Kiss:Kiss
18. helmikuuta 1974 Casablanca Recordsin julkaisemana ilmestynyt Kiss on Kissin esikoispitkäsoitto ja samalla eräs koko yhtyeen diskografian vahvimmista albumikokonaisuuksista. Suuri osa sen kappaleista on Paul Stanleyn ja Gene Simmonsin kirjoittamia ja ne ovat kaksikon Kissiä edeltäneen yhtyeen Wicked Lesterin ajoilta. Gene Simmons arvelee Kissin esikoisen nauhoitusten ja miksaamisen kestäneen noin kolme viikkoa, mutta albumin tuotantotyöhön osallistuneen Richie Wisen mukaan koko prosessi saatiin valmiiksi 13:ssa päivässä. Kissin debyytti nauhoitettiin New Yorkin Bell Sound -studioilla. Ne omisti myös Buddah Recordsin omistanut yhtiö. Coverkappaletta Kissin' Time lukuun ottamatta Kissin esikoisalbumin kappaleet oli kirjoitettu ennen studioon menoa. Osa niistä oli Wicked Lesterin ajalta ja Firehousen Paul Stanley kirjoitti pyrkiessään New Yorkin taidekouluun. Kissin varhaisissa konserteissa mainitusta kappaleesta muodostui Gene Simmonsn tulensyöksemisnumero. Albumin avauskappale Strutter on eräs Kissin debyytin paitsi tunnetuimmista myös laadukkaimmista kappaleista. Stanley ja Simmons jakavat kyseisellä raidalla harvinaisesti kirjoituskrediitit. Stanley vastaa tekstistä ja Simmons pääosin musiikista. Se perustuu nimittäin hänen vuosia aikaisemmin kirjoittamaansa kappaleeseen Stanley the Parrot. Strutter oli standardi Kissin 70-luvun konserteissa ja elokuussa 1974 kappale julkaistiin Kissin debyytin kolmantena ja viimeisenä singlenä. Simmonsin kirjoittama Nothing to Lose ilmestyi albumin ensimmäisenä singlenä. Toisena vokalistina kappaleessa kuullaan rumpali Peter Crissiä ja kyseisen singlen b-puolella julkaistiin albumin instrumentaalikappale Love Theme from Kiss. Cold Gin on kitaristi Ace Frehleyn ensimmäinen Kissille kirjoittama kappale. Leadvokalistiksi päätyi kuitenkin Simmons, Frehleytä tosin kuultiin taustavokaaleissa kappaleen liveversioissa myöhemmin 70-luvun aikana. Let Me Know perustuu Stanleyn varhaisempaan kappaleeseen Sunday Driver. Stanley ja Simmons jakoivat kappaleen lauluosuudet. Levytysversiota varten kappaleeseen lisättiin bridge ja coda. Kissin 70-luvun puolivälin konserteissa kyseinen lopuke siirrettiin ensiksi Watchin' Youn ja sittemmin She-kappaleen loppuun. Cover Kissin' Time pääsi mukaan vasta Kissin debyytin toiselle, heinäkuussa 1974 julkaistulle painokselle. Kyseessä oli Bobby Rydellin top 20-hitti vuodelta 1959. Kissin näkemys julkaistiin singlenä toukokuussa 1974, mutta sen listasijoitukseksi jäi 83. Simmonsin käsialaa oleva Deuce lukeutuu Kissin debyytin keskeisimpiin kappaleisiin. Se oli yhtyeen konserttien avausnumerona vuosina 1973-1976 ja jälleen vuonna 1996 Kissin reunion-keikoilla. Love Theme from Kiss kehittyi Kissin clubikeikoillaan vuonna 1973 soittamasta kappaleesta. Se lyheni levytysversiossaan ja on Kissin repertuaarista ainoa koko originaalikvartetin Criss Frehley Simmons Stanley nimiin merkitty kappale. 100,000 Years alkaa Simmonsin bassoriffillä ja sisältää Crissin rumpusoolon, joka oli keikkakontekstissa huomattavasti levytysversiolla kuultua pitempi. Black Diamond alkaa Stanleyn korkealla lauluosuudella, mutta leadvokalistina kappaleessa on onnistuneesti Criss. Loppuosassa kappaletta keskeiseksi muodostuu Frehleyn kitarasoolo. Avauskappale Strutterin tavoin Black Diamond lukeutuu Kissin esikoisalbumin terävimpään kärkeen. 80-luvun lopussa Mercury Records julkaisi Kissin debyytistä uusintapainoksen, jossa Nothing to Losesta kuultiin liveversio studio-oton sijaan. Uudelleen painettua versiota on edelleen saatavilla vinyylinä. Ilmestymisaikanaan Kissin esikoinen myi ainoastaan 75 000 kappaletta. Puolen miljoonan kappaleen myyntiin albumi ylsi kesäkuussa 1977 ja saavutti kultalevyn. Vuonna 1997 Kissin debyytistä julkaistiin useiden muiden yhtyeen albumien tavoin remasteroitu versio. Vuonna 2003 musiikkilehti Spin nimesi Kissin esikoisen essentiaalien glamalbumiensa listalle. Gene Simmons on nimennyt Kissin debyytin suosikkialbumikseen yhtyeensä tuotannosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti