Blues Traveler on yhdysvaltalainen, Princetonissa, New Jerseyssä vuonna 1987 perustettu rockyhtye. Sen musiikilliset vaikutteet ovat laaja-alaiset, sillä niihin sisältyvät bluesrock, psydedeelinen rock, folkrock, soul ja southern rock. Blues Traveler on tullut tunnetuksi pitkistä jameistaan ja yhtye onkin vaikuttanut osaltaan keskeisesti 90-luvulla uudelleen esiin nousseeseen jamitteluyhtyeskeneen. Se on johtanut vuodesta 1992 lähtien järjestettyä Horizons of Rock Developing Everywhere-festivaalia. Blues Travelerin nykyisen kokoonpanon muodostavat solisti/huuliharpisti John Popper, kitaristi Chan Kinchla, rumpali Brendan Hill, basisti Tad Kinchla ja kosketinsoittaja Ben Wilson. Kaksi viimeksi mainittua liittyivät yhtyeeseen vuonna 1999 originaalibasisti Bobby Sheehanin kuoltua. Diggareidensa keskuudessa Blues Traveler on tullut tunnetuksi improvisaatiota hyödyntävistä livekeikoistaan. Suuri yleisö tuntee yhtyeen parhaiten sen top 40:ään nousseista singlemenestyksistään Run-Around, Hook ja But Anyway. Valtavirran suosiota yhtye saavutti vuonna 1994 ilmestyneen neljännen studioalbuminsa four muodostuttua menestykseksi vasta lähes vuosi ilmestymisensä jälkeen. Sheehanin kuolema ja Popperin kamppailu ylipainoa vastaan vähensi yhtyeen suosiota ja A&M pudotti Blues Travelerin vuonna 2002. Mainitun vuoden jälkeen yhtye on työskennellyt menestyksekkäästi itsenäisten levy-yhtiöiden ja tuottajien kanssa levytystuotantonsa ollessa tyylillisesti aikaisempaa kokeellisempaa. Blues Travelerin tuorein albumi on syksyllä 2018 ilmestynyt Hurry Up and Hang Around. Blues Travelerin esiasteena oli New Jerseyssä 80-luvun puolivälissä kouluaikana perustettu garageyhtye. Huuliharpisti, solisti ja kitaristi John Popper ja rumpali Brendan Hill muodostivat yhtyeen The Establishment, jonka nimeksi vaihtui The Blues Band. Basistina yhtyeessä vaikutti Hillin veli kitaristien vaihtuessa. Yhtye työsti muutamia kasettiformaatissa tehtyjä demoja. Joidenkin omaa tuotantoa edustaneiden kappaleiden lisäksi yhtyeen ohjelmistossa olivat covereina The Battle Hymn of the Republic sekä Them-yhtyeen Gloria. Yhtye täydensi kokoonpanoaan kitaristi Chan Kinschlalla, joka oli vaikuttanut myös jalkapalloilijana ennen polvivammaansa. Popperin tavattua basisti Bobby Sheehanin kaksikosta tuli hyvät ystävät ja Sheehanista Blues Bandin nelikielisen taitaja. Uusi kokoonpano piti jamittelusession, jossa syntyivät pohjat monille yhtyeen ensimmäisen albumin kappaleille. Myöhemmin mainittua jamittelua ryhdyttiin kutsumaan Black Cat Jamiksi. Musta kissa sattui olemaan lähellä ja yhtye piti kyseistä seikka merkkinä ja otti mustan kissan maskottihahmokseen. Yhtyeen nimeksi vaihtui Blues Traveler ja jälkiosaan päädyttiin elokuvan Ghostbusters Gozer The Traver-hahmon innoittamana. Princetonin lukiosta valmistuttuaan ja New Yorkiin muutettuaan Popper, Hill ja Sheehan vaikuttivat New Schoolin musiikkohjelmassa Kinchlan aloittaessa New Yorkin yliopiston. Ystävänsä David Conzalesin rohkaisemana yhtye alkoi soittaa clubikeikkoja New Yorkin ympäristössä. Keskeisin esiintymispaikka oli keskiviikkoiltaisin clubissa nimeltä Wetlands. Yhtye konsertoi säännöllisesti myös The Nightingale-nimisessä clubissa ja se antoi idean kappaleelle Defense and Desire. Yhtye asui New Yorkin Brooklynissa, Bergen Streetillä koulutoverinsa Chris Barronin kanssa. Toisesta Popperin ja Hillin perustamasta yhtyeestä The Trucking Companysta muodostui Barronin johtama Spin Doctors. Mainitut kaksi yhtyettä soittivat usein samoissa keikkapaikoissa heittäen useista seteistä koostuneita nonstop-keikkoja. Ensimmäinen yhteinen keikka oli Kolumbian yliopistossa ja toinen lähellä New Yorkin Time Squarea sijainneessa Jamaika-teemaisessa ravintolassa.Näihin aikoihin Blues Traveler sai omistautuneen diggarin, Gina Z:n. Ensiksi hänestä tuli yhtyeen epävirallinen äiti ja myöhemmin kiertuemanageri, joka on edelleen tekemisissä yhtyeen bisnesasioiden kanssa. Eräällä New Yorkissa soitetulla keikalla Blues Travelerin löysi A&M Recordsin kykyjenetsijä Patrick Clifford, ja yhtye solmi ensimmäisen levytyssopimuksensa. Vuoteen 1990 mennessä kaikki yhtyeen jäsenet olivat lopettaneet koulunkäynnin. Yhtye kiinnitti maailmankuulun konserttipromootorin Bill Grahamin pojan David Grahamin huomion ja aloitti tiiviin keikkailun pitkin Yhdysvaltojen itärannikkoa. Blues Travelerin nimeä kantanut esikoisalbumi ilmestyi vuonna 1990 ja sen kappaleista But Anyway saavutti soittoa collegeradioasemilla. Joan Osbourne oli taustavokalistina kahdella albumin kappaleista. Vuonna 1991 seurasi kakkosalbumi Travelers and Thieves. Samaan vuoteen ajoittui Bill Grahamin kuolema ja Blues Traveler julkaisi hänelle tribuuttina ep:n On Tour Forever, jolla vieraili Carlos Santana. Blues Traveler alkoi tässä vaiheessa saavuttaa tunnettuutta 90-luvun alun jamitteluyhtyeiden keskuudessa. Valtavirran yleisö oppi tuntemaan yhtyeen tv-juontaja David Lettermanin kutsuttua sen esiintymään ohjelmaansa ja esiteltyä Blues Travelerin suosikkiyhtyeenään. Sittemmin Blues Traveler on esiintynyt Late Night Showssa useammin kuin mikään muu yhtye. Lettermanin yhtyeen johtaja Paul Saffer on ollut mukana useilla Blues Travelerin levytyksillä. Vuonna 1992 yhtye aloitti Horizons of Rock Developing Everywhere-festivaalin vaihtoehtona esimerksi Lollapalooza-festivaalille Philshin ja Spin Doctorsin kaltaisten yhtyeiden kanssa. Blues Traveler aloitti kolmannen albuminsa Save His Soul äänitykset. Ne keskeytti John Popperin moottoripyöräonnettomuus, mutta hän aloitti albumin tiimoilta tehdyn kiertueen rullatuolissa. Pitkäsoitolta julkaistiin singlet Defense & Desire ja Conquer Me, joista jälkimmäinen saavutti sijan 34. Mainstream Rock Tracks-listalla. Michael Barbieron ja Steve Thompsonin tuottama ja loppuvuodesta 1994 ilmestynyt albumi four sisälsi yhtyeen läpimurtohitin, nopeatempoisen Run-Aroundin, jota seurasi kenties vielä tarttuvampi Hook. Run-Around voitti Grammyn ja teki ennätyksen listaviikkojensa määrässä. Blues Traveler esiintyi Woodstock '94-festivaalilla ja soitti myöhemmin Rolling Stonesin lämmittelijänä. Saturday Night Liven vuoden 1995 ensimmäisessä jaksossa Blues Traveler esiintyi viime hetkellä Princen sijaan. Yhtye nauhoitti Johnny Riversin kappaleen Secret Agent Man elokuvaan Ace Ventura:When Nature Calls. Bob Segerin kappaleesta Get Out of Denver yhtye levytti coverin elokuvaan Things to Do in Denver When You're Dead ja Fats Dominon I'm Walkingin elokuvaan Rebel Highway:The Cool and the Crazy. Useita aikaisemmin nauhoitettuja Blues Travelerin kappaleita hyödynnettiin elokuvien soundtrackeilla. Elokuvassa Blues Brothers 2000 ja sen soundtrackillä Blues Traveler esitti omaa tuotantoaan edustavan ja klassista bluesrocksoundia edustavan kappaleen Maybe I'm Wrong. Niin ikään omaa tuotantoa edustava Christmas oli mukana hyväntekeväisyyslevyllä A Very Special Christmas 3.
Vuonna 1996 ilmestynyt tuplakonserttitaltiointi Live from the Fall oli nauhoitettu edellisenä syksynä soitetuista konserteista ja se toi hyvin esiin yhtyeen live-esiintymisten vahvuuden. Vuonna 1997 ilmestyi seuraava studioalbumi, jälleen Barbieron ja Thompsonin tuottama Straight on Till Morning. Se saavutti platinalevyn ja Billboardin listalla parhaimmillaan yhdennentoista sijan, mutta ei silti menestynyt four-albumin veroisesti. Single Carolina Blues saavutti Mainstream Rock Tracks-listan neljännen sijan. Vuoden 1998 loppuun mennessä yhtye oli valmistellut konseptialbumia The Sun, The Storm and the Traveler, joka perustui Aisopoksen tarinaan The North Wind ja jota kaavailtiin äänitettäväksi tauon jälkeen syksyllä 1999. Mainitun vuoden kesällä John Popper joutui sydänleikkaukseen ja vuosittaiset heinäkuun neljänteen ajoittuvat Red Rocks -showt jouduttiin viime hetkellä perumaan. Tauon aikana Popper julkaisi sooloalbumin, jonka taustamuusikkoina kuultiin The Dave Matthews Bandin rumpalia Carter Beaufordia ja yhtyeen Cycomotogoat jäseniä. Blues Traveler esiintyi omana itsenään vuonna 1998 ilmestyneessä elokuvassa Blues Brothers 2000 ja independent-elokuvassa Wildflowers, joka oli kuvattu muutamaa vuotta aikaisemmin. 20. elokuuta 1999 Bobby Sheehan löydettiin kuolleena New Orleansin kodistaan. Kuolinsyyksi todettiin huumeiden yliannostus. Jäljelle jääneet Blues Travelin jäsenet päättivät jatkaa soittamista, sillä se olisi ollut myös Sheehanin tahto. Uuden basistin koesoitot tapahtuivat konsertissa, ja Chan Kinchlan nuorempi veli Tad valikoitui tehtävään. Pysyvää kosketinsoittajaa yhtyeeseen etsittiin avoimella ilmoituksella ja tammikuussa 2000 valituksi tuli jump blues yhtye Big Dave & The Ultrasonicsin Ben Wilson, joka on sittemmin osallistunut myös yhtyeen sävellystyöhön. Konseptialbumi hylättiin kokonaisuutena, mutta sitä vastoin julkaistiin ep Decisions of the Sky:A Traveler's Tale of Sun and Storm. Uusi kokoonpano sävelsi kollektiivisesti uutta tuotantoa, jota julkaistiin albumilla Bridge. Kappaleet The Girl Inside My Head ja Just for Me saavuttivat radiosoittoa, mutta itse albumin menestys jäi oletettua vähäisemmäksi. Vuonna 2002 Blues Travelerilta julkaistiin sekä livealbumi What You and I Have Been Through sekä kokoelmalevy Travelelogue:Blues Traveler Classics.Blues Travelerin seuraavan albumin Truth to Be Told julkaisijana oli Sanctuary Records. Yhtyeen Red Rocks Amphitheatressa itsenäisyyspäivänä 2003 soittamat konsertit ilmestyivät albumina Live on the Rocks ja dvd:nä Thinnest of Air. Niillä Ziggy Marley oli mukana esittämässä isänsä kenties tunnetuimman klassikon No Woman No Cry. Blues Travelerin seuraavan albumin iBastardos! julkaisijana oli Vanguard Records ja tuottajana vaihtoehtorockyhtye Wilcon Jay Bennett. Tyylillisesti mainittua albumia kuvattiin paluuksi siihen musiikkityyliin, josta Blues Traveler todella itse piti. Independent-listoilla albumi saavutti sijan 49. ja sen kappaleita sisältänyt live-ep jaettiin itsenäisille levykaupoille. Blues Traveler levytti The Bandin Rag Mama Ragin ja Lynyrd Skynyrdin Free Birdin mainittujen yhtyeiden tribuuttialbumeille. Blues Traveler on ollut mukana esimerkiksi VH1:n Behind the Music-sarjassa. Blues Traveler vastasi myös nimikappaleesta Sandra Boyntonin lastenlevyllä Dog Train. Blues Travelerin vuonna 2007 ilmestynyt Cover Yourself oli yhtyeen eräänlainen best of-kokoelma. Se sisälsi akustisten instrumenttien kera levytettyjä uusia versioita yhtyeen keskeisestä tuotannosta. Julkaisijana oli Columbia/Red Ink Records. Yhtye teki kiertueen, jonka avausesiintyjänä kuultiin New Jerseystä kotoisin ollutta Lisa Bouchellea. John Popper levyti Bouchellen kanssa dueton Only The Tequila Talking, joka julkaistiin Bouchellen vuonna 2010 ilmestyneellä albumilla Bleu Room with a Red Vase. Vuonna 2008 Blues Traveler esiintyi Lollapalooza-festivaalilla. Samaisen vuoden kesäkuun konserteissaan yhtye testasi uusia kappaleita uudelta albumiltaan North Carolina Shootout. Se ilmestyi samaisen vuoden elokuussa ja albumilla vieraili Bruce Willis. Marraskuussa 2012 Blues Traveler julkaisi Hip-O Recordsilla tuplakokoelman 25. Hittsinglejen lisäksi se sisältää uusia covereita ja aikaisemmin albumilla julkaisemattomia singlejen kakkosbiisejä. Kanadassa albumi saavutti sijan 49. Samaisen vuoden kesäkuussa ilmestyi uusi studioalbumi Suzie Cracks the Whip. Seitsemäs huhtikuuta 2015 ilmestyi Blues Travelerin seuraava studioalbumi Blow Up the Moon, joka saavutti sijan 29. Independent-listalla ja sijan 47. Billboardin rockalbumilistalla. Huhtikuussa 2017 Blues Traveler ilmoitti viiden viikon mittaisesta kiertueestaan Yhdysvalloissa, jolla yhtye juhlisti 30-vuotista olemassaoloaan. Matt Rollinsin tuottamana Nashvillessa nauhoitettu albumi Hurry Up & Hang Around ilmestyi 12. lokakuuta 2018 BMG:n julkaisemana. Blues Traveler sallii diggariensa äänittää konserttejaan ja vaihtaa konserttinauhoja, kunhan nistä ei hyödytä rahallisesti. Diggareiden taltioimat äänitykset ovat sallittuja myös Live Music Archiven kaltaisilla websivuilla. Viimeisimmillä kiertueillaan Blues Traveler on myynyt konserteistaan tehtyjä nauhoituksia. Vuodesta 1994 lähtien yhtye on soittanut Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivänä neljäs heinäkuuta pääesintyjänä Red Rocks Amphitheatressa, Coloradossa. Tuolloin Blues Traveler soittaa yleensä kahtena iltana kolmas heinäkuuta alkaen. Mainittu traditio sai alkunsa vuonna 1992, jolloin yhtye esiintyi kahtena iltana The Allman Brothers Bandin lämmittelijänä. Itsenäisyypäivän konsertteja saapuu kuuntelemaan yhtyeen diggareita Yhdysvaltojen eri puolilta ja niillä bändi testaa usein uusia kappaleitaan ja soittaa myös harvoin kuultua vanhempaa tuotantoaan. Blues Travelerin vuoden 2003 itsenäisyyspäivän konsertti taltioitiin kotivideota ja livelevyä varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti