Tiistain tukeva:Eräs brittiläisen psykedeelisen rockin klassikkoyhtyeistä

Aikaisemmin nimiä Four Plus One ja the In-Crowd käyttänyt Tomorrow oli 60-luvun psykedeelistä rockia ja poppia edustanut yhtye. Saavuttamastaan kriitikoiden ja dj John Peelin osoittamasta kannatuksesta huolimatta yhtyeestä ei tullut kaupallisesti erityisen suosittua. Tomorrow esiintyi Peelin ohjelmassa Perfumed Garden ja lukeutui Britanniassa ensimmäisten psykedeelistä rockia edustaneiden yhtyeiden joukkoon esimerkiksi Pink Floydin ja Soft Machinen tavoin. 21. syyskuuta 1967 Tomorrow äänitti BBC Radio Onella lähetetyn kaikkien aikojen ensimmäisen John Peelille tehdyn nauhoitussession. Nimellä The In-Crowd yhtye nauhoitti kappaleet Am I Glad to See You ja Blow-Up vuonna 1966 valmistunutta elokuvaa Blowup varten. Jälkimmäisen kappaleen teksti oli liki pitäen kirjallinen tulkinta elokuvan juonesta. Mainitut kappaleet jäivät kuitenkin käyttämättä kun The Yardbirds valittiin esiintymään elokuvan yökerhokohtauksessa, jonka yhtyeenä The In-Crowdin olisi alun perin ollut tarkoitus olla. The In-Crowdin nimellä yhtye julkaisi Parlophonella kolme singleä. Tomorrown toiminta-aikaan yhtye esiintyi elokuvassa Smashing Time  tosin nimellä Snarks. Yhtyeen jäsenistä 12. elokuuta 2016 edesmennyt John "Junior" Wood oli sairaana elokuvan kuvauksen aikaan ja hänen tilallaan nähtiin vaatekauppias John Pearce. Tomorrown sijaan elokuvassa kuultiin Skip Biffertyn musiikkia. Vuoden 1967 aikana Tomorrow julkaisi kaksi singleä, joista toinen, My White Bycycle päätyi 70-luvun puolivälin paikkeilla skotlantilaisen hardrockyhtyeen Nazarethin coveroimaksi. Syyskuussa 1967 ilmestynyt Tomorrown single Revolution edelsi Beatlesin samannimistä singleä vuodella. Teoksessaan My White Bycycles-Making Music in the 1960s Joe Boyd pitää Tomorrown UFO-clubilla omasta Revolutionistaan soittamaa liveversiota malliesimerkkinä 60-luvun brittiläisestä undergroundista. Mainitulla clubilla Tomorrow jammaili myös Jimi Hendrixin kanssa. Tomorrown nimeä kantanut pitkäsoitto, joka jäi samalla yhtyeen ainoaksi, ilmestyi Britanniassa helmikuussa 1968 EMI Parlophonen julkaisemana. Samana vuonna Sire Records julkaisi albumista Yhdysvalloissa hienoisesti eroavan version. Samalla kyseessä oli eräs ensimmäisistä mainitun levy-yhtiön albumijulkaisuista. Aikaisemmin mainitujen singlekappaleiden lisäksi albumin tunnetuimpaan antiin lukeutuu Beatles-cover Strawberry Fields Forever. Vaikka Tomorrown ainoa pitkäsoitto ei ilmestymisaikanaan ollut suuri kaupallinen menestys, se on sittemmin kohotettu kaikkien aikojen laadukkaimpien psykedeelistä rockia edustaneiden albumien joukkoon.   Kaupallisen menestyksen vähäisyyteen vaikutti todennäköisesti myös se, että albumi nauhoitettiin keväällä 1967 ja julkaistiin vasta seuraavan vuoden helmikuussa, jolloin psykedeelisen rockin suosiollinen huippuvaihe alkoi hiipua. EMI antoi albumille hyvin pienen levytysbudjetin ja ilmestymisaikanaan se julkaistiin ainoastaan mustavalkoisella kannella. Suurin osa Tomorrown kappaleista edusti solisti Keith Hopkisin, taitelijanimeltään Keith West, ja Kenn Burgesin yhteistyötä.  West, otti osaa Mark Wirtzin projektiin A Teenage Opera. Siitä poimitulla kappaleella Excerpt from a Teenage Opera West saavutti aina listakakkoseksi kohonneen soolohitin vuoden 1967 aikana. Samana vuonna Westin esittämä kappale Sam saavutti Britannian singlelistalla top 40-listan loppupään. Wirtzin vuonna 1965 säveltämä instrumentaali A Touch of Velvet, A Sting of Brass oli päätynyt saksalaisten tv:n musiikkiohjelmien Musikladenin ja Beat-Clubin tunnuskappaleeksi. Vuonna 1968 Parlophone julkaisi Westiltä soolosinglen On A Saturday, jolla häntä säestivät myös Tomorrowssa vaikuttanut ja sittemmin keskeisimpiin progressiivisen rockin yhtyeisiin lukeutuvaan Yesiin siirtynyt kitaristi Steve Howe, jäsenyydestään Jeff Beck Groupissa, The Facesissa ja Rolling Stonesissa ensisijaisesti muistettu Ronnie Wood, joka vaikutti levytyksellä basistina sekä todella monessa mukana ollut rumpali Ansley Dunbar. Vuonna 1999 Tomorrown ainoasta albumista julkaistiin remasteroitu cd-versio, jolla On a Saturday oli mukana bonuskappaleena. Vuonna 1971 saksalainen, progressiiviseen rockiin erikoistunut levy-yhtiö Kukuck julkaisi Westin sooloalbumin Wherever My Love Goes. Sen työstämiseen osallistuivat Westin biisintekijäkumppani Kenn Burgess sekä yhtyeessä The Misunderstood vaikuttanut steelkitaristi Glenn Ross Campbell. Albumin kappaleista kaksi oli Andrew Oldhamin tuottamia.  70-luvun puolivälissä West vaikutti yhtyeen Moonrider laulusolistina. Sen muihin jäseniin lukeutuivat muun muassa yhtyeessä Family soittanut John Weider, esimerkiksi Murray Headiin kuulunut Chico Greenwood sekä Bruce Thomas. Kuudes joulukuuta 1943 Dagenhemissä, Essexissä syntynyt West on jatkanut musiikin levyttämistä ja tuottamista, tosin ensisijaisesti mainostarkoituksiin. Hän on tehnyt myös yhteistyötä kitaravalmistaja Burns Guitarsin kanssa. John Wood siirtyi musiikkituottajaksi ja John "Wilk" Alder oli mukana The Pretty Things-yhtyeen loppuvuodesta 1968 ilmestyneellä merkkialbumilla SF Sorrow.