Joensuulaisen, katurockiksi luokiteltavissa olevan Salvador-yhtyeen esiaste syntyi syksyllä 1986. Basisti/solisti Janne "Hakki" Martikainen ja kitaristi Pekko Mantsinen olivat soittaneet aikaisemmin Striptease-nimisessä yhtyeessä ja rumpali Seppo "Korkki" Leppäsen varhaisempi yhtye oli ollut Voodoo Dolls. Salvadorin kokoonpanon täydensivät basisti Mika "Lärtsi" Karjalainen ja kitaristi Mikko Hintikka, joiden kummankin varhaisempi yhtye oli ollut Siiwu. Samalla Hakki siirtyi solistin tehtäviin. Salvadorin soundiin vaikuttivat erityisesti esipunkyhtyeet MC 5, The Stooges ja New York Dolls sekä kotimaisista nimistä Smack ja Pekon päävaikuttajaksi tulkittavissa oleva Hanoi Rocks. Ensimmäisen keikkansa Salvador soitti Honkalammen Montturockissa kesällä 1988 ja toisen samana iltana ravintola Kebabissa Neljän Ruusun lämmittelijänä. Ilosaarirockin clubilla Karjalantalolla vuonna 1988 Salvador soitti yhden parhaista keikoistaan. Mikko Hintikka ehti lähteä bändistä ennen kuin Salvador nauhoitti kesällä 1988 ensimmäisen demonsa, joka sisälsi omaa tuotantoa edustavat kappaleet City girl ja Wish I Were sekä The Wholta vaikutteita ottaneen näkemyksen Eddie Cochranin Summertime Bluesista. Pieneksi katurockklassikoksi muodostunut City girl on Salvadorin tuotannon ensimmäinen kappale. Sähköisten keikkojensa vastapainoksi Salvador esiintyi myös akustisesti esittäen tuolloin usein Pekon suomennoksia 60-luvun popaarteistosta, kuten The Byrdsin Mr Tambourine Manista ja Small Facesin Itchycoo Parkista ja My Mind's Eyesta. Salvadorin sähköisillä keikoilla katurockiksi kääntyivät esimerkiksi The Beatlesin I Wanna Be Your Man ja Freen Wishing Well. Smackin tuotannosta coverohjelmistoon päätyi Cemetary Walls. Syksyllä 1989 Lärtsi Karjalaisen oli jätettävä Salvador Jyväskylässä olleiden opiskelujensa takia, sillä niiden vuoksi Salvadorille tuli huomattavan pitkiä treenitaukoja. Uudeksi basistiksi tuli viimeksi Rozewater-yhtyeessä soittanut Antti Kohonen, joka soitti debyyttikeikkansa Salvadorissa Karsikkorockissa loppukesästä 1989. Samaista vuosikertaa edustaa Salvadorin toinen demo, joka koostuu omaa tuotantoa edustavista kappaleista (I'm Gonna) Turn My World Around, Some Kinda Love ja Most Beautiful Girl. Joillekin versioille säästettiin myös surfbiisi Unpleasent Love. Uusia akustisia suomennoksia syntyi esimerkiksi The Whon Substitutesta (Vararengas) ja Creedence Clearwater Revivalin Who'll Stop the Rainistä (Miks toit sä sateen). Alkuvuodesta 1990 Salvador taltioi Mixman-studiolla Polvijärvellä omakustannesinglen City girl/Killing Days, jonka upean melodinen b-puoli edusti tuossa vaiheessa yhtyeen repertuaarissa melko tuoretta tuotantoa. Pian singlen ilmestymisen Salvadorin kokoonpanon täydensi kitaristi Jani Kuronen, sillä Pekko halusi perehtyä kompin soittoon. Kesällä 1990 Salvador soitti Rozewaterin kanssa Vilnassa kaksi keikkaa. Samaisen vuoden syksyllä oli Korkin vuoro lähteä bändistä. Hänen viimeistä keikkaansa Tampereen Tullikamarilla bändikaverit muistelevat Korkin kaikkien aikojen parhaana. Uudeksi rumpaliksi Salvadoriin tuli Pasi "Typi" Typpö, joka oli ehtinyt vaikuttaa yhtyeessä vain viikkoja ennen Salvadorin kolmannen demon äänityksiä. Se koostui kappaleista Shames, Dark Side of Me sekä Riding on Time, joista ensin mainittua oli soitettu jo Lärtsin yhtyeessä vaikuttamisen aikaan. Loppuvuodesta 1990 Salvador lämmitteli Karjalantalolla Dave Lindholmin, Andy McCoyn ja Nicky Hopkinsin akustista keikkaa. Myös Salvador soitti tuolloin akustisesti esittäen ensisijaisesti omaa tuotantoaan. Tuossa vaiheessa yhtyeen sähköiseeen coverohjelmistoon lukeutuivat esimerkiksi Alice Cooperin I'm Eighteen ja The Sweetin Action. Kokoonpanolla Pekko, Hakki, Antti, Jani ja Typi Salvador jatkoi toimintaansa tammikuuhun 1992, jolloin Pekko lähti bändistä. Onnistuneen reunion-keikkansa Ravintola La Barressa Joensuussa kokoonpanolla Hakki, Pekko, Korkki, Lärtsi ja Jani Salvador soitti elokuussa 2011.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti