Kitaristi/laulaja Terry Alan Kath (31. tammikuuta 1946 -23. tammikuuta 1978) muistetaan ensisijaisesti amerikkalaisen jazzrockyhtye Chicagon kitaristina, toisena leadvokalistina ja myös perustajajäsenenä. Hän on saavuttanut arvostusta kitaristintaidoistaan ja Ray Charles -tyyppisestä vokalisoinnistaan. Musikaalisessa perheessä kasvanut Kath soitti teini-ikäisenä useita instrumentteja, kuten rumpuja ja banjoa. 1960-luvun puolivälissä hän toimi basistina useissa yhtyeissä, ennen kuin vaihtoi instrumentikseen kitaran ja perusti yhtyeen, josta oli muodostuva Chicago. Hänen kitarasoundinsa oli merkittävä osatekijä yhtyeen uran alkuvaiheesta lähtien ja Kath myös lauloi leadia useilla Chicagon singleillä. Hän soitti useita erimerkkisiä kitaroita, kunnes tuli lopulta tutuksi etenkin Fender Telecasterin varresta. Kitaransoiton osalta Kathin varhaisiin vaikuttajiin lukeutuivat esimerkiksi The Ventures ja Dick Dale. Hieman myöhäisemmistä diggauskohteista mainittakoon melkoisen ilmeiset Mike Bloomfield, Eric Clapton ja Jimi Hendrix. Toisin kuin monet muut Chicagon jäsenet, Kath oli soittamisen osalta itseoppinut ja nautti jamittelusta.
Kath liittyi ensimmäiseen puoliammattimaisesti toimineeseen yhtyeeseensä The Mysticsiin vuonna 1963. Paria vuotta myöhemmin vuorossa oli Jimmy Rice and the Gentlemen. Seuraavaksi Kath liittyi keikkabändiin nimeltä Jimmy Ford and the Executives. Eräänlaisena johtohahmona Kath vaikutti yhtyeen musiikilliseen ilmeeseen voimakkaastikin. Ford soitti trumpettia, Walter Parazaider saksofonia ja Danny Seraphinesta tuli hieman myöhemmin yhtyeen rumpali. Kathista tuli läheiset ystävät Seraphinen ja Parazaiderin kanssa ja pian kolmikko erotettiin yhtyeestä. Vuonna 1966 Kath liittyi coveryhtyeeseen The Missing Links, johon myös Seraphine ja Parazaider tulivat mukaan. Yhtye aloitti säännöllisen keikkailun Chicagon clubeissa ja tanssisaleissa. Parazaiderin ystävä, trumpetisti Lee Loughnane täydensi myös yhtyeen kokoonpanoa silloin tällöin. Kath koki kitaran pääinstrumentikseen ja lisäksi hän halusi toimia leadvokalistina. Yhtyeen kokoonpanoa täydensivät tässä vaiheessa trumpetisti James Pankow ja laulaja/kosketinsoittaja Robert Lamm. Kathilla oli yhtyeessä muutamia soolonumeroita ja hän vokalisoi Ray Charles-tyylisesti. Yhtyeen harjoitustilana oli Parazaiderin vanhempien kellari ja bändin nimeksi vaihtui The Big Thing. Viimeinen kiinnitys yhtyeeseen oli The Exceptionsissa aikaisemmin vaikuttanut basisti/laulaja Peter Cetera. Hänen liityttyään mukaan yhtye muutti Los Angelesiin ja solmi levytyssopimuksen Columbia Recordsin kanssa. Yhtyeen nimi oli nyt Chicago Transit Authority, mutta kesäkuussa 1969 se lyheni muotoon Chicago.
Kathia pidettiin Chicagon johtohahmona. Hänen jazz- ja hardrockvaikutteensa rikastivat yhtyeen soundia. Etenkin kitaristina Kath on erityisen arvostettu ja esimerkiksi rockkirjoittaja Corbin Reiff on nimennyt hänet erääksi kaikkien aikojen aliarvostetuimmista kitaristeista. Jopa Jimi Hendrix arvosti suuresti Kathin soittoa. Yhtyeen debyyttialbumi, vuonna 1969 ilmestynyt tupla Chicago Transit Authority sisältää muun muassa Kathin sävellyksen Introduction, jonka Chicagossa myöhemmin vaikuttanut kitaristi Dewayne Bailey on nimennyt Terryn mestariteokseksi. Kappale esittelee useita musiikillisia tyylejä, kuten jazzia, bluesia, salsaa, rock n' rollia, psykedeelistä rockia ja poppia. Sama albumi sisältää yli seitsenminuuttisen, runsaasti feedbackiä hyödyntäneen kappaleen Free Form Guitar, joka kansitekstien mukaan nauhoitettiin livenä studiossa yhdellä otolla. Kappaleessa Beginnings Kath soitti akustista rytmikitaraa. Chicagon kakkosalbumilla Kath loisti erityisesti keikkasuosikiksi ja myös singlehitiksi osoittautuneen kappaleen 25 or 6 to 4 pitkässä kitarasoolossa. Samaisella levyllä Kath teki yhteistyötä orkesterisovittaja Peter Matzin kanssa neliosaisessa kappaleessa Memories of Love, jossa hän myös lauloi leadia. Kath kirjoitti vähintään yhden kappaleen ja lauloi vähintään yhdet leadvokaalit jokaiselle Chicagon albumille, joka hänen elinaikanaan julkaistiin. Esimerkiksi vuoden 1976 Chicago X muistetaan ensisijaisesti Peter Ceteran balladista If You Leave Me Now. Kathin kyseiselle levylle tekemä Once or Twice osoitti hänen edelleen kirjoittavan ja levyttävän rockmateriaalia. Vastaavanlaista tyyliä Chicagon seuraavalla levyllä edustivat funkahtava Missisippi Delta City Blues ja aggressiivinen Take It on Upton. 1970-luvun loppupuolella Kath kärsi terveysongelmista. Hän menehtyi ampumahaavaan pelattuaan venäläistä rulettia ja hävittyään. Chicagon ensimmäisellä Kathin kuoleman jälkeen julkaistulla albumilla Hot Streets on hänelle omistettu kappale Alive Again. Myöhemmin Chicago levytti Kathin kunniaksi myös raidan Feel the Spirit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti