The Chills on Uudesta Seelannista kotoisin oleva ja vuonna 1980 Dunedinissa perustettu rockyhtye. Sen johtohahmona toimi toinen heinäkuuta 1963 syntynyt ja 28. heinäkuuta 2024 edesmennyt kitaristi, solisti ja biisintekijä Martin Phillips. 1990-luvun puolivälin tienoilla yhtye toimi nimellä Martin Phillips and The Chills. The Chillsin albumeista yhtyeen kotimaassa top teniin kohosivat Submarine Bells (1990), Soft Bomb (1992), Snow Bound (2018) ja Scatterbrain (2021). The Chills saavutti kulttiyhtyeen aseman myös muualla maailmassa eräänä varhaisimmista niin kutsutun Dunedin-soundin edustajista. Top 20:een yhtyeen singleistä ovat noussseet vuonna 1984 ilmestyneet Pink Frost ja Doledrums, I Love My Leather Jacket (1986), Heavenly Pop Hit (1990) ja Male Monster from the ld (1992). Kun eräs Uuden Seelannin varhaisimmista punkyhtyeistä, eli Same lopetti toimintansa, sen kitaristi ja solisti Martin Phillips perusti uuden yhtyeen The Chillsin Dunedinissa vuoden 1980 aikana. The Same oli aloittanut toimintansa vuonna 1978 Phillipsin ollessa 15-vuotias. Hän oli ensiksi kitaristi, mutta siirtyi leadvokalistiksi. Muilta osin The Chillsin varhaisen kokoonpanon muodostivat Martinin sisko Rachel Phillips kosketinsoittajana, kitaristina oli The Clean-yhtyeen johtohahmona aikaisemmin vaikuttanut Peter Gutteridge, basistina Jane Dodd ja rumpalina Alan Haig. Ensimmäisen keikkansa yhtye soitti Dunedinissa marraskuun puolivälissä 1980 Bored Gamesin lämmittelijänä. Gutteridge jätti yhtyeen jo mainitun keikan jälkeen ja kesäkuuhun 1981 mennessä myös Dodd ja Rachel Phillips olivat poistuneet yhtyeen lineupista. Martin Phillips vaikutti tässä vaiheessa kiertuekosketinsoittajana The Cleanille ja osallistui studiomuusikon ominaisuudessa myös yhtyeen esikoissinglen Tally Ho! levytykseen. Heinäkuuhun 1981 mennessä The Chillsin kokoonpanon olivat täydentäneet kosketinsoittaja Fraser Bads ja aikaisemmin Bored Gamesissä soittanut basisti Terry Moore. The Chillsin debyyttilevytyksenä olivat kolme biisiä, jotka Flying Nun Records julkaisi kesäkuussa 1982 ilmestyneellä 12-tuumaisella kokoelmalla Dunedin Double. Muut mainitun albumin yhtyeet, eli Sneaky Feelings, The Stones ja The Verlaines olivat niin ikään edustettuina kolmella kappaleella kukin. Kappaleestaan Caleidoscope World The Chills työsti lisäksi musiikivideon. Juuri ennen ep:n ilmestymistä Huigh liittyi The Verlainesiin ja hänen paikkansa The Chillsin rumpalina otti Martyn Bull. Battsin lähdettyä Rachel Phillips teki hetkeksi paluun yhtyeen riveihin juuri ennen kuin se teki The Cleanin kanssa kiertuen North Islandissa. Rachel ei tosin ollut mukana koko kiertueen ajan. Sen loppuosan yhtye soitti triona ja nauhoitti samaisella lineupilla myös vuosina 1982 ja 1984 ilmestyneet singlet Rolling Moon ja Pink Frost. Audio Culturen Andrew Schmidt kehui yhtyeen esikoissingleä. Lokakuun 1982 ja alkuvuoden 1984 välillä The Chillsin keikkailu oli vähäisempää Bullin sairastelun vuoksi. Peter Allison oli liittynyt mukaan kosketinsoittajaksi ja Phillips harjoitteli näihin aikoihin The Cleanin David Gilgourin kanssa yhtyeessä Time Flies, joka ei kuitenkaan koskaan keikkaillut. Kesäkuuhun 1983 mennessä Haig oli palannut yhtyeen rumpaliksi. Martyn Bull edesmeni leukemiaan 18. heinäkuuta 1983. The Chills siirtyi tauolle ja Phillips soitti soolokeikkoja vuoden 1983 loppuun saakka. Joulukuuussa 1983 kokoonpano Allison, Haig, Phillips ja basisti Martin Keane aloitti toimintansa nimellä A Wrinkle in Time. Nimeen The Chills palattiin pian seuraavan vuoden alussa. Yhtye osallistui Flying Nunin sponsoroimalle Looney-kiertueelle saman levy-yhtiön yhtyeisiin lukeutuneiden Children’s Hourin, The Expendablesin ja The DoubleHappysin kanssa. The Chills alkoi yleisön mielessä identifioitua Phillipsin taustayhtyeeksi; hän oli ainoa kaikissa yhtyeen lineupeissa vaikuttanut jäsen. Heinäkuussa 1984 ilmestynyt single Pink Frost saavutti top 20:en ja sitä seurasi samana vuonna ilmestynyt toinen single Doledrums sekä vuonna 1985 ilmestynyt ja kuudesta kappaleesta koostunut ep Lost. Loppuvuodesta 1985 The Chills konsertoi Lontoossa. Maaliskuussa 1986 ilmestynyt kokoelma-albumi Caleidoscope World kokosi yhteen yhtyeen varhaiset levytykset ja saavutti brittien indie-listalla kolmannen sijan. Lokakuuhun 1986 mennessä yhtyeen kokoonpano vaihtui Phillipsiä lukuun ottamatta. Rumpaliksi tuli The Verlainesin Caroline Easther, basistiksi Coconut Roughin Justin Harwood ja kosketinsoittajaksi Smart Russiansin Andrew Todd. Vuonna 1986 ilmestynyt single I Love My Leather Jacket saavutti brittien indie-listalla sijan 25. ja oli yhtyeen kotimaassa parhaimmillaan neljäntenä. Brittisuosionsa vakuuttamana yhtye siirtyi Lontooseen helmikuussa 1987 ja teki sen jälkeen viiden viikon kiertueen Euroopassa. Samaisena vuonna ilmestyi The Chillsin esikoisalbumi Brave Words, jolla yhtye teki yhteistyötä Red Krayolan Mark Thompsonin kanssa. Pitkäsoitto nousi yhtyeen kotimaassa top 30:een. The Chills promosi esikoisalbumiaan lähes koko vuoden Euroopassa ja heinäkuuhun ajoittui neljä konserttia New Yorkissa ja Bostonissa. Vuoden 1988 aikana yhtye teki täysmittaisen kiertueen Yhdysvalloissa. Vuonna 1990 The Chills solmi Yhdysvalloissa maailmanlaajuisen levytyssopimuksen Warner Brosin alamerkin Slash Recordsin kanssa. Yhtyeen toinen studioalbumi, samaisena vuonna ilmestynyt Submarine Bells nousi kotimaassa listakärkeen ja siltä poimittu single Heavenly Pop Hit saavutti sijan 17. Billboardin Alternative Play-listalla. Kyseessä on yhtyeen ainoa listasijoitus Yhdysvalloissa. Vuonna 1992 ilmestyneellä albumilla Soft Bomb yhtyeen lineup oli jälleen muuttunut Phillipsiä lukuun ottamatta; mukana olivat Mauro Ruby rummuissa, Lisa Mednick koskettimissa ja Steven Schayer kitarassa. Albumi nousi Uudessa Seelannissa kolmanneksi ja siltä poimittu single The Male Monster from the ld kohosi top teniin. Soft Bombin tiimoilta tehdyn kiertueen jälkeen Phillips ilmoitti The Chillsin lopettaneen toimintansa ja liittyi Kilgourin seuraksi 1960-luvun covereita soittaneeseen yhtyeeseen The Pop Art Toasters, jonka nimikkoep ilmestyi vuonna 1994. Pian tämän jälkeen yhtye hajosi ja Phillips kasasi jälleen uuden The Chillsin kokoonpanon. Useita miehistövaihdoksia on pidetty yhtenä syynä The Chillsin heikohkolle kaupalliselle menestykselle. Vuonna 2016 esitettin Philipsin ja The Chillsin historiaa käsittelevä dokumentti The Curse of the Chills. Elo-syyskuussa 1995 yhtye nauhoitti Britanniassa neljättä albumiaan Sunburnt. Kaksi yhtyeen jäsenistä kieltäytyi saapumasta Britanniaan ja niinpä rummuista ja bassosta albumilla vastasivat Phillipsin hankkimat studiomuusikot Dave Mattacks (Fairport Convetion) ja Dave Gregory (XTC). Kosketinsoitinosuuksista vastasi albumin tuottaja Craig Leon. Albumi julkaistiin alkuvuodesta 1996 nimellä Martin Phillips and the Chills. The Chills hajosi jälleen Phillipsin liittyessä niin ikään Kilgourin yhtyeisiin lukeutuneeseen The Heavy Eightsiin. The Chillsin livekeikkoja varten Phillips hankki The Chillsiin uusia jäseniä ja keikkoja soitettiin vuodesta 1997 eteenpäin. Vuonna 1999 ilmestyi Phillipsin kotidemoista koostuva sooloalbumi Sketch Book.Volume One, jonka nauhoitukset oli tehty vuosien 1988 ja 1995 välillä. Vuonna 2000 ilmestynyt kolmen cd:n boxi Secret Box koostui The Chillsin livebiiseistä, demoista, radionauhoituksista ja harvinaisuuksista. Vuonna 2004 ilmestynyt ep Stand by oli ensimmäinen uutta tuotantoa sisältänyt The Chillsin levyjulkaisu yhdeksään vuoteen. Toukokuussa 2010 The Chills soitti kaksi konserttia Australiassa. Kyseessä olivat yhtyeen ensimmäiset keikat Uuden Seelannin ulkopuolella sitten vuoden 1996. Toinen heinäkuuta 2013 Phillipsin 50-vuotispäivänä ilmestyi singleformaatissa uutta tuotantoa edustanut kappale Molten Gold b-puolellaan uudelleen nauhoitettu versio Pink Frostista. Lokakuussa 2015 ilmestynyt Silver Bullets oli The Chillsin ensimmäinen uutta tuotantoa edustava albumi 19 vuoteen. Helmikuussa 2017 yhtye julkaisi coverinsa David Bowien vuoden 1970 tuotantoa edustavasta kappaleesta Conversation Piece. 14. syyskuuta 2018 ilmestyi yhtyeen kuudes studioalbumi Snow Bound ja sen seuraaja Scatterbrain toukokuussa 2021. Phillips edesmeni 28. heinäkuuta 2024. Uusi albumi Springboard:Early Unrecorded Songs oli tuolloin työstövaiheessa ja se julkaistiin helmikuun vimeisenä 2025. The Chills on ollut useampien New Zealand TV:lle tuotettujen dokumenttien aiheena. Maaliskuussa 2019 valmistunut The Chills: The Triumph & Tragedy of Martin Phillipps tutki yhtyeen historiaa ja Phillipsin tuonaikaista taistelua hepatiittia vastaan. Julia Parnellin ja Rob Curryn tuottama dokumentti sai ensi-iltansa South by Southwestissä ennen kuin se nähtiin teattereissa Uudessa Seelannissa ja myöhemmin lisäksi Uuden Seelannin Prime TV:ssä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti