Keskiviikon klassikko:Rory Gallagherin johtama bluesrocktrio

Taste oli Corkyssa, Irlannissa elokuussa 1966 perustettu bluesrocktrio. Yhtyeen tunnetuin jäsen oli Tasten toiminnan loputtua omaa Rory Gallagher Bandiaan johtanut ja todella tiukkana live-esiintyjänä muistettu kitaristi/solisti Rory Gallagher. Yhtyeen originaalin rytmiryhmän muodostivat basisti Eric Kitteringham ja rumpali Norman Damery. Uransa alkuvaiheessa Taste keikkaili ahkerasti Hampurissa. Hieman myöhemmin yhtyeestä tuli säännöllinen esiintyjä Pohjois-Irlannin Belfastin R&B-clubissa nimeltä Maritime Hotel. Vuonna 1968 Taste aloitti keikkailunsa Britanniassa ja samoihin aikoihin yhtyeen alkuperäinen kokoonpano hajosi. Tasten tunnetuimman rytmiryhmän muodostivat basisti Richard McCracken ja rumpali John Wilson. Kyseinen Tasten lineup muutti pysyvästi Lontooseen ja solmi levytyssopimuksen Polydorin kanssa. Marraskuussa 1968 Taste soitti Yesin kanssa Creamin jäähyväiskonserttien lämmittelijänä. Yhdysvalloissa ja Kanadassa Taste soitti Eric Claptonin, Stevie Winwoodin, Ginger Bakerin ja Rick Gretchin muodostaman uuden superyhtyeen Blind Faithin lämmittelijänä. Huhtikuussa 1969 ilmestyi Tasten nimeä kantanut yhtyeen esikoispitkäsoitto. Ensisijaisesti tiukkaa bluesrockia edustaneen albumin tunnetuimpaan antiin lukeuvat avausraita Blister on the Moon,  melodisempi Born on the Wrong Side of Time  sekä toinen revitys Same Old Story. Akustinen Hail lukeutuu myös Tasten debyyttilevyn melodisempaan antiin. Sen vastapainoksi Dual Carriageway Pain tarjoaa sielukasta bluespohjaista revittelyä.   Traditionaalista Sugar Mama kehkeytyi Gallagherin sovittamana yli seitsemän minuuttia kestävä teos. Toinen traditionaali Catfish yltää kokonaiskestossaan yli kahdeksaan minuuttiin.  Pitkäsoiton päättävä melodinen ja akustinen pala I'm Moving On on Hank Snown käsialaa. Tasten toinen ja samalla viimeiseksi jäänyt studioalbumi On Boards oli vuorossa alkuvuodesta 1970.  Se jatkoi edeltäjänsä veroista laadullista tasoa ja debyytistä poiketen Gallagher esiintyi kyseisellä pitkäsoitolla myös saksofonistina. Kyseisen pitkäsoiton kirkkaimmista helmistä mainittakoon rankka avausraita What's Going On sekä upean melodinen If I Don't Sing I'll Cry.  Taste soitti muun muassa vuoden 1970 Isle of Wightin festivaaleilla esimerkiksi Jimi Hendrixin, The Whon, The Doorsin ja Freen tavoin. Vaikka Taste ei lukeutunut pääesiintyjiin, yhtyeen keikkaa kuvattiin yli tunnin ajan. Myöhemmin samana vuonna Taste kiersi Euroopassa, mutta lopetti toimintansa osittain epäselviksi jääneiden seikkojen vuoksi. Gallagherin ja muiden yhtyeen jäsenten välillä oli silti skismoja ja myöskään managerisuhde ei ollut paras mahdollinen. Viimeisen keikkansa Taste soitti uudenvuodenaattona Belfastissa. Gallagher siirtyi soolouralle ja McCracken sekä Wilson muodostivat alkuvuodesta 1971 yhtyeen Stud Jim Creiganin ja John Weiderin kanssa. Muutamia vuosia yhtyeen hajoamisen jälkeen markkinoille ilmaantui myös Tasten originaalin kokoonpanon työstämiä levytyksiä. Vuonna 1998 yhtye Black 47 kunnioitti Tastea albumillaan Green Suede Shoes julkaistulla kappaleella Rory. Vuonna 2006 McCracken ja Wilson kasasivat Tasten uudelleen solisti/kitaristi Sam Davidsonin kanssa. Vuonna 2010 Albert Mills otti yhtyeessä McCrackenin paikan. Kyseinen kokoonpano jatkoi kuluvan vuoden helmikuuhun saakka. Tuolloin basistiksi vaihtui Alan Niblock ja nykyisin yhtyeen nimi on  Little Taste of Rory featuring John Wilson.