Kymmenes marraskuuta 1940 syntynyt ja 16. kesäkuuta 1999
omaan ratkaisuunsa päätynyt David Edward Sutch, joka tunnettiin
taiteilijanimellä Screaming Lord Sutch, oli englantilainen solisti. Hän tuli
tunnetuksi musiikillisesta yhteistyöstään muun muassa Keith Moonin, Jeff
Beckin, Jimmy Pagen, Ritchie Blackmoren, Charlie Wattsin ja Nicky Hopkinsin
kanssa. Sutch syntyi New End Hospitalissa, Hamsheadissa, Lontoossa. Screaming
Jay Hawkinsin innoittamana hän muutti 60-luvun alkupuolella taiteilijanimekseen
Screaming Lord Sutch. Brittilehdistö käyttikin Sutchista kyseistä nimeä tai
lyhennelmää Lord Sutch. Musiikillisen uransa hän aloitti 60-luvun eräänlaisena
rockvetonaulana. Osalla Sutchin varhaisista levytyksistä tuottajana toimi
audiopioneeriksi tunnustettu Joe Meek. 60-luvulla Screamin’ Lord Sutch tuli tunnetuksi
kauhuaiheisesta lavashowstaan. Hän pukeutui Jack The Ripperiksi ja edusti
varhaista shockrockia, josta esimerkiksi Alice Cooper otti vaikutteita omaan
lavashowhunsa. Sutch tuli esimerkiksi ulos mustasta ruumisarkusta ja kyseistä
toimintatapaa parodioitiin Slade-yhtyeen elokuvassa Slade in Flame. Yhtyeensä
The Savagesin kanssa Sutch buukkasi kauhuteemaisia kiertueita. Esimerkiksi
Sutch and Roman Empire – nimisellä kiertueella Sutch ja The Savagesin
jäsenet olivat pukeutuneet roomalaissotilaiden asuihin. 60-luvun alusta vuosikymmenen puoliväliin
Sutch julkaisi kauhuaiheisia singlejä. Niistä suosituimmaksi muodostui Jack the
Ripper, joka on päätynyt coverohjelmistoon esimerkiksi The White Stripesille,
The Black Lipsille ja The Horrorsille, joista viimeksi mainittu levytti
kyseisen kappaleen esikoispitkäsoitolleen. Vuonna 1964 Sutch aloitti
managerinsa Reginald Calvertin kanssa Radio Sutchin, jonka oli tarkoitus
kilpailla muiden piraattiradioasemien, kuten Radio Carolinen kanssa. Musiikin
lisäksi asemalla kuultiin Mandy Rice-Davisin lukevan Lady Chatterleyn
rakastajaa. Sutch kyllästyi asemaan ja myi sen Calvertille. Radio Cityn nimeä
käyttäen asema jatkoi toimintaansa vuoteen 1967 saakka. Näihin aikoihin Ritchie
Blackmore jätti The Savagesin ja Roger Warwick siirtyi kasaamaan r & b-bigbandia
Freddie Mackia varten. Sutchin
pitkäsoiton Lord Sutch and Heavy Friends äänityksiin ja biisintekoon
osallistuivat Jimmy Page, John Bonham, Jeff Beck, Noel Redding sekä Nicky
Hopkins. Sen seuraajalle Hands of Jack The Ripper Sutch kasasi brittirockin
keskeisiä edustajia Carlshalton Parkissa järjestettyä rockfestivaalia varten.
Konsertin nauhoituksesta tiesi etukäteen ainoastaan Sutch itse ja sillä
kuultuja muusikoita olivat kitaristi Ritchie Blackmore, kosketinsoittaja Morgan
Fischer, rumpalit Keith Moon ja Carlo Little sekä basistit Noel Redding ja Nick
Simper. Sutch oli Cynthia Panen ystävä ja ajoittain myös asui hänen talossaan.
Sutch kärsi depressiosta ja päätyi hirttämään itsensä 16. kesäkuuta 1999. Hänen
äitinsä oli kuollut vastaavalla tavalla reilua kahta vuotta aikaisemmin; 30.
huhtikuuta 1997. Vuonna 1991 julkaistiin Peter Chippendalen kirjoittama Sutchin
elämäkerta Life as Sutch:The Official Autobiography of Revin Looney. Vuonna
2005 Sutchin 60-luvulta saakka tuntenut Graham Sharpe julkaisi hänestä
elämäkerran The Man Who Was Screaming Lord Sutch.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti