Kolmas Nainen:Kolmas Nainen
Kotimaisen rockin instituutioihin lukeutuvan Kolmas Nainen-yhtyeen vuonna 1986 Parlophonen julkaisemana ilmestynyt esikois- ja samalla nimikkoalbumi esitteli yhtyeen pohjalaisena boogierockin edustajana verrokkinaan esimerkiksi Wilko Johnsonin aikainen Dr. Feelgood. Albumin avausraidasta Sähkökitara, hyvää tahtoa ja kavereita muodostui yhtyeen eräänlainen varhainen tunnuskappale ja samalla ensimmäinen hitinpoikanen. Vanhat äijät lukeutuu debyytin keskeisimpään tuotantoon ja kappaleen kehityskaari on todennettavissa siitä dokumenteiksi jääneissä tv-tallenteissa. Niin ikään esikoisalbumin parhaimmistoon kuuluvaa Ilman sydäntäni elelen -kappaletta Kolmas Nainen soitti keikoillaan vielä 90-luvun alussa. Iso tyttö & pikkytyttö lienee kitararevittelyssään ja makoisissa bassojuoksutuksissaan albumin tiukin rockrypistys ja esikoisen ydintuotantoon lukeutuvat lisäksi etenkin veikeä Etsikää Asseri ja Kolmannen naisen debyytin harvoja synkkäsävyisempiä kappaleita edustava Mies vain hymyilee. Mä jään kääpiöksi-kappaletta kakkoskitaristi Timo Löyvä ei ensin meinannut klaarata ja päätösraidassa Olen sekaisin Pauli Hanhiniemi pääsee vokalisointinsa lisäksi soittamaan verevää rhythm and blues-harppua. Vaikka Kolmas Nainen työsti keskeisimmiksi näytöikseen osoittautuneet albuminsa vasta myöhemmin, Hanhiniemen, kitaristi/säveltäjä Sakari Pesolan ja kumppaneiden esikoitäyspitkä tarjoaa makoisan palan suomalaisen rockin historiaa ja on sen lisäksi varsin veikeä albumi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti