29. joulukuuta 1947 syntynyt ja viides huhtikuuta 1998 edesmennyt Colin Trevor Flooks, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellään Cozy Powell, oli brittiläinen rockrumpali, joka ehti työskennellä useiden keskeisten rockyhtyeiden ja artistien, kuten Jeff Beck Groupin, Rainbown, Whitesnaken, Gary Mooren, Robert Plantin, Brian Mayn ja Emerson Lake and Powellin kanssa. Uransa aikana Powell ehti soittaa ainakin 66 albumilla ja oli mukana myös useilla muilla levytyksillä. Monet rockrumpalit ovat nimenneet hänet keskeiseksi vaikuttajakseen. Powell syntyi Cirencesterissä, Gloucestershiressä ja hänet adoptoitiin. Powell ei koskaan tavannut synnyinvanhempiaan. Rumpujen soiton Powell aloitti 12-vuotiaana koulun yhtyeessä. Vapaa-aikanaan hän soitti aikakauden hittikappaleiden mukaan. Powellin ensimmäinen yhtye The Corals soitti viikoittain nuorisoclubissa Circencesterissä. Noihin aikohin yhtye rikkoi yhtäjaksoisen soittamisen maailmanennätyksen. 15-vuotiaana Powell oli jo vastannut varsin huomattavasta rumpusoolosta. Lempinimensä Cozy Powell otti jazzrumpali Cozy Colen mukaan. The Corals soitti myös pienen, Cirencesteristä noin seitsemän mailin päässä sijainneen Lattonin kylän nuorisoclubissa. Seuraavaksi Powell siirtyi soittamaan puoliammattimaisesti. Seuraavaksi hän liittyi lauluharmonioita hyödyntäneeseen popyhtyeeseen The Scorcerers. Keikkaelämä alkoi vaikuttaa Powellin koulunkäyntiin ja hän siirtyi toimistotöihin rahoittaakseen ensimmäisen Premier-rumpusettinsä. The Scorcerers soitti 60-luvulla Saksan clubiskenessä. Vuoteen 1968 mennessä yhtye oli palannut Britanniaan ja ottanut tukikohdakseen Birminghamin. Powell ystävystyi esimerkiksi tuossa vaiheessa tuntemattoman Listen-yhtyeen Robert Plantin ja John Bonhamin, tulevan Slade-solisti Noddy Holderin, basisti Dave Peggin ja nuoren Tony Iommin kanssa. The Scorcerersin nimeksi vaihtui Youngblood ja yhtye julkaisi useita singlejä vuosien 1968-69 aikana. Seuraavaksi yhtye lyöttäytyi yhteen The Move -yhtyeen basistin ja solistin Ace Keffordin kanssa ja muodosti yhtyeen Ace Kefford Stand. Viisi sen nauhoittamaa kappaletta ilmestyi Sanctuary Recordsin vuonna 2003 julkaisemalla Ace Keffordin albumilla Ace the Face. Powell aloitti myös työskentelyn sessiorumpalina ja muodosti yhtyeen Big Bertha niin ikään The Scorcerersissa musisoineiden Dave ja Denny Ballin kanssa. Vuoden 1970 Isle of Wightin festivaalilla Powell soitti swamprockin edustajana tunnetun Tony Joe Whiten kanssa. Jo samaisen vuoden huhtikuussa hän oli aloittanut arvostetun pestinsä Jeff Beckin yhtyeen rumpalina. Yhtyeen ensimmäisenä projektina oli nauhoittaa Yhdysvalloissa albumillinen Motown-covereita. Mainittua projektia ei saatu päätökseen ja se on säilynyt julkaisemattomana. Jeff Beck osallistui kuitenkin Stevie Wonderin klassikkokappale Superstitionin levytykseen ja säilyneen kuvamateriaalin perusteella myös Powell oli paikalla levytyksessä. Haastatteluissa Powell on maninnut soittaneensa levyllä, mutta asiaa ei ole vahvistettu. Lokakuussa 1971 ilmestyneen albumin Rough and Ready ja seuraavan vuoden heinäkuussa julkaistun pitkäsoiton Jeff Beck Group jälkeen yhtye lopetti toimintansa. Vuonna 1972 Powell oli mukana Harvey Andrewsin albumilla Writer of Songs kappaleilla Hey Sandy ja Martha. Loppuvuodesta 1972 hän perusti Ballin veljesten ja solisti Frank Aiellon kanssa yhtyeen Bedlam. Sen Chrysalikselle nauhoittama nimikkoalbumi ilmestyi elokuussa 1973. Powell teki sessiotöitä RAK Recordsille. Hänen soololevytyksistään Dance with the Devil nousi brittilistalla kolmanneksi tammikuussa 1974 ja Bedlam lopetti toimintansa. Sijoituksellaan 49. kyseessä oli myös Powellin ainoa soolomenestys Yhdysvalloissa. Mainitussa kappaleessa kuultiin Suzi Quatron bassottelua. Powellin toinen singlemenestys Britanniassa vuoden 1974 aikana oli sijan 18. saavuttanut The Man in Black. Sillä ja singlen b-puolella ilmestyneellä kappaleella After Dark bassosta vastasi The Arrows-yhtyeen johtohahmo Alan Merrill. Mickie Most vaikutti Beckin studiotuottajana ja Powell huomasi pian tekevänsä studiotöitä Mostin RAK Recordsin artisteille, kuten Suzi Quatrolle, Donovanille, Joe Felixille ja Hot Chocolatelle. Huhtikuussa 1974 perustetun Cozy Powell's Hammerin kokoonpanoon kuuluivat kitaristi Bernie Marsden, basisti Clive Chaman, kosketinsoittaja Don Airey ja solisti Frank Aiello (Bedlam.) Alkuvuoteen 1975 ajoittuneella RAK Rocks Britain -kiertueella Chamanin basistina korvasi Neil Murray. Single Na Na Na nousi Britanniassa top teniin, mutta nauhoitettu kappale Le Souk jäi vaille julkaisua.
Powell piti voimatriosoitannasta Creamin hengessä ja niinpä hän muodosti yhtyeen viimeksi Humble Pie-yhtyeessä soittaneiden kitaristi Clem Clempsonin ja basisti Greg Riddleyn kanssa. Kyseisen yhtyeen lopetettua toimintansa Powell keskittyi väliaikaisesti moottoripyöräkilpailuihin. Hänen kiinnostuksensa voimatrioon säilyi edelleen voimakkaana ja Powell ehti tehdä levytyksiä Glenn Tiptonin ja John Entwistlen kanssa. Vuonna 1975 Powell liittyi Rainbow-yhtyeeseen, jossa hän oli kitaristi Richie Blackmoren ohella toinen pysyvä jäsen yli viiden vuoden ajan. Mainittuna aikana yhtyeen tyyli muuttui neo-klassisesta hardrockista kaupallisempaan, jopa AOR-tyyppiseen soundiin. Vuonna 1979 ilmestyneen albumin Down to Earth soundi oli Powellille turhan kaupallinen ja hän päätti jättää Rainbown. Hänen viimeinen konserttinsa yhtyeen riveissä oli 16. elokuuta 1980 ensimmäisessä Monsters of Rock-konsertissa Doningtonin linnassa, Britanniassa. Jätettyään Rainbown Powell työskenteli toisen yhtyeen ex-jäsenen Graham Bonnettin uudessa projektissa Graham Bonnet & The Hooligans. Yhtyeen suosituin single oli Britanniasa top teniin noussut Night Games, joka julkaistiin myös Bonnettin sooloalbumilla Line Up. Vuosien 1980 ja 1982 välillä Powell soitti Michael Schenker Groupissa ja vuosien 1982 ja 1985 välillä Whitesnakessa. Vuonna 1985 hän soitti Phenomena-yhtyeen ensimmäisellä ja nimeä kantaneella albumilla. Se ilmestyi samaisena vuonna ja Powell sai kiinnityksen Keith Emersonin ja Greg Laken uuteen superyhtyeeseen Emerson Lake & Powelliin. Powellin toinen uusi superyhtye oli Forcefield, jonka solisteina olivat Bonnet ja myöhemmin Tony Martin, kitaristeina Ian Gillan Bandin Ray Fenwick ja Focuksen Jan Akkerman, basisteina Neil Murray ja myöhemmin Laurence Cottle. Viimeksi mainittu osallistui sessiobasistin ominaisuudessa Black Sabbathin albumin Headless Cross äänityksiin, joilla myös Powell oli mukana, mutta seuranneella kiertueella Murray otti Cottlen paikan. Vuonna 1988 Powell työskenteli Gary Mooren kanssa ja Black Sabbathissa hän vaikutti vuosina 1988-1991 ja jälleen vuosina 1994-1995. Loppuvuodesta 1992 ja seuraavan vuoden alussa Powell vaikutti vanhaa nimeä Cozy Powell's Hammer käyttäneessä kiertuebändissä, johon kuuluivat lisäksi basisti Neil Murray, kitaristi Mario Parga ja solisti/rytmikitaristi Tony Martin. Yhtye konsertoi ympäri Eurooppaa ja esiintyi Saksan tv:ssä. Vuonna 1991 Powell teki ennätyksen BBC:n lastenohjelmassa Record Breakers soittamalla livenä tv:ssä vajaan minuutin aikana 400 rumpua. Powell ja Neil Murray olivat Brian Mayn yhtyeen jäseniä ja osallistuivat albumien Back to the Light ja Another World levytykseen. Mayn kanssa Powell soitti vuonna 1993 Guns N' Rosesin Use Your Illusion -kiertueen toisen Yhdysvaltain-osuuden lämmittelijänä. 90-luvun puolivälissä kaksikko teki myös yhteistyötä blueskitaristi Peter Greenin kanssa. Vuonna 1997 Powell oli mukana Yngwie Malmsteenin albumilla Facing The Animal. Hänen viimeinen studiosessionsa oli Don Aireyn kanssa The Zombiesin solistina ensisijaisesti muistetun Rod Argentin albumilla The Light Inside, joka julkaistiin hieman Powellin kuoleman jälkeen. Vuonna 1998 ilmestynyt Powellin viimeinen sooloalbumi Especially for You julkaistiin niin ikään hänen kuolemansa jälkeen. Sen työstämiseen osallistuivat esimerkiksi solisti John West ja kitaristi Michael Casswell. Powell menehtyi auto-onnettomuudessa viides huhtikuuta 1998 huonoissa ajo-oloshteissa M4-moottoritiellä lähellä Bristolia. Noihin aikohin hän asui Lambournissa, Berkshiressa ja hieman ennen kuolemaansa hän oli tehnyt nauhoituksia Fleetwood Macista ensisijaisesti tutun kitaristin Peter Greenin kanssa. Ennen kuolemaansa Powell oli loukkaantunut moottoripyöräonnettomuudessa ja hän joutui vetäytymään Yngwie Malmsteenin kiertueen harjoituksista. Seitsemäs tammikuuta 2016 Cirencesterissä paljastettiin Powellin muistolaatta. Brian Mayn johtamassa seremoniassa olivat lisäksi paikalla Suzi Quatro, Bernie Marsden, Neil Murray, Don Airey ja Tony Iommi. Lokakuussa 2005 ilmestyneellä Tony Martinin sooloalbumilla Scream Powellia kuultiin rumpalina kappaleessa Raising Hell. Nauhoitukset olivat Hammerista vuodelta 1992 ja tuolloin Powell oli antanut rumpuraidan Martinille tulevaisuuden käyttöä varten. Judas Priestin kitaristi Glenn Tipton on julkaissut materiaalia vuoteen 1997 ajoittuneista Babtizm on Fire- nauhoituksista. Vuonna 2006 ilmestynyt kokoelma Edge of the World julkaistiin nimellä Tipton, Entwistle ja Powell kahden viimeksi mainitun muistoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti