Lauantain pitkä:Creamin tekstittäjä ja paljon muuta

25. joulukuuta 1940 syntynyt ja 19. toukokuuta 2023 Hastingsissa 82-vuotiaana syöpään menehtynyt  Pete Ronald Brown oli  brittiläinen performanssirunoilija, lyyrikko ja solisti, joka on parhaiten tullut tunnetuksi musiikillisesta yhteistyöstään Jack Brucen ja Cream-yhtyeen kanssa. Brown perusti yhtyeet Pete Brown & His Battered Ornaments ja Pete Brown & Piglokto! Hän on työskennellyt myös Graham Bondin ja Phil Ryanin kanssa. Brown on kirjoittanut elokuvakäsikirjoituksia ja  muodostanut elokuvatuotantoyhtiön. Brown oli kotoisin Ashfordista, Surreysta. Ennen siirtymistään musiikin pariin hän vaikutti runoilijana. Brownin ensimmäinen julkaisuun päässyt runo näki päivänvalon yhdysvaltalaisessa aikakauslehdessä Evergreen Review hänen ollessaan 14-vuotias. 60-luvulla Brownista tuli osa runoskeneä Liverpoolissa ja vuonna 1964 hänestä tuli ensimmäinen Newcastlen Mordern Towerissa esiintynyt runoilija. Brown kasasi The First Real Poetry Bandin kitaristi John McLaughlinin, basisti Binky McKenzien, rumpali Laurie Allanin ja perkussionisti Pete Baileyn kanssa. The First Real Poetry Band toi Brownin Cream-yhtyeen tietoisuuteen. Alun perin häntä kaavailtiin yhtyeen rumpalin Ginger Bakerin kirjoituskumppaniksi, mutta yhteistyö sujui paremmin basisti Jack Brucen kanssa. Brown ja Bruce kirjoittivat yhdessä useita Creamin keskeisimpään tuotantoon lukeutuvia kappaleita, kuten I Feel Free, White Room ja SWLABR. Eric Claptonin kanssa Brown kirjoitti Sunshine of Your Loven. Creamin hajoamisen jälkeen Brown ja Bruce jatkoivat kappaleiden kirjoittamista yhdessä. Brown vastasi suurimmasta osasta Brucen sooloalbumien tekstejä. Pete Brown and His Battered Ornaments syntyi vuonna 1968. Seuraavana vuonna yhtye julkaisi kaksi albumia; A Meal You Can Shake Your Hands with in the Dark ja Mantlepiece lineupilla, johon kuuluivat perkussionisti Pete Bailey, kosketinsoittaja Charlie Hart, saksofonistit Dick Heckstall-Smith ja George Kahn, basisti Roger Potter, kitaristi Chris Spedding ja rumpali Rob Tait.  Brown koki häpeän tulla heitetyksi ulos omasta yhtyeestään päivää ennen kaavailtua lämmittelykeikkaa Rolling Stonesille Hyde Parkissa. Brownin lauluosuudet poistettiin Mantlepiece-albumilta ja Chris Spedding nauhoitti ne uudelleen. Samalla yhtyeen nimeksi vaihtui The Battered Ornaments.  Piblokto! perustettiin Brownin lähdettyä Battered Ornamentsista ja yhtyeen aktiivikausi sijoittui vuosien 1969 ja 1971 välille. Vokalisoinnista vastanneen Brownin lisäksi yhtyeeseen kuuluivat rumpali Laurie Allan, kitaristi Jim Mullen, basisti Roger Bunn ja urkuri Dave Thompson. Suurimman osan nauhoituksistaan yhtye teki Harvest Recordsille. Allanin lähdettyä Battered Ornamentsiin hänet yhtyeen rumpalina korvasi Rob Tait. Yhtyeen esikoissinglen Living the Life Backwards/High Flying Bird paraatipuoli kelpasi coveriksi Jeff Beckille. Sitä seurasi vuonna 1970 ilmestynyt esikoisalbumi  Things May Come and Things May Go But the Art School Dance Goes on Forever. Toiseen singleen Can't Get Out off the Planet/Broken Magic ja niin ikään vuonna 1970 ilmestyneeseen kakkosalbumiin Thousands of an Raft ehdittäessä Bunnin paikan oli ottanut Steve Glover. Mullenin, Thompsonin tai Taitin lähdettyä Brownin ja Gloverin muodostamaa yhtyeen ydintä tulivat täydentämään aikaisemmin yhtyeessä The Eyes of the Blue vaikuttaneet kosketinsoittaja Phil Ryan ja rumpali John Weathers sekä kitaristi Brian Breeze. Kyseinen lineup julkaisi ainoastaan yhden singlen Flying Hero Sandwich/ My Last Band. Weathersin ja Breezen lähdettyä heidät korvasivat niin ikään The Eyes of the Bluessa aikaisemmin kitaroinut Taff Williams ja rumpali Ed Spewock. Yhtye jatkoi toimintaansa syksyyn 1971 saakka. Brown siirtyi työskentelemään Graham Bondin kanssa. Tuloksena oli kaksi albumia ja kolme singleä, jotka julkaistiin bonusmateriaalin kera uudelleen tuplacd:nä. Graham Bondin kanssa tehdyssä musiikillisessa yhteistyössä myös Jack Brucen ja Brownin vaimon Diane Stewartin osuus muodostui merkittäväksi. Vuonna 1972 kaksikko levytti albumin Two Heads Are Better Than One, singlen Lost Tribe ja suuren osan elokuvan Maltamour soundtrackiä. Vuonna 1973 Brown siirtyi perustamaan yhtyettä Magus. Brownin seuraavat yhtyeet Brown and Friends ja Flying Tigers eivät edenneet demoja pidemmälle. Vuonna 1973 Brown levytti vanhoista runoistaan albumin The Not Forgotten Assosiation. Back to the Frontin jäsenten kanssa Brown levytti muun muassa vuonna 1976 albumin Party in the Rain, joka tosin julkaistiin vasta vuonna 1982. Punkin noustessa Brown jätti musiikkiskenen vuonna 1977. Hän kirjoitti elokuvien käsikirjoituksia ja Piblokton! loppuvaiheen jäsenistöön kuuluneen Phil Ryanin kanssa Brown kirjoitti käsikirjoituksen BBC:n tv-elokuvaan. Kaksikko teki yhteistyötä 12 vuoden ajan. Brownin oma levy-yhtiö Interoceter julkaisi kaksi Brownin ja Ryanin yhteistä albumia; Ardours of the Lost Rake ja Coals to Jerusalem. Keikkailun parivaljakko aloitti vuonna 1993 ja mainittujen kahden albumin kappaleista julkaistiin kokoelma The Land That Cream Forgot. Vuonna 2010 Brownilta ja Ryanilta ilmestyi uusi albumi Road of Cobras, jonka työstämiseen olivat osallistuneet Maggie Bell, Arthur Brown, Mick Taylor, Arthur Brown ja Jim Mullen. Vuonna 2004 Brown perusti elokuvatuotantoyhtiön Brown Waters Mark A J Watersin ja Miran Hawken kanssa. Vuonna 2010 ilmestyi Brownin elämäkerta White Rooms and Imaginary Westerns. Brown Waters on työstämässä samannimistä elokuvaa. Vuonna 2017 Brown teki yhteistyötä Gary Brookerin kanssa. Hän vastasi lyriikoista Procol Harumin samana vuonna ilmestyneellä albumilla Novum.