Tiistain tukeva:Yhdysvaltalaisen hardrockin oman tiensä kulkijan suurin menestysalbumi

Blue Öyster Cult:Agents of Fortune

Toukokuussa 1976 ilmestynyt Blue Öyster Cultin neljäs albumi Agents of Fortune on mainitun newyorkilaiskvintetin menestynein pitkäsoitto. Sillä yhtye siirtyi tummasävyisestä ja mysteerisestä heavysta kohti poporientoituneempaa, jopa stadioneille pyrkinyttä rockia. Kyseiseltä albumilta löytyy myös yhtyeen suurin singlemenestys, joka tosin rakentuu tyylillisesti voimakkaammin Blue Öyster Cultin vanhaan perustaan aikakautensa musiikillisten trendien hyödyntämisen sijaan. Vuonna 1972 ilmestyneen ja nimeään kantaneen esikoisalbuminsa jälkeen Blue Öyster Cult oli keikkaillut ahkerasti ja myös kirjoittanut materiaalia kakkosalbumilleen Tyranny and Mutation. Mainitulla pitkäsoitolla yhtye teki ensi kertaa musiikillista yhteistyötä Patti Smithin kanssa. Vuonna 1974 ilmestyneellä kolmannella albumillaan Secret Treaties Blue Öyster Cult saavutti ensi kertaa myönteisiä arvioita myös valtavirran lehdistössä ja yhtye pääsi soittamaan pääesiintyjänä ensikertaa uransa aikana. Yhtyeen vakituisen yhteistyökumppanin Sandy Pearlmanin lisäksi Agents of Fortunella tuottajina olivat Murray Krugman ja David Lucas ja ääni-insinöörinä Shelly Yakus. Yhtyeen jäsenten lisäksi sävellyksistä vastasi lisäksi mm. Smith ja tyylillisesti Agents of Fortunea voikin pitää sekä tyylikirjoltaan että soundeiltaan varsin monipuolisena albumina. Rumpali Albert Bouchardin kirjoittama Agents of Fortunen  avaava This Ain't The Summer of Love edustaa vielä yhtyeen tummempaa tyyliä ja sen on tekstinsä osalta tulkittu heijastavan nousussa tuolloin ollutta punkrockia. Kitaristi/kosketinsoittaja Allan Lanierin kirjoittama True Confessions on selkeästi edeltäjäänsä valoisampi, kosketinsoitinten dominoima raita. Agents of Fortunen voimakasta tyylillistä variaatiota osoittaa albumin singlemenestys Don't Fear the Reaper, josta muodostui yhtyeen ainoa top teniin noussut single. Soolokitaristi Donald  "Buck Dharma" Roeserin kirjoittama kappale rakentuu hänen kitarariffinsä ympärille kappaleen tekstin käsitellessä melko puhtaasti kuolemaa. Dynaamista väliosaa seuraa Roeserin teatraalinen, feedbackia hyödyntävä soolo-osuus. E. T. I. (Extra Terrestial Intelligence) on nopeatempoinen ja rytmiikaltaan rikas kappale, jossa Roesarin lauluosuudet muodostavat voimakkaan kontrastin musiikilliselle kokonaistoteutukselle. Albumi on ottanut nimensä eräästä kyseisen kappaleen tekstin kohdasta. Osittain Smithin kirjoittama The Revenge of Vera Gemini päättää albumin ykköspuolen kiinnostavasti ja kappaleen taustavokaaleissa ja osittain jopa puheosuuksissa kuullaan naissolisteja. Pitkäsoiton kakkospuolen käynnistävä Sinful Love tarjoaa laadukkaan kitarasoolon ja Joe Bouchardin pätevää bassottelua. Tattoo Vampire jatkaa teatraalista ilmaisua, mutta hyödyntää selkeästi voimakkaammin hardrockelementtejä erityisesti Eric Bloomin kitaroinnissa ja vokaaliosuuksissa. Joe Bouchardin kirjoittama Morning Final alkaa leadkitaralla ennen kuin siirtyy hyödyntämään funkahtavaa groovea ja runsaasti kosketinsoittimia. Tenderloinin huippuyksityiskohtia ovat basso-osuudet ja Eric Bloomin lähes ainutlaatuinen laulusuoritus. Debbie Denise päättää Agents of Fortunen tyylitajuiseen popballadiin. Agents of Fortune nousi albumilistalla top 30:een ja 70-luvun jälkimmäisellä puoliskolla Blue Öyster Cultin suosio kasvoi saavuttaakseen huippunsa juuri ennen Albert Bouchardin poistumista yhtyeestä 80-luvun alussa.