Kolmas kesäkuuta 1897 syntynyt ja kuudes elokuuta 1973 edesmennyt Lizzie Douglas, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellään Memphis Minnie, oli blueskitaristi, solisti ja biisintekijä, jonka ura kesti yli kolmen vuosikymmenen ajan. Hän levytti noin 200 kappaletta, joista tunnetuimpiin lukeutuvat When the Levee Breaks, Me and My Chauffeur Blues, Bumble Bee ja Nothing in Rambling. Vuonna 1910 ollessaan 13-vuotias Douglas karkasi kotoaan asumaan Beale Streetillä Memphisissä. Teini-ikänsä hän vaikutti katusoittajana palaten silti ajoittain kotifarmilleen rahan puutteessa. Vuosien 1916 ja 1920 välillä hän teki kiertueen etelässä Ringling Brothers Circuksen kanssa. Beale Streetille palattuaan Douglas vaikutti blueskenessä solistin ja kitaristin tehtävissä. Toisen aviomiehensä Joe McCoyn kanssa Douglas aloitti esiintymiset vuonna 1929. Columbia Recordsin kykyjenetsijä löysi kaksikon ja kutsui heidät levyttämään New Yorkiin. Columbian henkilökunta antoi kaksikolle nimet Kansas Joe ja Memphis Minnie. Seuraavina vuosina duo sekä keikkaili että julkaisi levytyksiä. Vuonna 1930 he levyttivät Vocalion-yhtiölle kappaleen Bumble Bee. Samainen kappale oli itse asiassa levytetty myös Columbialle, mutta se oli jäänyt julkaisematta. Bumble Beesta muodostui eräs Minnien levytystuotannon suosituimmista kappaleista, josta hän levytti kaiken kaikkiaan viisi eri versiota. Minnie ja McCoy jatkoivat levytyksiään Vocalionille elokuuhun 1934 saakka. Elo-syyskuussa he tekivät vielä yhdessä muutamia nauhoituksia Decca Recordsille. Pari erosi vuoden 1935 aikana. Samaisena vuonna Minnie muutti Chicagoon ja vaikutti yhtyeessä, joka työskenteli säännöllisesti kykyjenetsijä ja levytuottaja Lester Melroselle. McCoysta erottuaan Minnie alkoi kokeilla erilaisia musiikillisia tyylejä ja soundeja. Heinäkuussa 1935 hän levytti Bluebird Recordsille, teki elokuussa paluun Vocalion-yhtiölle ja työsti lokakuussa jälleen nauhoituksia Bluebirdille, tällä kertaa ensimmäisen aviomiehensä Casey Bill Weldonin kanssa. 1930-luvun loppuun mennessä Minnie oli Vocalionille tekemiensä levytysten lisäksi nauhoittanut Deccalle lähes 20 kappaletta ja Blue Birdille kahdeksan biisiä. 1930-luvun aikana hän myös konsertoi tiiviisti, etenkin etelässä. Vuonna 1938 Minnie palasi Vocalionin artistiksi tehden tällä kertaa levytyksiä mandoliinia soittaneen McCoyn veljen Charlie McCoyn kanssa. Näihin aikoihin Minnie avioitui artistinimellä Little Son Joe tunnetun kitaristin ja solistin Ernest Lawlarsin kanssa. Kaksikko aloitti yhteiset levytykset vuonna 1939 Sonin tarjotessa Minnien kitaroinnille rytmikkäämpää taustaa. Yhteislevytyksiä tehtiin koko 40-luvun ajan Okeh Records keskeisimpänä levy-yhtiönä. Vuonna 1941 Minnie oli alkanut soittaa sähkökitaraa ja mainitun vuoden toukokuussa hän levytti suurimman hittinsä Me and My Chauffeur Blues. Minnien levyttämiin bluesstandardeihin lukeutuivat Looking the World Over ja Lawlarsin käsialaa ollut Black Cat Swing. 1940-luvun aikana Minnie ja Lawlars esiintyivät Chicagon suositussa 708 Clubissa usein Broonzyn, Sunnyland Slimin tai Snooky Priorin kanssa. He esiintyivät myös useissa muissa tunnetuissa chicagolaisissa yökerhoissa. 1940-luvulla Minnie ja Lawlars esiintyivät usein sekä yksin että yhdessä Chicagon ja Indianan alueilla. Minnie esiintyi usein Lake Streetillä, Ruby Lee Gatewoodsissa pidetyissä Blue Monday Partyissa. Myöhemmin 40-luvun aikana Minnie asui Indianapolisissa ja Detroitissa. Chicagoon hän palasi 50-luvun alussa. Edellisen vuosikymmenen lopussa clubit olivat alkaneet palkata nuorempia ja edullisempia artisteja ja Columbia alkoi pudottaa bluesartisteja Memphis Minnie mukaan lukien. Minnie ei mukautunut muuttuviin musiikkitrendeihin, vaan aloitti levytykset pienemmille yhtiöille, joihin lukeutuivat esimerkiksi Regal, Checker ja J.O.B. Minnie jatkoi levytyksiään 50-luvulla, mutta reistailevan terveytensä vuoksi hän joutui vetäytymään musikkibisneksestä. Vuonna 1957 hän ja Lawlars palasivat Memphisiin. Minnie vieraili ajoittain memphisiläisillä radioasemilla rohkaisemassa nuoria bluesmuusikoita. Vuonna 1958 hän esiintyi Big Bill Broonzyn muistokonsertissa. Kahta vuotta myöhemmin Minnie joutui rullatuoliin. Viimeiset vuotensa hän vietti Memphisissä hoitokodissa, missä menehtyi vuonna 1973. Hänet on haudattu New Hope Baptist Church- hautausmaalle Wallsissa, De Soto Countyssa, Mississippissä. Memphis Minnietä on kuvattu kaikkien aikojen suosituimpana naispuoleisena countrybluessolistina. Hänen levytystuotannostaan Jefferson Airplane versioi My Chauffeur Bluesin vuonna 1966 ilmestyneelle esikoisalbumilleen Jefferson Airplane Takes Off Signe Andersonin vokalisoimana. Edellisenä vuonna Donovan oli levyttänyt What Can I Do for Youn nimellä Hey Gyp (Dig The Slowness) Memphis Minnien ja Kansas Joen vuoden 1929 levytystuotantoa edustava When the Levee Breaks päätyi vuonna 1971 Led Zeppelinin neljännen albumin päätöskappaleeksi hienoisesti muutellun lyriikan ja eri melodian kera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti