Perjantain pohjat:Monen huippunimen kanssa yhteistyötä tehnyt basistitaituri

13. helmikuuta 1950 syntynyt Robert John, alias Bob Daisley on australialainen basisti ja kirjailija. Muusikkona hänet muistetaan ensisijaisesti 80-lukuisesta yhteistyöstään Ozzy Osbournen kanssa. Muista Daisleyn musiikillisista yhteistyökumppaneista mainittakoon Black Sabbath, Rainbow, Gary Moore ja Uriah Heep. Daisley aloitti kitaransoiton 13-vuotiaana ja siirtyi vuotta myöhemmin basson varteen. Daisley kehittyi soittajana nopeasti ja paikallistasolla hän saavutti arvostusta erityisesti kitaristi Dennis Wilsonin kanssa tekemästään yhteistyöstä yhtyeissä Powerpact ja Mecca. Jälkimmäisen ainoasta singlejulkaisusta Black Sally muodostui hitti undergroundtasolla ja Human Instinct coveroi sen pitkäsoitolleen Stoned Guitar. Seuraavaksi Daisley ja Wilson perustivat yhtyeen Kahvas Jute aikaisemmin Tamam Shudissa soittaneiden Tim Gazen ja Dannie Davidsonin kanssa. Infinity Records julkaisi yhtyeeltä yhden pitkäsoiton Wide Open vuonna 1971. Kansainvälistä mainetta Daisley saavutti liityttyään vuonna 1972 britiläiseen bluesrockyhtyeeseen Chicken Shack. Hän osallistui yhtyeen seuraavana vuonna ilmestyneen pitkäsoiton Unlucky Boy levytykseen. Niin ikään  vuonna 1973 Daisleyn yhtyeeksi vaihtui Mungo Jerry ja hän oli mukana sen vuonna 1974 ilmestyneellä albumilla  Long Legged Woman Dressed in Black. Seuraavaksi Daisley oli mukana perustamassa yhtyettä Widowmaker. Hänen musisointiaan kuullaan kahdella yhtyeen pitkäsoitoista; vuonna 1975 ilmestyneellä debyytillä sekä kaksi vuotta myöhemmin ilmestyneellä albumilla Too Late to Cry. Vuonna 1977 Daisley liittyi myös Ritchie Blackmoren Rainbow-yhtyeeseen ja soitti suurella osalla vuonna 1978 ilmestyneen klassikkoalbumin Long Live Rock N’ Roll kappaleista. Vuonna 1979 Rainbown basistiksi vaihtui Roger Glover, Blackmoren vanha soittajakaveri brittiläisen hardrockin kuninkuussarjaan lukeutuvasta Deep Purplesta.

 Lokakuussa 1979 Daisley tapasi Ozzy Osbournen Camden Townin Music Machinessa. Ei kestänyt kauan, kun Osbourne ehdotti, että kaksikko muodostaisi yhtyeen aikaisemmin Quiet Riotissa musisoineen kitaristi Randy Rhoadsin, jonka Osbourne oli melko vastikään tavannut Los Angelesissa, kanssa. Rumpaliksi trio palkkasi ensisijaisesti Uriah Heepistä tutuksi tulleen Lee Kerslaken ja yhtyeen nimeksi valikoitui The Blizzard Of Ozz, vaikka levy-yhtiö nimesikin yhtyeen konstailemattomasti Ozzy Osbourneksi. Sen debyyttialbumilla Blizzard of Ozz Daisleyn osuus oli merkittävä. Hän toimi basistina ja taustalaulajana ja osallistui myös kappaleiden kirjoittamiseen sekä pitkäsoitin tuottamiseen. Daisley oli mukana kirjoittamassa runsaasti materiaalia myös Blizzard of Ozzia seuranneelle pitkäsoitolle Diary of a Mad Man, mutta hän ja Kerslake saivat molemmat lähtöpassit yhtyeestä ennen kyseisen albumin ilmestymistä. Daisley kuitenkin jatkoi biisinkirjoitusta ja levytyksiä Osbournen kanssa koko 80-luvun ajan. Hän oli mukana pitkäsoitoilla Bark at the Moon, Ultimate Sin ja No Rest for the Wicked joko biisintekijänä tai muusikkona. Vielä vuonna 1991 ilmestyneellä Ozzy Osbournen pitkäsoitolla No More Tears Daisley toimi basistina kaikilla kappaleilla. Kyseisen albumin kappaleista tehdyillä musiikkivideoilla nähtiin kuitenkin Daisleyn sijaan myöhemmin Alice in Chainsiin liittyvä Mike Inez. Lopetettuaan väliaikaisesti yhteistyön Osbournen kanssa Daisley levytti useita pitkäsoittoja ja myös keikkaili tiiviisti Gary Mooren kanssa. Vuonna 1981 Daisley liittyi Kerslaken seuraksi Uriah Heeppiin ja soitti yhtyeen albumeilla Abominog ja Head First, jotka molemmat saavuttivat melko myönteisen vastaanoton ja osaltaan lisäsivät mielenkiintoa yhtyettä kohtaan. Vuonna 1986 tuottaja Jeff Glixman pyysi Daisleyta basistiksi Black Sabbathin pitkäsoitolle The Eternal Idol, sillä yhtyeen tuonaikaisella basistilla Mike Spitzilla oli kyseisellä hetkellä muita velvoitteita.

Kyseisen pitkäsoiton kannessa krediitteihin pääsivät silti niin Daisley kuin Spitz. Daisleylle tarjottiin pysyvää basistin paikkaa Sabbathissa, mutta hän kieltäytyi siitä Gary Moore-velvoitteidensa vuoksi. Daisley jatkoi ajoittaista työskentelyään Mooren kanssa aina kitaristin vuonna 2011 tapahtuneeseen edesmenoon saakka. Daisleyn soittoa kuullaan useilla Mooren albumeilla niin 80, 90- kuin 2000-luvullakin. Night Rangerista tuttu Jeff Watson ja Daisley perustivat yhtyeen Mother’s Army solisti Joe Lynn Turnerin ja rumpali Carmine Appicen kanssa. Daisley oli aikaisemmin tehnyt Watsonin kanssa yhteistyötä tämän sooloalbumin tiimoilta. Vuonna 2003 Daisley, Kerslake, viimeksi pestistään Deep Purplessa tutuksi tullut kitaristi Steve Morse ja australialainen solisti Jimmy Barnes levyttivät pitkäsoiton nimellä Living Loud. Albumin yhdestätoista raidasta kuusi oli covereita Ozzy Osbournen kahden ensimmäisen pitkäsoiton kappaleista. Koskettimista Living Loudin albumilla vastasi Don Airey. Seitsemäs helmikuuta 2003 Daisley nauhoitti Sydneyn Basementissa australialaisen bluesyhtyeen The Hootchie Cootchie Menin kanssa soittamansa konsertin, joka julkaistiin sekä cd, että dvd – formaatissa. Mukana olivat myös Barnes sekä Deep Purplen legendaarinen kosketinsoittaja Jon Lord. Vuonna 2007 julkaistiin The Hootchie Cootchie Menin studioalbumi Warning:The White Men Dancing, jonka levytykseen Jon Lord niin ikään osallistui. Syyskuussa 2014 Daisley palkattiin tuottamaan Adelaidesta kotoisin olevan hardrockyhtyeen The Cherry Grindin pitkäsoitto. Elokuussa 2013 ilmestyi Daisleyn elämäkerta For Facts Sake.