Georgie Fame and the Blue Flames oli merkittävä brittiläinen rhythm and bluesia, poppia, skata, jazzia ja soulia esittänyt yhtye, joka toimi myös Billy Furyn säestysyhtyeenä. Vuoden 1961 lopulla yhtyeen pianisti Georgie Fame siirtyi myös solistiksi ja yhtye saavutti menestystä myös ilman Furya. Georgie Fame and the Blue Flamesiin vaikuttaneista muusikoista mainittakoon Jon Hendricks, Mose Allison ja Willie Mabonin kaltaiset bluesmuusikot. Keskeisiin musiikillisiin vaikutteiden antajiin lukeutui myös ska, jota saattoi kuulla jamaikalaisissa kahviloissa Ladbroke Groven ympäristössä. Yhtyeen trumpetisti Eddie Thornton oli myös syntynyt Jamaikalla. The Flamingo-clubissa yhtye esiintyi säännöllisesti kolmen vuoden ajan ja Famelle tarjoutui tilaisuus kuulla tuoreimmat amerikkalaiset blues ja jazz-levyt. Booker T and the MG's:in hitti Green Onions inspiroi Famea ryhtymään soittamaan Hammond-urkuja yhtyeensä kanssa. Tuolloin nimeä Clive Powell käyttänyt Fame sekä Colin Green työskentelivät yhdessä yhtyeessä Colin Green's Beat Boys. Se toimi Gene Vincentin ja Eddie Cochranin säestysyhtyeenä kyseisten artistien kiertueilla Britanniassa. Vuonna 1961 Larry Parnes palkkasi Famen, rumpali Red Reecen ,basisti Tex Makinsin ja Greenin Billy Furyn säestäjäksi nimellä Blue Flames. Seuraavan vuoden helmikuuhun mennessä Fury piti Blue Flamesin soundia liian jazzorientoituneena ja kiinnitti sen tilalle yhtyeen The Tornados. Joulukuussa 1961 Alan "Earl" Watson oli solistin ja tenorisaksofonistin roolissaan The Blue Flamesin eräänlainen johtohahmo. Toukokuussa 1962 Green jätti yhtyeen. Hänet korvanneen Joe Moretin tilalle siirtyi myöhemmin John McLaughlin. Famesta tuli yhtyeen solisti Greenin poistuttua. Makinsin keikkaillessa Johnny Holidayn kanssa yhtyeen basistiksi vaihtui Rod "Boots" Slade. Vuoden 1962 aikana saksofonisti Mick Eve liittyi yhtyeeseen, jonka kokoonpanon viimeinen lenkki oli Johnny Marshall. Huhtikuussa 1963 McLaughlin liittyi Graham Bond Organisationiin ja Blue Flames oli ilman kitaristia puolentoista vuoden ajan. Syyskuussa 1963 yhtye äänitti Flamingossa esikoisalbuminsa Rhythm and blues at the Flamingo. Columbian julkaiseman albumin tuottajana oli Ian Samwell ja insinöörinä Glyn Johns. Rhythm and Blues at the Flamingo ei noussut listoille ja saman kohtalon koki kyseiseltä albumilta poimittu single Do the Dog sekä kaksi muuta vuoden 1964 aikana julkaistua pikkulevyä, eli Do Re Mi ja Bend a Little. Kyseisen vuoden heinäkuussa Pete Coe tuli Marshallin tilalle ja pian yhtyeen kokoonpanoa täydensivät basisti Glenn Hughes ja silloin tällöin aikaisemmin yhtyeen konserteissa vieraillut trumpetisti Eddie "Tan-Tan" Thornton. Jimmie Nichol viihtyi pitkään yhtyeen rumpalina, mutta hän siirtyi tuuraamaan Ringo Starria Beatlesin vuoden 1964 Yhdysvaltain-kiertueella. Phil Seamen ja Micky Waller toimivat tuuraajina kunnes kyseisen vuoden syyskuussa Bill Eydenistä tuli yhtyeen täysaikainen rumpali.
Lokakuussa 1964 pitkäsoitto Fame at Last saavutti brittilistalla 15. sijan. 14. tammikuuta 1965 yhtye julkaisi versionsa kappaleesta Yeh Yeh ja kyseinen single nousi Britanniassa listakärkeen kahden viikon ajaksi. Kaikkiaan kappale pysytteli listalla 12 viikon ajan. Helmikuussa seurannut single In the Meantime oli sekin top 20-menestys, mutta sitä seuranneet kaksi singlejulkaisua jäivät vaille listamerkintää. 17. kesäkuuta 1966 julkaistu Famen käsialaa ollut single Get Away nousi viikoksi brittilistan kärkeen kyseisenä vuonna heinäkuun lopussa. Se pääsi myös samannimisen australialaisen matkustus- ja elämäntapaohjelman tunnuskappaleeksi. Seuraavat pikkulevyt Sunny ja Sitting in the Park saavuttivat listasijoitukset 13. ja 12. Vuonna 1966 ilmestyneen pitkäsoiton Sweet Thing jälkeen Fame solmi sopimuksen CBS:n kanssa ja ryhtyi sooloartistiksi. Kyseisen vuoden joulukuussa Eydenin ja Makinsin yhtyeen rytmiryhmänä korvasivat Cliff Barton ja Mitch Mitchell. Heistä jälkimmäinen liittyi jo samassa kuussa The Jimi Hendrix Experienceen, ja tämä merkitsi yhtyeen toiminnan loppumista. Georgie Fame and the Blue Flames oli säännöllinen esiintyjä useissa brittiläisissä clubeissa. Vuonna 1964 yhtye esiintyi viidesti tv:n ohjelmassa Ready Steady Go. Georgie Fame and the Blue Flames oli ainoana brittiyhtyeenä mukana Motown Revuessa Englannissa 60-luvun puolivälissä. 21 konsertista koostuneessa The Motown Package Showssa esiintyivät muun muassa The Supremes, Stevie Wonder ja Martha & The Vandellas. Vuosien 1977 ja 1988 välillä Fame vieraili vuosittain Australiassa esittämässä musiikkiaan ja pakenemassa brittiläistä talvea. Syyskuussa 1988 Fame levytti Aussie Blue Flamesin kanssa Sydneyn Albert- studioilla pitkäsoiton No Worries. Myöhempinä vuosina Famen yhtye on jälleen totellut nimeä Blue Flames ja 2000-luvulla hän johti uutta kokoonapanoa, johon kuului muun muassa hänen poikansa. Fame jatkoi kiertueita Australiassa vuoteen 2006.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti