maanantai 6. heinäkuuta 2020

Tiistain tukeva:Merkittävä yhdysvaltalainen solisti, biisintekijä ja tuottaja

Kuudes heinäkuuta 1937 syntynyt ja paremmin nimellä Gene Chandler tunnettu Eugene Drake Dixon on yhdysvaltalainen solisti, biisintekijä ja tuottaja. Tunnetuimman hittisinglensä mukaan hänet tunnetaan nimellä The Duke of Earl, tai lyhyemmin Duke. Chandlerin toinen suuri menestyskappale on Groovy Situation ja lisäksi hänet muistetaan The Dukaysin, The Impressionsin ja Curtis Mayfieldin kanssa tekemästään yhteistyöstä. Chandler on päässyt Grammy Hall of Fameen ja vastaanottanut radio- ja tv-kuuluttajien vuoden tuottajan palkinnon sekä Rhythm and Blues-säätiön pioneeripalkinnon. Hän on yksi harvoista solisteista, joka on saavuttanut menestyskappaleita niin doo-wopin, rhythm and bluesin, soulin kuin discomusiikin alueella. Vuosien 1961 ja 1986 väliltä Chandlerilla on plakkarissaan joitakin pop- ja R&B-listoilla top 40:ään nousseita hittejä.  24. elokuuta 2014 Chandler pääsi Rhythm and Blues Hall of Fameen esiintyjänä. Kahta vuotta myöhemmin hänet valittiin sinne toistamiseen ja tällä kertaa R&B-musiikin pioneerin ominaisuudessa. Chicagossa, Illinoisissa syntynyt Dixon kävi Chicagon eteläpuolella sijainnutta Englewood High Schoolia. Esiintymisensä hän aloitti 50-luvun alkupuolella yhtyeessä The Gaytones. Vuonna 1957 Dixonin yhtyeeksi vaihtui The Dukays. Sen muihin jäseniin lukeutuivat James Lowe, Shirley Jones, Earl Edwards ja Ben Broyles. Dixonista tuli pian yhtyeen leadvokalisti. Palveltuaan Yhdysvaltain armeijassa Dixon palasi Chicagoon vuonna 1960 ja liittyi uudelleen The Dukaysin jäseneksi. Nat Records tarjosi yhtyeelle levytyssopimusta ja se nauhoitti Carl Davisin ja Bill "Bunky" Sheppardin tuottamana vuonna 1961 ilmestyneen singlen The Girl is a Devil. Mainitun vuoden elokuuhun ajoittuneissa nauhoituksissa taltioitiin neljä kappaletta. Niistä merkittävimpiä olivat Nite Owl ja Duke of Earl. Nat Records päätyi julkaisemaan kappaleista ensiksi mainitun ja siitä muodostui huomattava menestys R&B-listoilla loppuvuodesta 1961. Samoihin aikoihin Davis ja Sheppard kauppasivat Duke of Earlistä tehdyn nauhoituksen Vee-Jay Recordsille. Mainittu levy-yhtiö julkaisi kappaleen vuonna 1962 Dixonin soololevytyksenä ja taiteilijanimellä Gene Chandler. Vain hieman yli kuukauden kuluessa Duke of Earl oli myynyt yli miljoona kappaletta ja saavuttanut kultalevyn. Se pysytteli Billboardin listakärjessä kolmen kuukauden ajan. Chandler esitti hittinsä vuonna 1962 valmistuneessa elokuvassa Don't Knock the Twist, jossa nähtiin lisäksi Chubby Checker. Suosituiksi muodostuneissa konserteissaan Chandler esitti myös encoreita. Kappaleen Rainbow hän esitti Curtis Mayfieldin kanssa. Chandler on levyttänyt mainitun kappaleen kolmesti uransa aikana ja jokainen levytyksistä on muodostunut hitiksi. Chandler jätti Vee Jayn syksyllä 1963 ja levytti toiselle chicagolaiselle yhtiölle Constellation Recordsille. Mainitun levy-yhtiön lopetettua toimintansa vuonna 1966 Chandler siirtyi  Chess Recordsin artististiksi ja levytti seuraavaksi Brunswick Recordsille. Chandlerin Constellationille vuosina 1964 ja 1965 levyttämät kappaleet Just Be True ja Nothing Can Stop Me menestyivät poplistoilla ja ne olivat Curtis Mayfieldin kirjoittamia ja Carl Davisin tuottamia. Chandlerin muihin singlemenestyksiin lukeutuivat What Now, Rainbow, I Fooled You This Time, Think Nothing About It, A Man's Temptation, To Be a Lover, livenä Chicagon Regal-teatterissa nauhoitettu Rainbow '65, Bless Our Love sekä You Can't Hurt Me No More. Chandler saavutti menestystä myös näkemyksellään James Brownin kappaleesta There Was A Time. Kappaleen You Throw a Lucky Punch hän levytti vastauksena Mary Wellsin Motown-hitille You Beat Me to the Punch.

 Esiinnyttyään konserteissa vuosien ajan Chandler päätti keskittyä musiikin tuottamiseen. Hän perusti oman tuotantoyhtiönsä sekä äänilevybrandit Bamboon ja Mr Chandin. Mercury Recordsin julkaisemana vuonna 1970 ilmestynyt Groovy Situation oli Chandlerin toiseksi suurin singlemenestys Duke of Earlin jälkeen. Billboardin Hot 100 -listalla mainittu kappale nousi sijalle 12. ja R&B-listalla kahdeksanneksi. Groovy Situation myi yli miljoona kappaletta ja saavutti kultalevyn marraskuussa 1970. Chanderin Melille ja Timille tuottama ja Bamboon julkaisema kappale Backfield in Motion nousi Billboardin R&B-listalla kolmanneksi ja myös Hot 100-listalla top teniin. Chandlerin samaiselle kaksikolle tuottama Good Guys Only Win in the Movies saavutti R&B-listalla sijan 17. Vuonna 1970 Chandler vastaanottikin vuoden tuottajan palkinnnon. Mainitun palkinnon vastaanottajien nominaatteihin lukeutui lisäksi esimerkiksi Norman Whitfield. Myöhemmin samaisen vuoden aikana Chandler levytti albumin Gene and Jerry:One On One toisen keskeisen Chicagosta kotoisin olleen artistin Gene Butlerin kanssa. Solistina Chandler oli mukana Curtis Mayfieldin ja The Impressionsin vuonna 1973 ilmestyneellä albumilla Curtis in Chicago. Seuraavana vuonna Chandler oli Eric Claptonin tavoin yhtenä solisteista Arthur Louisin albumilla Knocking on Heaven's Door. 70-luvun puolivälissä Chandler julkaisi Mayfieldin brandilla Curtomilla neljä itse tuottamaansa singleä, jotka eivät kuitenkaan nousseet listoille. 70-luvun loppupuolella Chandler saavutti menestystä discotyylisillä ja Carl Davisin tuottamilla levytyksillä. Niihin lukeutuivat vuonna 1978 ilmestynyt Get Down sekä myöhemmin julkaistut When You're #1 ja Does She Have a Friend? Näihin aikoihin Chandler työskenteli reggaeartisti Johnny Nashin kanssa. 70-luvun lopussa dj Wolfman Jack järjesti vintagekiertueita, joiden artisteihin myös Chandler lukeutui. Cypress Hill sämpläsi Duke of Earlia vuonna 1991 ilmestyneen nimikkoalbuminsa kappaleessa Hand on the Pump. Kahta vuotta myöhemmin ilmestyneellä Cypress Hillin albumilla Black Sunday sämplättiin Chandlerin kappaletta Hallelujah, I Love Her So. Britanniassa Chandler saavutti huomattavan Northern Soul-hitin kappaleellaan There Was A Time. Vuonna 1988 Duke of Earl oli mukana elokuvan Hairspray soundtrackillä. Groovy Situation pääsi mukaan vuonna 2004 valmistuneen elokuvan Anchorman:Music from the Motion Picture soundtrackille. Vuonna 2002 Duke of Earl pääsi Grammy Hall of Fameen. Lisäksi mainittu kappale valittiin Rock and Roll Hall of Famen 500 rockia muokanneeen kappaleen listalle. Chandlerihn poika Defrantz Forrest on Motownin lauluhtyeisiin lukeutuvan The Originalsin jäsen. Vuonna 2016 Chandlerin kotikaupunki Chicago kunnioitti artistia nimeämällä kadun hänen mukaansa. Mainittuun seikkaan vaikuttivat Chandlerin saavutukset musiikkiteollisuudessa, hänen useat hittikappaleensa sekä Chicagoon ja sen asukkaisiin kohdistunut epäitsekäs vaivannäkö.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti