Lauantain pitkä:Queenin 80-luvun onnistunut avaus

Queen:The Game

Kesäkuun lopussa 1980 Britanniassa EMI:n ja Yhdysvalloissa Elektran julkaisemana ilmestynyt The Game on Queenin kahdeksas studioalbumi, joka eroaa soundillisesti voimakkaasti edeltäjästään, vuonna 1978 ilmestyneestä albumista Jazz. The Gamella hyödynnettiin Queenin pitkäsoitoista ensimmäisenä syntetisaattoria. Pitkäsoiton kappaleista Crazy Little Thing Called Love, Sail Away Sweet Sister, Coming Soon ja Save Me nauhoitettin kesä-heinäkuussa. Loput pitkäsoiton kappaleista äänitettiin helmi- ja toukokuun 1980 välillä. The Gamesta muodostui sekä myynti- että arvostelumenestys. Albumi nousi Billboardin listan kärkeen ja sitä muodostui Queenin suurin menestyslevy Yhdysvalloissa. Siellä The Gamea on myyty neljä miljoonaa kappaletta. Basson dominoima Another One Bites the Dust ja rockabillyvaikutteinen Crazy Little Thing Called Love nousivat kumpikin Billboardin singlelistan kärkeen. Toukokuussa 2003 The Gamesta julkaistiin 5.1 surround -soundia hyödyntävä uusintapainos. Kappaleessa Coming Soon käytetään vaihtoehtoista pohjaraitaa, sillä lopullisia masternauhoja ei löydetty, kun albumia miksattiin 5.1:een. Freddie Mercuryn kirjoittama Play the Game nousi singleformaatissa Britanniassa sijalle 14. Konserteissaan Queen esitti kappaletta vuosien 1980 ja 1982 välillä. Brian Mayn käsialaa oleva Dragon Attack oli keikkasuosikki vuosien 1980 ja 1985 välillä. Kappale julkaistiin Another One Bites the Dust-singlen b-puolella ja se kuuluu myös yhtyeen nykyiseen keikkaohjelmistoon Adam Lambertin vokalisoimana. John Deaconin käsialaa oleva Another One Bites the Dust on seitsemän miljoonan kappaleen myynnillään Queenin menestynein single. Britanniassa se nousi seitsemänneksi ja kappaletta soitettiin livenä vuoteen 1986 saakka. Singleformaatissa kappale julkaistiin Michael Jacksonin kehotuksesta. Kappaleen menestyksen myötä Queenin The Gamea seurannut albumi Hot Space oli selkeästi discovaikutteisempi. Niin ikään Deaconin käsialaa oleva Need Your Love Tonight julkaistiin singlenä marraskuussa 1980. Yhdysvalloissa kappale saavutti sijan 44. ja sitä soitettiin The Gamen tiimoilta tehdyllä kiertueella. Mercuryn käsialaa oleva Crazy Little Thing Called Love, jossa hän soitti myös keikoilla harvinaislaatuisesti kitaraa, nousi Britanniassa kakkoseksi ja Yhdysvalloissa kuukauden ajaksi listakärkeen. Kappale oli ykkösenä myös Australiassa, Kanadassa, Meksikossa ja Alankomaissa. Another One Bites the Dust ja Crazy Little Thing Called Love ovat Queenin ainoat Yhdysvalloissa listakärkeen nousseet singlet. The Gamen kakkospuolen avaava Rock It Prime Jive) on Roger Taylorin kirjoittama ja myös hänen laulamansa Mercuryn vokalisoimaa introa lukuun ottamatta. Livenä kappaletta esitettiin Pohjois- ja Etelä-Amerikassa sekä Japanissa The Game ja Hot Space-kiertueilla. Don't Try Suicide on Mercuryn kolmas The Gamelle kirjoittama raita. Sitä ei milloinkaan esitetty konserteissa, mutta kappale julkaistiin Yhdysvalloissa Another One Bites the Dust -singlen b-puolella. Sail Away Sweet Sister (to the Sister I Never Had) on Mayn kirjoittama ja hän on kappaleessa lisäksi leadvokalistina Mercuryn laulamaa bridgeä lukuun ottamatta. Queen ei esittänyt kappaletta livenä, mutta Guns N' Roses on soittanut sitä coverina. Sail Away Sweet Sister on päässyt mukaan kokoelma-albumeille Deep Cuts Volume 2 (1977-1982) ja Queen Forever. Taylorin kirjoittamassa Coming Soonissa hän ja Mercury jakavat lauluosuudet. Mainittu kappale syntyi Jazz-albumin nauhoituksissa. Mayn kirjoittama Save Me oli tribuutti ystävälle, jonka avioliitto oli juuri päättynyt. Kitaroiden lisäksi May soittaa kappaleessa pianoa ja syntetisaattoria. Save Metä soitettiin konserteissa vuosien 1979 ja 1982 välillä. Liveversiossaan kappale sisältää ylimääräisen, levytysversiosta puuttuvan piano-osuuden. Brittien singlelistalla Save Me saavutti yhdennentoista sijan. Tuoreeltaan The Game arvioitiin myönteisesti Record Mirrorissa ja Rolling Stonessa. American Music Awardseissa Another One Bites the Dust vastaanotti suosikkipop/rocksinglen palkinnon. AllMusicin Stephen Thomas Erlewine nimesi The Gamen Queenin parhaiden albumien joukkoon ja myöhemmin All Music mainitsi The Gamen Queenin 80-luvun laadukkaimmaksi albumiksi.