Lauantain pitkä:Merkittävä blueslaulajatar ja biisintekijä

11. joulukuuta 1926 syntynyt ja 25. heinäkuuta 1984 edesmennyt Willie Mae Thornton, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellään Big Mama Thornton, oli yhdysvaltalainen rhythm and blues-laulajatar ja biisintekijä. Hän levytti ensimmäisenä Jerry Leiberin ja Mike Stollerin käsialaa olleen Hound Dogin vuonna 1952. Kappaleesta tuli Thorntonin suurin hitti, joka nousi seuraavana vuonna Billboardin listakärkeen seitsemän viikon ajaksi ja myi lähes kaksi miljoonaa kappaletta. Thorntonin muihin levytyksiin lukeutuu originaaliversio kappaleesta Ball and Chain, jonka hän myös itse kirjoitti. Alabamassa syntynyt Thornton tutustui musiikkiin babtistikirkossa. Kuuden sisaruksensa kanssa Thornton aloitti laulamisen nuorena. Vuonna 1940 hän jätti kotinsa ja Diamond Teeth Maryn avulla liittyi Sammy Greenin Hot Harlem-revyyhyn, jossa häntä alettiin pian kutsua uudeksi Bessie Smithiksi. Thortonin musiikkikoulutus alkoi kirkossa, mutta jatkui tarkkailemalla hänen diggaamiaan rhythm and blues-artisteja Bessie Smithiä ja Memphis Minnietä. Thorntonin ura alkoi saada ilmaa siipiensä alle hänen muutettuaan Houstoniin vuonna 1948. Vuonna 1951 hän solmi levytyssopimuksen Peacock Recordsin kanssa ja esiintyi seuraavana vuonna Apollo Theatressa. Niin ikään vuonna 1952 Thornton levytti myös Leiberin ja Stollerin tuottaman originaaliversion Hound Dogista, jolla niin ikään Peacockin artisteihin lukeutunutta Johnny Otisia kuultiin rumpalina. Thornton itse jatkoi Peacockin artistina vuoteen 1957 saakka ja teki pakettikiertueita Junior Parkerin ja Esther Phillipsin kanssa. 1960-luvun alussa Thornton siirtyi San Francisco Bayn alueelle ja levytti muun muassa Berkeleystä käsin vaikuttaneelle Arthoolie Recordsille. 60-luvun puolivälissä Thornton oli mukana American Folk Blues Festivaalilla Euroopassa. Ollessaan mainittuna vuonna Englannissa Thornton levytti Arhoolielle ensimmäisen pitkäsoittonssa Big Mama Thornton in Europe. Sillä häntä säestivät useat merkittävät bluesmuusikot, kuten kitaristi Buddy Guy ja kosketinsoittaja Eddie Boyd. Vuonna 1966 Thornton levytti Arhoolielle toisen pitkäsoittonsa Big Mama Thornton with Muddy Waters Blues Band. Kyseisellä albumilla häntä säestivät kitaristit Muddy Waters ja Sammy Lawhorn, huuliharpisti James Cotton, pianisti Otis Spann, basisti Luther Johnson ja rumpali Francis Clay. Thornton esiintyi Monterey Jazz Festivaaleilla vuosina 1966 ja 1968. Viimeksi mainittuna vuonna ilmestyi artistin viimeinen Arhoolielle levyttämä albumi Ball n' Chain. Nimikkokappaleensa lisäksi se sisälsi toisen uutuuden, traditionaalin Wade in the Water, mutta muilta osin albumin kappaleet olivat hänen kahdelta aikaisemmalta mainitulle yhtiölle levyttämältään albumilta. Kahdella uutuuskappaleella Thorntonia säesti pieni yhtye,johon kuului muun muassa hänen luottokitaristinsa Edward "Bee" Houston. Big Brother and the Holding Companyn versio Ball and Chainista Montereyn Popfestivaaleilla vuonna 1967 ja kappaleen ilmestyminen yhtyeen seuraavana vuonna julkaistulla listaykkösalbumilla Cheap Thrills herätti uudelleen kiinnostusta myös Thorntonin uraa kohtaan. Vuonna 1969 Thornton solmi sopimuksen Mercury Recordsin kanssa. Sille levytettty albumi Stronger Than Dirt oli artistin suurin menestys, joka saavutti Billboardin listalla sijan 198. Pentagram Recordsille sirryttyään Thornton saattoi toteuttaa yhden pitkäaikaisen unelmansa levyttämällä gospelalbumin. Pitkäsoitto Saved sisälsi muun muassa näkemykset klassikoista Oh Happy Day ja Go Down Moses. Tuohon mennessä yhdysvaltalainen blues revival oli tullut päätökseensä. Euroopassa Thorntonin edustamalle tyylille oli silti edelleen kysyntää. Hän liittyi uudelleen American Folk Blues Festivaalille. Se kesti maaliskuun 1972 ajan ja vieraili Saksassa, Ranskanssa, Sveitsissä, Itävallassa, Italiassa, Alankomaissa, Tanskassa, Norjassa, Suomessa ja Ruotsissa päättyen Tukholmaan 27. maaliskuuta. Muista festivaalin esiintyjistä mainittakoon pikaisesti Eddie Boyd ja T-Bone Walker. 70-luvulla runsas alkoholinkäyttö alkoi vaikuttaa Thorntonin terveyteen. Vuonna 1973 hän esiintyi Newport Jazz Festivaalilla esimerkiksi Muddy Watersin ja B. B. Kingin kanssa. Buddha Records julkaisi mainitusta konsertista albumin The Blues- A Real Summit Meeting. Thorntonin viimeiset albumit olivat Vanguard Recordsille levytetyt ja 70-luvun puolivälissä ilmestyneet Jail ja Sassy Mama.Muita mainittujen nauhoitusten kappaleita ilmestyi vuonna 2000 julkaistulla albumilla Big Mama Swings. Jail -albumilla kuultiin kahdessa Yhdysvaltojen luoteisosissa sijaitsevassa vankilassa taltioituja nauhoituksia. Taustayhtyeessä olivat mukana esimerkiksi George "Harmonica" Smith ja kitaristi Doug Macleod. Thornton konsertoi tiiviisti Yhdysvalloissa ja Kanadassa ja Juneteenth Blues Festissä, Houstonissa hän esiintyi yhdessä John Lee Hookerin kanssa. Vuonna 1979 hän esiintyi San Francisco Blues Festivaalilla ja seuraavana vuonna Newport Jazz Festivaalilla. Los Angeles Bicennetial Bluesissa Thornton esiintyi Muddy Watersin ja B. B. Kingin kanssa. ABC- TV Speciaalissa hän esiintyi Aretha Franklinin kanssa ja teki myös clubikeikkoja. Thornton oli lisäksi mukana palkinnon voittaneessa PBS televisiospeciaalissa Three Generations of the Blues Sippie Vallacen ja Jeannie Cheathamin kanssa. 25. heinäkuuta 1984 Thornton löydettiin kuolleena Los Anglelesista. Hän menehtyi pitkäaikaiseen alkoholin väärinkäyttöön, jonka seurauksena hän oli menettänyt myös runsaasti painoa. Vuonna 2014 ilmestyi Thorntonin ensimmäinen elämäkerta Big Mama Thornton:Life and Music.