Keskiviikon klassikko:Keskeinen hahmo kahdessa southern rockin klassikkoyhtyeessä

17. helmikuuta 1950 syntynyt Rickey Medlocke on amerikkalaismuusikko, joka identifioituu ennen muuta southern rock – yhtye Blackfootin johtohahmoksi, kitaristiksi ja solistiksi. Muusikonuransa alkuvaiheessa Medlocke toimi Lynyrd Skynyrdin rumpalina vuonna 1971 ja oli mukana osalla vuonna 1978 ilmestyneen demokokoelman Skynyrd’s First and …Last kappaleista; muutamissa niistä myös solistina. Vuonna 1972 Medlocke teki paluun Blackfootiin; tällä kertaa solistin ja kitaristin ominaisuudessa. Lynyrd Skynyrdin jäsen Medlockesta tuli jälleen vuonna 1996 ja hän jatkaa edelleen kiertueita ja levytyksiä yhtyeen kitaristin ominaisuudessa. Intiaanisukujuuria omaava Medlocke pääsi vuonna 2008 Natiiviamerikkalaisten Music Hall of Fameen. Jacksonvillessä, Floridassa syntyneen Medlocken kasvattajina toimivat hänen isovanhempansa. Hänen isoisänsä Shorty Medlocke oli tunnettu Delta Blues – muusikko, joka opetti pojanpoikansa soittamaan banjoa. Rickey aloitti julkiset esiintymiset kolmivuotiaana. Hän opetteli soittamaan kitaraa viisivuotiaasta ja soitti rumpuja kahdeksanvuotiaasta alkaen Shortyn yhtyeessä. Seuraavien vuosien aikana Rickey kehittyi banjon, kitaran, rumpujen, mandoliinin, dobron ja koskettimien soitossa. Koulusta valmistuttuaan Medlocke perusti yhtyeen Blackfoot, jossa hän vaikutti soolokitaristina ja leadvokalistina. Aivan 70-luvun alussa Medlocke oli mukana Lynyrd Skynyrdissä sessiomuusikon ominaisuudessa. Hän oli mukana tuolloin levytetyillä kappaleilla One More Time, Preachers’ Daughter, Lend a Helping Hand, Wino, White Dove, Comin’ Home, The Seasons, Ain’t Too Proud to Pray sekä You Run Around. Medlocke soitti ajoittain Skynyrdin originaalin rumpalin Bob Burnsin kanssa, mutta hän kaipasi sitä energiaa, mitä pääsy kitaristiksi lavan eteen tarjoaisi. Vuoteen 1972 mennessä Medlocke päättikin kasata Blackfootin uudelleen. Blackfootin ensimmäiset pitkäsoitot; vuoden 1975 No Reservations sekä seuraavana vuonna ilmestynyt Flying High eivät vielä menestyneet. Suosio antoi odottaa itseään vuoteen 1979 ja kolmanteen albumiin Strikes saakka. Kyseinen longari sisälsi muun muassa Shorty Medlocken käsialaa olleen ja hitiksi muodostuneen raidan Train Train sekä Blackfootin merkkiteoksiin lukeutuvan Highway Songin. Lisäksi mukana olivat muun muassa erinomaiset coverit Spirit-yhtyeen hitistä I Got A Line on You sekä brittiläisen blues- ja hardrockin ydinryhmään lukeutuvan Free-yhtyeen klassikkokappaleesta Wishing Well. Vuonna 1980 ilmestynyt Tomcattin sekä seuraavana vuonna julkaistu Marauder pitivät viriiliä tasoa yllä. Marauderin avaintuotantoon lukeutuvat esimerkiksi hitti Fly Away sekä tyylitajuinen balladi Diary of a Workingman. Vuonna 1982 julkaistiin kaikkien aikojen konserttitaltiointeihin lukeutuva Highway Song Live, mutta sen jälkeen Blackfootin musiikillinen ilmaisu keveni. Medlocke hajotti yhtyeen 90-luvun alkuun mennessä. Hetken Medlocke suunnitteli jopa uravalinnan vaihdosta. Vuonna 1996 hän vastaanotti puhelun Gary Rossingtonilta, joka pyysi Medlockea palaamaan Lynyrd Skynyrdiin soolokitaristiksi ja biisintekijäksi. Hallittavien Skynyd-klassikoiden listalla olivat tuolloin esimerkiksi Free Bird, Tuesday’s Gone sekä Workin’ for MCA. Medlocke palasi Skynyrdiin ja on säilynyt yhtyeen jäsenenä tuosta asti. Skynyrdin lisäksi hän on musisoinut lavalla esimerkiksi Blackberry Smoken ja Shooter Jenningsin kanssa. Skynyrdin tuorein studioalbumi on vuonna 2012 ilmestynyt ja varsin onnistunut Last of the Dying Breed.