Torstain terävä:Brittien mainio kakkosdivarin menestyjä

Cliff Bennett and the Rebel Rousers oli 60-luvulla operoinut rhythm and bluesia, soulia ja beatia edustanut yhtye. Se sai plakkariinsa kaksi kotimaassaan kymmenen suosituimman joukkoon noussutta singleä, eli vuonna 1964 yhdeksänneksi nousseen kappaleen One Way Love sekä kahta vuotta myöhemmin kuudennen sijan tavoittaneen coverin tuolloin varsin tuoreesta Beatles-kappaleesta Got to Get You into My Life. Solisti Bennettin lisäksi yhtyeen tunnettuja jäseniä olivat soolokitaristi Dave Peacock, kosketinsoittaja/basisti Chas Hodges, rumpali Mick Burt sekä pianisti Nicky Hopkins. Bennett perusti The Rebel Rousers -yhtyeen vuonna 1957. Yhtye levytti Parlophonelle useita singlejä tuottaja Joe Meekin kanssa. Bennett jatkoi levytyksiään Parlophonelle esimerkiksi You Really Got a Hold on Men ja Got My Mojo Workingin kaltaisilla covereilla. Syyskuussa 1964 Brian Epsteinista tuli yhtyeen manageri ja sen seitsemäs single, Bert Bernsin ja Jerry Ragovoyn käsialaa ollut One Way Love nousi listoille. Sitä seuranneen Barry Mannin ja Cynthia Weilin kirjoittaman kappaleen I'll Take You Home listasijoitus oli 42. Jimmy Radcliffen ja Bob Halleyn kirjoittama Three Rooms with Running Water menestyi paremmin. Alkuvuodesta 1966 Cliff Bennett and the Rebel Rousersille tarjoutui tilaisuus soittaa Beatlesin viimeisen Euroopan-kiertueen lämmittelijänä. Bennett kuuli Paul McCartneyn käsialaa olleen tuoreen Got to Get You into My Life -kappaleen ja levytti siitä versionsa McCartneyn toimiessa tuottajana. Singlen b-puolella oli Bennettin omaa tuotantoa edustanut Baby Each Day, ja kyseinen pikkulevy saavutti singlelistalla kuudennen sijan. Bennettistä tuli myöhemmin osa yhtyettä Toe Fat kosketinsoittaja Chas Hodgesin, basisti Dave Peacockin ja rumpali Mick Burtin kanssa. Myöhemmin kyseisistä muusikoista muodostui Chas & Five. Toe Fatin hajottua kyseisessä yhtyeessä myöhemmin vaikuttaneet Ken Hensley ja Lee Kerslake loivat kumpikin merkittävät urat Uriah Heepin riveissä. Bennett ei lähtenyt seuraamaan heidän musiikillista matkaansa, eikä liittynyt myöskään Blood, Sweat and Tearsin solistiksi David Clayton-Thomasin jätettyä yhtyeen 70-luvun alkupuolella. Vuonna 1971 Bennettiltä ilmestyi sooloalbumi Rebellion, mutta hän ei toistanut edellisellä vuosikymmenellä saavuttamaansa menestystä. Vuosina 1975-1976 Bennett toimi pari albumia julkaisseen yhtyeen Shanghai solistina. Sen tunnetuimpia jäseniä olivat kitaristi Mick Green ja rumpali/solisti Pete Kirscher. 70-luvun lopulla Bennett jättäytyi musiikkibisneksestä ja tienasi hyvin laivakuljetuksilla. Vuonna 1988 Mark Lunquist kasasi The Rebel Rousersin uudelleen ja toimi Bennettin ja yhtyeen managerina vuoteen 1996. Viime vuosina Bennett on keikkaillut esimerkiksi Mike D' Abon, Chris Farlowen, Zoot Moneyn, Maggie Bellin ja The Manfredsin kanssa.