Perjantain pohjat:Ensisijaisesti Dobie Grayn levytyksenä menestynyt balladikappale

 Drift Away on Mentor Williamsin vuonna 1970 kirjoittama kappale, jonka ensimmäisestä levytysversiosta vastasi brittiläinen solisti ja näyttelijä Mike Berry vuonna 1972 ilmestyneellä samannimisellä albumillaan. John Henry Kurtzin levyttämä versio ilmestyi kahta kuukautta myöhemmin samaisen vuoden marraskuussa. Myös Kurtz oli näyttelijä ja lisäksi swamp rockia edustanut solisti. Vuonna 1973 Drift Awayn levytti ensisijaisesti soulvokalistiksi identifioitunut Dobie Gray. Hänen coveristaan muodostui yllättäen kansainvälinen menestys, joka saavutti Billboardin listalla viidennen sijan ja myi kultalevyyn oikeuttavan määrän. Kanadassa Grayn levytys oli parhaimmillaan seitsemäntenä ja Cash Boxilla yhtä sijaa alempana. Sittemmin Drift Awaysta on levytetty useita coverversioita, joista mainittakoon pikaisesti keskeisen brittirockyhtyeen Humble Pien vuonna 1974 ilmestyneeltä albumilta Thunderbox löydettävissä oleva näkemys. Kotimaassa Drift Awayn on sisällyttänyt levytysohjelmistoonsa joensuulainen rootsmusiikin lippulaiva Wild Willie &BigDeal.

Torstain terävä:Bobbie Gentryn viimeinen studioalbumi

 Bobbie Gentry:Patchwork

26. huhtikuuta 1971 Capitol Recordsin julkaisemana ilmestynyt Patchwork on yhdysvaltalaisen laulaja/lauluntekijän Bobbie Gentryn seitsemäs ja samalla joutsenlauluksi jäänyt studioalbumi. Kymmenen vuotta mainitun pitkäsoiton ilmestymisen jälkeen Gentry vetäytyi musiikkibisneksestä kokonaan tehtyään tuolloin vuonna 1981 viimeisen tv-esiintymisensä. 1970-luvun lopussa Gentry tosin nauhoitti vielä yhden albumin, mutta kyseinen pitkäsoitto on jäänyt julkaisematta. Vuonna 2007 australialainen levy-yhtiö Raven julkaisi Patchforkin ensi kertaa cd-formaatissa Gentryn vuonna 1970 ilmestyneen pitkäsoiton Fancy kanssa. Patchforkin kannessa nähdään kreditoimattoman taiteilijan Gentrystä työstämä maalaus. Gentryn tuotannosta kasatun ja vuonna 2004 ilmestyneen kokoelma-albumin Chickasaw County Child:The Artistry of Bobbie Gentry kansitekstien mukaan mainittu maalaus on Gentryn itsensä käsialaa. Vaikka Patchwork ei menestynyt kaupallisesti, albumista laaditut arviot olivat varsin myönteisiä. Billboardin laatimassa arviossa albumin huippuhetkiksi kohotettiin kappaleet But I Can't Get Back, arigolds and Tangerines, Miss Clara / Azusa Sue, Beverly ja Lookin' In. Cashboxin laatimassa arviossa Patcworkia kutsuttiin mestariteokseksi ja sillä olisi ollut hyvät mahdollisuudet tulla valituksi vuoden albumiksi. AllMusicin Richie Unterberger antoi albumille kolme ja puoli tähteä viidestä mahdollisesta ja kohotti sen vaikuttavimmiksi kappaleet Beverly, Belinda, Lookin' In jaMarigolds and Tangerines. Billboardin Bubbling Under-listalla Patchwork joutui tyytymään sijaan 221. Albumilta poimittu ensimmäinen single, maaliskuussa 1970 ilmestynyt But I Can't Get Back saavutti Billboardin Easy Listening-listalla sijan 37. Samaisen vuoden toukokuussa Somebody Like Me julkaistiin Britanniassa singlenä, mutta se ei saavuttanut listasijoitusta.

Keskiviikon klassikko:Rushin 80-luvun alun singlehitti

 The Spirit of Radio on kanadalaisen rockyhtyeen Rushin kappale, joka julkaistiin singleformaatissa yhtyeen vuonna 1980 ilmestyneeltä albumilta Permanent Waves. Kappaleen nimeä oli inspiroinut Bramptonissa, Ontariossa sijainneen radioaseman  CFNY-FM:n slogan. The Spirit of Radiosta muodostui Rushin kasvavan suosion kannalta keskeinen kappale. Siitä muodostui yhtyeen ensimmäinen Kanadassa top 30.een kohonnut single. Billboardin listalla The Spirit of Radio saavutti sijan 51. Kitaristi Alex Lifesonin mukaan kappaleen sähköisessä avausriffissä pyrittiin muistuttamaan radioaaltoja. The Spirit of Radion viimeisessä osassa Rush tekee uransa aikana ensi kertaa kokeiluja reggaetyylin kanssa. Mainittua tyylisuuntaa yhtye tuli kokeilemaan pidemmälle seuraavilla pitkäsoitoillaan Moving Pictures, Signals ja Grace Under Pressure. Studiossa yhtye oli kokeillut reggae-tyylisiä riffejä ja soittanut kiertueillaan reggae-introa varhaistuotantoonsa lukeutuvassa kappaleessa Working Man. Niinpä he päättivät sisällyttää The Spirit of Radioon kulun mainitusta musiikkityylistä. Lyriikoidensa osalta The Spirit of Radio valittaa FM-radioiden muuttumista kaupallisiin muotoihin 1970-luvun lopussa. Inspiraatiota kappaleeseen tarjonnut CFNY-FM lukeutui niihin radiokanaviin, joka  ei ollut hylännyt vapaamuotoista ohjelmaa. The Spirit of Radion reggaeosuuden lyriikoita on inspiroinut Simonin ja Garfunkelin kappale The Sounds of Silence. Kun Spirit of Radio julkaistiin singleformaatissa helmikuussa 1980, kappale nousi seuraavassa kuussa brittilistalla kolmanneksitoista. Se on säilynyt Rushin tuotannon suurimpana brittihittinä. Singleversio on editoitu kolmen minuutin versio, jota ei ole ilmestynyt cd-formaatissa. The Spirit of Radio saavutti Kanadassa sijan 22. Kappaleen vuonna 1998 ilmestynyt liveversio nousi Mainstream Rock-listalla sijalle 27. Loppuvuodesta 1979 The Spirit of Radiosta julkaistiin Yhdysvalloissa 12-tuumaisia promoja, joiden b-puolella olivat kappaleet Working Man ja The Trees. Cash Box kirjoitti arviossaan Spirit of the Radiosta myönteisesti. Biisi pääsi Rock and Roll Hall of Famen 500 rockia muokanneen kappaleen listalle. Maaliskuun lopussa 2018 Rushin tuotannosta viisi kappaletta, niiden joukossa The Spirit of Radio, pääsi The Canadian Songwriters Hall of Fameen. Classic Rockin lukijat äänestivät The Spirit of Radion Rushin tuotannon neljänneksi parhaaksi kappaleeksi. Brittiläinen vaihtoehtorockyhtye Catherine Wheel levytti The Spirit of Radiosta vuonna 1996 coverinsa. Se pääsi mukaan sekä mainitun yhtyeen harvinaisuuksista koostuvalle albumille Like Cats and Dogs että CFNY:n brändäämälle kokoelma-albumille Spirit of the Edge, Vol 2. Kesäkuussa 2020 Permanent Wavesin ilmestymisestä oli kulunut 40 vuotta ja Rush tuotti ja työsti The Spirit of Radiosta animaatiomusiikkivideon, jossa yhtyeen jäsenet näyttivät kutakuinkin samoilta kuin vuonna 1980. Lisäksi videossa kunnioitetaan italialaista keksijää Guglielmo Marconia, joka vaikutti osaltaan keskeisesti radion kehitykseen sekä Rushin uran kehityksen kannalta keskeisiä radio dj:itä. Lisäksi musiikkivideo on kunnianosoitus Rushin edesmenneelle rumpalille Neil Peartille, jonka musiikki ja lyriikat kaappaavat edelleen diggareiden sydämiä ja mielikuvia.

Tiistain tukeva:Kate Bushin albumin Hounds of Love ydintuotantoon lukeutuva kappale

 Cloudbusting on brittisolisti Kate Bushin esittämä, kirjoittama ja tuottama kappale, joka ilmestyi singleformaatissa lokakuussa 1985. Lisäksi mainittu biisi pääsi mukaan Bushin samaisena vuonna ilmestyneelle albumille Hounds of Love. Single saavutti brittilistalla sijan 20. ja sille kertyi kahdeksan listaviikkoa. Inspiraation lähteenä Cloudbustingin kirjoittamiselle  oli ollut Peter Reichin vuonna 1973 ilmestynyt muistelmateos A Book of Dreams, jonka Bush oli kokenut liikuttavaksi. Kappaleen teemana on psykiatrin ja filosofin Wilhelm Reichin suhden nuoreen poikaansa Peteriin. Se kerrotaan aikuisen Peterin näkökulmasta. Se kuvaa nuorukaisen muistoja elämästään perheen Orgonon-nimisellä farmilla, jossa kaksikko vietti aikaa purkamalla pilviä. Kyseessä oli sateentekoprosessi, jossa hyödynnettin Reichin suunnittelemaa ja rakentamaa taivaalle suunnattua konetta. Lyriikoissa kuvataan edelleen vanhemman Reichin äkillistä pidätystä ja vankilaan joutumista ja Peterin kokemaa menestyksen tuskaa sekä syyllisyyttä siitä, ettei hän kyennyt puolustamaan isäänsä. AllMusiciin kirjoittanut Amy Hanson kirjoitti Cloudbustingista myönteisen retrospektiivisen arvion. Sekä turva että vaara ovat kappaleessa läsnä sekä ajatuksia herättävän lyriikan että sellon dominoiman melodian ansiosta. Bush pystyi helposti vangitsemaan sen hetken, jolloin lapsi ensiksi oivaltaa vanhempien olevan erehtyväisiä. Cloud Busting esitettiin livenä vasta vuonna 2014 ja tuolloin kappale kuultiin encorena Bushin Lontoon Hammersmith Apollossa pitämässä konserttisarjassa Before the Dawn. Kappaleesta työstetyn musiikkivideon ohjauksesta vastasi Julian Doyle ja Bush sekä Terry Gilliam työstivät siitä lyhytelokuvan. Musiikkivideossa kanadalaisnäyttelijä Donald Sutherland esittää William Reichiä ja Kate Bush hänen nuorta poikaansa Peteriä. Musiikkivideon kuvaukset tapahtuivat Vale of White Horsessa, Oxfordissa, Britanniassa. Cloudbustingista työstetty täyspitkä video sisältää kappaleesta pidemmän version, joka eroaa 12-tuumaisella singlellä ilmestyneestä Oregon mixistä. Pidempi versio on saatavilla Red Shoes -singlellä. Julkaisunsa aikaan Bush lähetti Peter Reichille musiikkivideosta VHS-kopion. Reichistä tuli välittömästi diggari. Myöhemmin hän kertoi Dazed-aikakauslehdelle brittimuusikon vanginneen tarkasti isän ja pojan välisen omistautumisen, tunteen ja ymmärryksen ainutlaatuiseen ja maagiseen täyttymykseen. Cloudbustingin b-puolella julkaistusa kappaleessa Burning Bridge nainen pyytää rakastajaansa lisäämään sitoutumistaan häneen. 12-tuumaisella singlellä on lisäksi mukana melodialtaan irlantilainen traditionaali My Lagan Love, jonka lyriikoista vastasi Katen veli John Carder Bush. Cloudbustingin 12-tuumainen versio on special remix nimeltä The Organon-Remix, jossa keskeisimmäksi muodostui kappaleen kertosäkeen kehittyminen. Yhdysvalloissa manittu mix julkaistiin nimellä The Meteorological Mix, ja Britanniassa samaista otsikkoa käytettiin Bushin myöhäisempää tuotantoa edustavan singlen The Big Sky 12-tuumaisella versiolla.

Maanantain mainio:Santanan legendaarisen lineupin paluualbumi

 Santana:Santana IV

Huhtikuun puolivälissä 2016 ilmestynyt Santana IV on Santanan tuotannon 24. studioalbumi ja kaiken kaikkiaan diskografiansa 28. albumi. Yhtyeen 70-luvun alussa vaikuttaneesta kokoonpanosta mainitun pitkäsoiton työstämiseen osallistuivat Carlos Santanan lisäksi kosketinsoittaja/solisti Gregg Rolie, kitaristi Neal Schon, rumpali Michael Shrieve ja perkussionisti Mike Carabello. Mainittu viisikko oli viimeksi soittanut vuonna 1971 ilmestyneellä albumilla Santana III. Myöhäisemmistä Santanan lineupeista Santana IV:n työstämiseen osallistuivat perkussionisti Karl Perazzo, basisti Benny Rietveld sekä muutamissa kappaleissa vieraillut solisti Ronald Isley. Santana IV koostuu 16:sta uudesta yhtyeen kirjoittamasta ja tuottamasta kappaleesta. Reunionin alkuperä ulottui jo useamman vuoden taakse. Neal Schon oli ehdottanut Carlosille yhteistä levytystä, mutta tämä halusi mukaan Rolien, Schonin ja Carabellon. Tulevan albumin nimi olisi Santana IV, sillä kyseinen Santanan lineup oli sitä ennen työstänyt viimeksi albumin Santana III. Uusien kappaleiden kirjoitustyö ja treenaaminen ajoittui vuoteen 2013 ja nauhoitukset vuosiin 2014-2015. Niiden lopputuloksena oli 16 uutta raitaa, jotka yhdistivät Santanan tyylille tunnusomaisia afro-amerikkalaisia rytmejä, lauluosuuksia, hienoisesti bluesvivahteisia psykedeelisiä kitarasoundeja sekä perkussiotyöskentelyä. Santanan mukaan yhtyeen tuli löytää tasapaino niiden kappaleiden ja jamien välillä, joista yleisö tunnistaisi välittömästi klassisen Santanan. Ensimmäinen Santana IV:ltä poimittu single Go Anywhere You Wanna Go ilmestyi helmikuun viidentenä 2016. Itse pitkäsoitto debytoi Billboardin albumilistalla viidentenä ja sitä meni ilmestymisviikollaan kaupaksi 40 000 kappaletta. Santana IV on kaikkiaan Santanan 14. Billboard 200-listalla top teniin kohonnut pitkäsoitto.

Sunnuntain extra:Ensisijaisesti Izzy Stradlinin käsialaa oleva kappale Appetitella

 Think About You on Guns N' Rosesin esikoisalbumilla Appetite for Destruction julkaistu kappale, jonka kirjoitustyöstä vastasi ensisijaisesti yhtyeen rytmikitaristi Izzy Stradlin. Mainittu kappale oli itse asiassa jo lähes valmis Guns N' Rosesin perustamisvaiheessa. Vuonna 1988 Hit Paraderille antamassaan haastattelussa Stradlin mainitsi Think About Youn olevan nopea rakkauslaulu klisheisistä aiheista. Solisti Axl Rosen vuonna 1988 antaman haastattelun mukaan Stradlin oli Think About Youn ensisijainen kirjoittaja, mutta Rose teki joitakin muutoksia kappaleen lyriikkaan vokalistin ominaisuudessaan. Rosen mukaan Think About You muistuttaa tyylillisesti Hanoi Rocksia ja kappale onkin kirjoitettu eräänlaiseksi tribuutiksi mainitulle yhtyeelle. Vaikka kitaristi Slash on vuonna 2007 maininnut, ettei pidä Think About Yousta erityisen paljon, hän oli tyytyväinen kappaleen levytysversioon ja kitarasoundiinsa siinä. LA Weeklylle vuonna 2017 antamassaan haastattelussa Geffen Recordsin Tom Zutaut mainitsi Think About Youn suosikkikappaleekseen Appetite for Destructionilta. Varhaisvaiheessaan vuosina 1985 ja 1986 Guns N' Roses soitti Think About Youta säännöllisesti konserteissaan. Seuraavan kerran kappale oli kuitenkin yhtyeen keikkasetissä vasta vuonna 2001 ja Think About You onkin toiseksi harvimmin keikkasetissä soitettu Appetite for Destuctionin kappaleista Anything Goesin jälkeen.

Lauantain pitkä:The Eaglesin varhaiskauden keskeinen jäsen

 19. heinäkuuta 1947 syntynyt Bernard Matthew Leadon III on yhdysvaltalainen solisti, muusikko, biisintekijä sekä The Eaglesin perustajajäsen. Mainitun yhtyeen jäsenenä hän pääsi Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 1998. Ennen The Eaglesia Leadon oli ehtinyt vaikuttaa niin ikään countryrockia edustaneissa yhtyeissä Hearts & Flowers, Dillard & Clark sekä The Flying Burrito Brothers. Leadonin hallitsemiin instrumentteihin lukeutuvat kitara, banjo, mandoliini, steelkitara ja dobro. Hänellä on taustaa bluegrass-musiikin parissa. The Eaglesissä vaikuttaessaan Leadon esitteli bluegrassin elementtejä valtavirran yleisölle. Jätettyään The Eaglesin alkuvuodesta 1976 Leadon on julkaissut ainoastaan kaksi albumia, joista toinen on soolo ja toinen edustaa yhteistyötä Michael Georgiadesin kanssa. Lisäksi Leadon on vieraillut useiden muiden artistien levyillä sessiomuusikon roolissa. Psykedeelisvivahteisen folkrockyhtyeen Hearts & Flowersin jäsenenä Leadon saapui vuoden 1967 aikana Kaliforniaan. Hän osallistui yhtyeen Capitol Recordsin julkaiseman albumin Of Horses, Kids and Forgotten Women levytykseen. Pitkäsoitosta muodostui hitti ainoastaan paikallistasolla ja Hearts & Flowers lopetti toimintansa seuraavana vuonna. Vuoden 1968 loppuun mennessä Leadon oli ystävystynyt keskeisen bluegrassin edustajan Doug Dillardin kanssa. Jamisessioihin otti lisäksi osaa aikaisemmin The Byrdsissä vaikuttanut Gene Clark ja lopputuloksena oli yhtye Dillard & Clark. Vuoden 1968 aikana nauhoitettu albumi The Fantastic Expedition of Dillard & Clark sisälsi muun muassa varhaisen näkemyksen sittemmin myös The Eaglesin esikoisalbumilla ilmestyneestä kappaleesta Train Leaves Here This Morning. Leadon jätti Dillard & Clarkin vuoden 1969 aikana. The Byrdsin jäsenistöön kuulunut ja myös Squirrel Barkerissa soittanut Chris Hillman oli perustanut niin ikään The Byrdsissä vierailleen Gram Parsonsin kanssa yhtyeen The Flying Burrito Brothers, johon hän pyysi Leadonia liittymään.  Tämä oli mukana albumeilla Burrito Deluxe ja The Flying Burrito Bros, joista jälkimmäisen työstämiseen Parsons ei enää osallistunut. Menestyksen puutteeseen kyllästyneenä Leadon jätti Flying Burrito Brosin perustaakseen The Eaglesin kolmen muun muusikon kanssa. Mainittu kvartetti oli aikaisemmin toiminut Linda Ronstadtin säestysyhtyeenä. Leadon liittyi viimeisenä Glen Freyn, Don Henleyn ja Randy Meisnerin perustamaan The Eaglesiin. Jo yhtyeen kesäkuun alussa 1972 ilmestynyt esikois- ja samalla nimikkoalbumi oli menestys ja se sisälsi hitit Take It Easy, Peaceful Easy Feeling sekä Witchy Woman, joista etenkin viimeksi mainitun instrumentaatiossa Leadonin osuus oli keskeinen. Vuonna 1973 ilmestynyt ja myönteisiä arvioita vastaanottanut teema-albumi Desperado edusti vielä edeltäjänsä tavoin puhtaasti countryrockia ja albumin suurimmat klassikkokappaleet ovat sen nimiraita ja Tequila Sunrise. Vuonna 1974 ilmestyneellä kolmannella albumilla On the Border yhtye alkoi tyylillisesti siirtyä Amerikan rockin suuntaan ja tässä vaiheessa The Eaglesin kokoonpanoa täydensi Leadonin vanha ystävä, kitaristi Don Felder. Vuonna 1975 ilmestynyt albumi One of These Nights oli vielä edeltäjiään suurempi menestys, mutta mainitulla pitkäsoitolla The Eagles oli etääntynyt entistä kauemmaksi countryrockjuuristaan. Leadon jättikin yhtyeen vuosien 1975 ja 1976 taitteessa. Vuonna 1975 ilmestyneestä The Eaglesin Greatest Hits-kokoelmasta muodostui eräs kaikkien aikojen myydyimmistä albumeista Yhdysvalloissa. Jätettyään The Eaglesin Leadon työsti Michael Georgiadesin kanssa vuonna 1977 ilmestyneen albumin Natural Progressions. 1980-luvun puolivälissä  nimellä Ever Call Ready ilmestyi kokoelma  bluegrass ja gospelkappaleita. Niiden työstämiseen olivat Leadonin lisäksi osallistuneet Chris Hillman ja Al Perkins. 1980-luvun lopussa Leadon vieraili Nitty Gritty Dirt Bandissa. Vuonna 1993 Leadonista tuli yhtyeen Run C&W jäsen. Mainittu bändi levytti kaksi albumia MCA Recordsille. Sen ohjelmistossa oli Motownin biisejä bluegrass-tyylisesti esitettyinä. The Eaglesin seitsemän jäsenen päästessä vuonna 1998 Rock and Roll Hall of Fameen yhtye esitti kappaleet Take It Easy ja Hotel California. Vuonna 2004 Leadon julkaisi omissa nimissään soololoalbuminsa Mirror. Vuosien 2013 ja 2015 välillä Leadon oli mukana The Eaglesin kiertueella History of The Eagles. Vuonna 2015 Leadon osallistui ensisijaisesti tuottajaksi identifioituvan Ethan Johnsin kolmannen sooloalbumin Silver Liner levytykseen. Helmikuussa 2016 Leadon osallistui Grammy Awards-seremoniaan Jackson Brownen sekä The Eaglesin jäsenten Don Henleyn, Joe Walshin ja Timothy B Schmitin kanssa esittäen kuukausi aikaisemmin edesmenneen Glen Freyn muistoksi Take It Easyn.