Motörhead:1916
26. helmikuuta 1991 ilmestynyt 1916 on Motörheadin yhdeksäs studioalbumi ja ensimmäinen WTG Recordsin julkaisema yhtyeen pitkäsoitto. Singleformaatissa albumilta julkaistu kappale The One to Sing the Blues saavutti sijan 45. Kyseessä on Motörheadin pitkäsoitoista viimeinen, jonka työstämiseen rumpali Phil Philty Animal Taylor osallistui täysipainoisesti. Vuonna 1990 Lemmy Kilmister oli muuttanut Britanniasta Yhdysvaltoihin, West Hollywoodiin. Phil Carsonin manageroimana Motörhead aloitti 1916-albumin nauhoitukset. Ne käynnistyivät ensisijaisesti Living Colourin kanssa tekemästään yhteistyöstä tutuksi tulleen Ed Stasiumin kanssa. Neljä kappaletta mainitun tuottajan kanssa nauhoitettuaan yhtye päätti antaa hänen lähteä. Uudeksi tuottajaksi valikoitui Pete Stasey. 1916 oli Motörheadin ensimmäinen uutta tuotantoa sisältänyt albumi lähes neljään vuoteen ja sen kappaleista The One to Sing the Blues, I'm So Bad (Baby I Don't Care), No Voices in the Sky, Shut You Down ja Going to Brazil olivat kuuluneet Motörheadin keikkasettiin jo vuosien 1989 ja 1990 kiertueilla. Pitkäsoiton nimikappale on Motörheadin repertuaarissa harvinaislaatuisen hidas ja se on omistettu ensimmäisessä maailmansodassa menehtyneille nuorille sotilaille. Toinen balladi albumilla on Love Me Forever ja Angel City sisältää instrumentaatiossaan Motörheadille harvinaisen saksofonin. R.A.M.O.N.E.S. on tribuutti kyseiselle yhdysvaltalaiselle punkrockin pioneeriyhtyeelle ja se päätyi myös mainitun yhtyeen coverohjelmistoon. Love Me Foreverin versioi myöhemmin Doro Pesch. 1916 oli ehdolla vuoden 1992 parhaan metallialbumin Grammyn vastaanottajaksi, mutta se hävisi puoli vuotta myöhemmin ilmestyneelle Metallican nimikkoalbumille, joka tunnetaan myös nimellä The Black Album. 1916 vastaanotti suurimmaksi osaksi myönteisiä arvioita. Esimerkiksi Select antoi albumille neljä tähteä viidestä ja piti sitä Motörheadin laadukkaimpana pitkäsoittona sitten vuonna 1980 ilmestyneen klassikkoalbumin Ace of Spades. 1916:n vuonna 1996 ilmestynyt uusintapainos sisälsi lisäksi kaksi bonuskappaletta; Eagle Rock ja Dead Man's Hand. Motörheadista työstetyssä dokumentissa The Guts and The Glory Lemmy mainitsee 1916:n olleen Motörheadille todellinen renessanssi-albumi, joka vastaanotti hienoja arvioita, toisin kuin edeltäjänsä Rock 'n' Roll.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti