sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Maanantain mainio:Eräs kaikkien aikojen suosituimmista yhdysvaltalaisyhtyeistä

Bon Jovi on New Jerseyssä vuonna 1983 perustettu rockyhtye. Se rakentui 13-vuotiaasta pianoa soittaneen ja ennen yhtyeensä perustamista lukuisia demoja nauhoittaneen solisti Jon Bongiovin alias Jon Bon Jovin ympärille. Yhtyeeseen tulivat mukaan siitä vuonna 2013 erkaantunut kitaristi Ritchie Sambora, rumpali Tico Torres, kosketinsoittaja David Bryan ja vuonna 1994 yhtyeestä poistunut basisti Alec John Such. Bon Jovin nimeä kantaneen ja vuonna 1984 ilmestyneen debyyttialbumin esikoishitti oli Runaway , mutta seuraavana vuonna julkaistulta kakkospitkäsoitolta 7800 Fahrenheit poimittiin singlehitiksi erityisesti In and Out of Love. Todella suuren luokan yhtyeeksi Bon Jovi nousi vuoden 1986 ilmestyneellä pitkäsoitollaan Slippery When Wet, jonka hittejä olivat You Give Love A Bad Name, Livin' on a Prayer sekä Wanted Dead or Alive, joista kaksi ensin mainittua nousivat Billboardin listakärkeen. Albumin ilmestyttyä Bon Jovi oli aluksi 38 Specialin lämmittelyesiintyjänä, mutta kiersi pian areenoita omillaan. Kesällä 1987 Jovi oli Englannissa järjestetyn Monsters of Rockin pääesiintyjänä. Encorena soitetun Grand Funk Railroadin We're an American Bandin aikana lavalle saapuivat vierailijoiksi Twisted Sisterin Dee Snider, Iron Maidenin Bruce Dickinson ja Kissin Paul Stanley.  Kaksi vuotta menestysalbumin jälkeen julkaistu, nimensä osalta yhtyeen kotiosavaltiolle kunniaa tehnyt New Jersey jatkoi menestystä ja albumin hittejä olivat Bad Medicine, Lay Your Hands on Me, Born to Be My Baby sekä I'll Be There For You. Pitkäkestoisen New Jersey-albumin tiimoilta tehdyn kiertueen jälkeen Bon Jovi piti taukoa, jonka aikana sekä Jon Bon Jovi että Ritchie Sambora julkaisivat menestyksekkäät sooloalbuminsa. Vuoden 1989 MTV Music Awardseissa kyseisen vuoden syyskuussa Jon Bon Jovi ja Ritchie Sambora kitaroivat akustisesti kappaleet Livin' on A Prayer ja Wanted Dead or Alive. Kyseistä esiintymistä voinee pitää lähtölaukauksena seuranneiden vuosien todelliselle unplugged-boomille.

Bon Jovi palasi loppuvuodesta 1992 julkaistulla, monipuolisella pitkäsoitolla Keep the Faith. Vaikka singlemenestykset; nimikappale ja Bed of Roses edustivat kevyempää tyyliä, oli albumilta poimittavissa myös rootsimpaa rokkausta, jollaista edusti erityisesti Little Bit of Soul. Alec John Such sai lähteä yhtyeestä vuonna 1994. Kyseisen vuoden lopussa ilmestyi menestyksekäs hittikokoelma Crossroad-Best of Bon Jovi. Vanhojen kultaisten koottujen lisäksi albumi sisälsi kaksi uutta kappaletta; Always ja Someday I'll Be Saturday Night. Kesällä 1995 oli vuorossa pitkäsoitto These Days, jota seurasi kiertue Euroopassa. Albumin hittejä olivat This Ain't a Lovesong, nimiraita, Something for the Pain sekä Lie to Me. Yhtyeen toista pitempää taukoa seurannut vuoden 2000 hitti It's My Life esitteli Bon Jovin nuoremmalle yleisölle. Musiikillisesti Bon Jovia voi pitää melko monipuolisena yhtyeenä; esimerkiksi vuoden 2007 pitkäsoitto Lost Highway sisälsi vaikutteita countrysta. Marraskuussa 2009 ilmestynyt yhtyeen 11. studioalbumi The Circle merkitsi tyylillisesti paluuta rockiin. Maaliskuussa 2013 ilmestyi pitkäsoitto What About Now. Vuoden 2015 elokuussa ilmestyi kokoelma Burning Bridges, jonka singlepoimintoja ovat kuukautta aikaisemmin ilmestyneet Saturday Night Gave Me Sunday Morning sekä We Don't Run. Marraskuussa 2012 julkaistu Inside Out ja joulukuussa 2016 ilmestynyt This House is Not for Sale- Live from the London Palladium ovat molemmat konserttitaltiointeja.  Bon Jovin tuorein albumi 2020 julkaistiin lokakuun toisena mainittuna vuonna. Yhtyeen originaalibasisti Alec John Such menehtyi neljäs kesäkuuta 2022 luonnollisesti 70 vuoden ikäisenä. Tähän mennessä Bon Jovi on julkaissut kaiken kaikkiaan 13 studioalbumia sekä kolme livelevyä ja kaksi kokoelmaa. Yli 100 miljoonan albumin myynnillään kyseessä on eräs kaikkien aikojen menestyneimmistä yhtyeistä. Bon Jovi on soittanut kaikkiaan yli 2700 konserttia yli 50 maassa yli 34 miljoonalle diggarilleen. Vuonna 2006 yhtye pääsi Britannian Music Hall of Fameen. Kolme vuotta myöhemmin Jon Bon Jovi ja Ritchie Sambora pääsivät lauluntekijöiden Hall of Fameen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti