Chest Fever on kanadalaisen The Band-yhtyeen tuotantoa edustava kappale, joka julkaistiin sen heinäkuun ensimmäisenä 1968 ilmestyneellä esikoisalbumilla Music from the Big Pink. The Band-historioitsija Peter Vineyn mukaan yhtyeen tuotannosta useammille kokoelma- ja livealbumeille on päätynyt ainoastaan samaisen debyytin tuotantoon lukeutuva The Weight. Elokuuhun 1969 ajoittuneilla Woodstockin mammuttifestivaaleilla The Band esiintyi Ten Years Afterin ja Blood, Sweat and Tearsin välissä aloittaen settinsä juuri Chest Feverillä. Kappale on yleisesti kreditoitu pelkästään kitaristi Robbie Robertsonin nimiin, mutta rumpali Levon Helm on maininnut alun perin improvisoineensa kappaleen lyriikat kosketinsoittaja Richard Manuelin kanssa. Lyriikat kertovat miehestä, joka sekoaa rakastamansa naisen hylättyä hänet. Chest Feverin alkuun sijoittuu Garth Hudsonin soittama dramaattinen urkuintro. Livekontekstissa se venyi useiden minuuttien mittaiseksi improvisaatioksi, jossa hyödynnettiin useita musiikillisia tyylejä. Levon Helm piti Garth Hudsonin osuutta mainitussa kappaleessa selvästi aliarvostettuna ja -kreditoituna. Vuodesta 1970 lähtien Chest Feverin urkuintro listattiin omaksi kappaleekseen nimeltä Genetic Method ja se kreditoitiin pelkästään Garth Hudsonin nimiin. Sellaisenaan kappale on mukana esimerkiksi The Bandin vuoden 1972 livetuplalla Rock of Ages. Chest Fever säilyi The Bandin keikkaohjelmistossa vielä Richard Manuelin edesmenon jälkeen Levon Helmin leadvokalisoimana. Vineyn mukaan laadukkaimmat liveversiot Chest Feveristä sisältyvät albumille Live in Washington, joka on italialainen bootleg The Bandin konsertista ohjelmassa King Biscuit Flower Hour vuonna 1976 tai The Complete Last Waltzille. Chest Feveristä ovat levyttäneet coverinsa esimerkikisi Three Dog Night, Sugarloaf sekä John Mayer Battle Studies-kiertueellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti