfly Effect. Terveyssyistä Foxton soitti viimeiset keikkansa From the Jamin Setting Sons-kiertueella vuoden 2025 alkupuolella.