5. heinäkuuta 1952 syntynyt ja 23. huhtikuuta 1991 edesmennyt John Anthony Kenzale, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellään Johnny Thunders, oli yhdysvaltalainen kitaristi, solisti ja biisintekijä. Hän nousi tunnettuuteen 1970-luvun alussa New York Dolls- yhtyeen jäsenenä. Myöhemmin Thunders perusti yhtyeen The Heartbreakers ja vaikutti lisäksi sooloartistina. Hänen molemmat vanhempansa olivat italialaista sukujuurta. Thundersin musiikillinen ura alkoi talvella 1967 The Reign-yhtyeen jäsenenä. Thundersin seuraava yhtye oli Johnny and the Jaywalkers, jossa hän soitti nimellä Johnny Volume. Marraskuussa 1969 Johnny meni kuuntelemaan Rolling Stonesin konsertin Madison Square Gardeniin tyttöystävänsä Janis Cafasson kanssa. Kaksikko nähdään Mayslesin veljesten ohjaamassa elokuvassa Gimme Shelter. New York Dollsin basisti Arthur "Killer" Kane kuvasi ensi kertaa kuulemaansa Thundersin kitarasoundia rikkaaksi, tukevaksi ja kauniiksi. Paul Nelsonin avustamana New York Dolls solmi levytyssopimuksen Mercury Recordsin kanssa. Thunders osallistui yhtyeen vuosina 1973 ja 1974 ilmestyneiden albumien New York Dolls ja Too Much Too Soon levytykseen. Myöhemmin Malcolm McLaren vaikutti Dollsien managerina usean kuukauden ajan ja yhtyeestä tuli prototyyppi Sex Pistolsille. Thunders ja rumpali Jerry Nolan jättivät yhtyeen vuonna 1975. Myöhemmin Thunders syytti Malcolm McLarenia yhtyeen hajoamisesta. Solisti David Johansen ja kitaristi Sylvain Sylvain jatkoivat Peter Jordanin, Tony Machinen ja Chris Robisonin kanssa New York Dollsin nimellä vuoden 1976 loppupuolelle saakka. Thunders perusti The Heartbreakersin Jerry Nolanin ja Television-yhtyeen basistin Richard Hellin kanssa. Aikaisemmin newyorkilaisessa punkyhtyeessä The Demonsissa soittanut kitaristi Walter Lure täydensi yhtyeen kokoonpanon. Hellin lähdettyä perustamaan Richard Hell & The Voivoidsia hänen paikkansa otti Billy Rath. Thundersin johtamana The Heartbreakers konsertoi ensiksi Yhdysvalloissa ja osallistui sen jälkeen Anarchy Tourille Britanniassa Sex Pistolsin, The Clashin ja The Damnedin kanssa. The Heartbreakers pysytteli Britanniassa vuoden 1977 ajan. Siellä yhtyeen suosio olikin selkeästi parempi kuin Yhdysvalloissa. Britanniassa The Heartbreakers solmi levytyssopimuksen Track Recordsin kanssa. Mainittu levy-yhtiö julkaisi yhtyeen ainoaksi jääneen albumin L.A.M.F. Mainittu pitkäsoitto vastaanotti myönteisiä arvioita, vaikka sen tuotantopuoli saikin osakseen kritiikkiä. Yhtyeen jäsenet olivat myös itse tyytymättömiä albuminsa tuotantoon ja niinpä kukin heistä miksasi sen uudelleen. Kilpailu johti ensiksi Nolanin eroamiseen The Heartbreakersistä marraskuussa 1977. Pian tämän jälkeen yhtye lopetti toimintansa kokonaan. Thunders pysytteli Lontoossa ja hänen ensimmäisen, vuonna 1978 ilmestyneen sooloalbuminsa So Alone nauhoituksiin osallistuivat Thin Lizzyn Phil Lynott, Sex Pistolsin Steve Jones ja Paul Cook sekä vierailijoina Chrissie Hynde, Steve Marriott, Walter Lure, Billy Rath ja Peter Perrett. Albumin cd-versiolle sisältyy lisäksi neljä bonuskappaletta, joiden joukossa ovat singlebiisi Dead Or Alive sekä cover Marc Bolanin varhaistuotantoon lukeutuvasta kappaleesta The Wizard. Pian tämän jälkeen Thunders palasi Yhdysvaltoihin soittaen Luren, Rathin ja joskus Nolanin kanssa Max's Kansas Cityssä New Yorkissa ja Lontoon Speakeasy Clubilla Jonesin, Cookin, basisti Henri Paulin ja Snatch-yhtyeessä vaikuttaneiden taustavokalistien Judy Nylonin ja Patti Paladinin kanssa. Loppuvuodesta 1979 Thunders muutti vaimonsa Julien kanssa Detroitiin ja alkoi esiintyä yhtyeen Gang War kanssa. Sen muihin jäseniin lukeutuivat John Morgan, Ron Cooke, Philippe Marcade sekä MC5:ssa kitaroinut Wayne Kramer. Yhtye nauhoitti useita demoja ja teki runsaasti livekeikkoja ennen toimintansa loppumista. Zodiac Records julkaisi vuonna 1987 yhtyeen demoista ep:n. Vuonna 1990 ilmestyi vielä Gang Warin nimikkoalbumi, joka oli kreditoitu Thundersille ja Kramerille. 1980-luvun alussa Thunders kasasi The Heartbreakersin uudelleen useille kiertueille. Vuonna 1984 ilmestyi albumi Live at the Lyceum. Mainittu konsertti myös kuvattiin ja julkaistiin VHS:nä ja myöhemmin dvd:nä nimellä Dead Or Alive. 1980-luvun aikana Thunders asui Pariisissa ja Tukholmassa vaimonsa ja tyttärensä kanssa. Vuonna 1985 ilmestynyt albumi Que Sera Sera koostui uusista, Thundersin tuonaikaisen yhtyeensä The Black Catsin kanssa nauhoittamista kappaleista. Patti Paladinin kanssa Thunders nauhoitti duettokappaleen Crawfish. Kolme vuotta myöhemmin kaksikolta ilmestyi täyspitkä duettoalbumi, covereista koostuva Copy Cats. Mainitun pitkäsoiton työstämiseen osallistuivat esimerkiksi pianisti Bob Andrews sekä The Only Ones-yhtyeen Jon Perry. Elokuusta 1988 huhtikuuhun 1991 ajoittuneeseen kuolemaansa saakka Thunders esiintyi yhtyeen The Oddballs kanssa. Sen muun lineupin muodostivat Jamie Heath (saksofoni), Alison Gordy (laulu), Chris Musto (rummut), Stevie Klasson (kitara) ja Jill Wisoff (basso). Huhti-toukokuuhun 1990 ajoittui akustinen kiertue Britanniassa ja Irlannissa Thundersin esiintyessä ajoittain The Golden Horde -yhtyeen Peterin, Samin ja Johnin kanssa. Saksalaisen punkyhtyeen Die Toten Hosenin kanssa Thunders levytti version Born to Losesta puolitoista vuorokautta ennen edesmenoaan. Thunders kuoli epäselviksi jääneissä olosuhteissa St. Peter -hotellissa, New Orleansissa 23. huhtikuuta 1991 38 vuoden ikäisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti