The Spinners on yhdysvaltalainen, vuonna 1954 Detroitissa, Michiganissa perustettu rhythm and bluesia edustava lauluyhtye. Erityisesti tuottaja Thom Bellin kanssa tekemillään levytyksillä 1960- ja 1970-luvuilla yhtye saavutti menestyssinglejä ja -albumeita. Henry Fambroughin lopetettua esiintymisensä vuonna 2023 The Spinners on jatkanut esiintymisiään siitä huolimatta, ettei yhtyeen lineupissa ole enää ainuttakaan originaalia jäsentä. 1960-luvulla Motownille tekemiensä levytysten aikana yhtye tunnettiin lisäksi nimillä Detroit Spinners ja Motown Spinners. Mainittuja nimiä käytettiin Britanniassa, ettei yhtyettä sekoitettaisi brittiläiseen, niin ikään The Spinners-nimiseen folkyhtyeeseen. Kesäkuun viimeisenä 1976 yhtye sai tähtensä Hollywood Walk of Famelle. The National Rhythm & Blues Hall of Fameen The Spinners pääsi vuonna 2015 ja Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 2023. Vuonna 1954 Billy Henderson, Henry Fambrough, Pervis Jackson, C. P. Spencer ja James Edwards muodostivat yhtyeen The Domingoes Detroitin pohjoisessa alakaupungissa. Ainoastaan muutamaa viikkoa myöhemmin Bobby Smith otti James Edwardsin paikan yhtyeen riveissä. Hän lauloi leadia suurimmalla osalla The Spinnersin varhaisista levytyksistä ja suurimmilla Atlantic Recordsille työstämillä hiteillä. Spencer jätti yhtyeen pian Edwardsin jälkeen. Hänen myöhäisempiä yhtyeitään olivat The Voice Masters ja The Originals. George Dixon otti Spencerin paikan ja vuonna 1961 yhtyeen nimeksi vaihtui The Spinners. Ensimmäisen singlensä That's What Girls Are Made for yhtye levytti Harvey Fuquan Tri-Phi Recordsille. Elokuussa 1961 mainittu single saavutti Billboardin listalla sijan 27. Sitä seurannut single Love (I'm So Glad) I Found sisälsi varmuudella Smithin leadvokalisointia. Marraskuussa 1961 se saavutti sijan 91. ja oli samalla viimeinen Tri-Phi Recordsin julkaisemasta tuotannosta top 100:aan kohonnut single. Fuqua vastaanotti krediitit kahdella ensimmäisellä singlellä nimellä Harvey. Hänen aikaisempi yhtyeensä oli ollut The Moonglows. James Edwardin veli Edgar "Chico" Edwards otti yhtyeessä Dixonin paikan vuonna 1963. Tuossa vaiheessa Fuquan veilipuoli Motown Recordsin Berry Gordy oli ostanut itselleen Tri-Phin ja kaikki mainitulle levy-yhtiölle levyttäneet artistit. Vuonna 1964 The Spinners teki debyyttikeikkansa Apollo Theatressa. Single I'll Always Love You saavutti sijan 35. vuonna 1965. Vuosien 1966 ja 1969 välillä yhtye julkaisi singlen vuodessa, mutta niistä ainoastaan vuonna 1966 ilmestynyt Truly Yours saavutti Billboardin R&B-listalla sijan 16. Koska The Spinnersin kaupallinen menestys oli rajallista, yhtyeen jäsenet saivat toimia kiertuemanagereina, autonkuljettajina ja jopa laivausvirkailijoina muille yhtyeille. G. C. Cameron otti Edgar Edwardsin paikan yhtyeessä vuonna 1967 ja kahta vuotta myöhemmin yhtyeen levy-yhtiöksi vaihtui Motownin omistama V.I.P. Imprint. Viiden vuoden tauon jälkeen The Spinners saavutti Billboardin listalla vuonna 1970 sijan 14. Stevie Wonderin ja Syreeta Wrightin kirjoittamalla ja Cameronin leadvokalisoimalla kappaleella It's a Shame. Seuraavana vuonna albumilta 2:nd Time Around listoille nousi niin ikään Stevie Wonderin käsialaa ollut We'll Have It Made. Kyseessä olivat kuitenkin The Spinnersin viimeiset V.I.P. Imprintille työstämät singlet. Pian 2:nd Time Aroundin ilmestymisen jälkeen Atlanticin artisteihin lukeutunut Aretha Franklin kehotti yhtyettä siirtymään niin ikään Atlanticille. Nauhoittaessaan Stevie Wonderin tuottamaa albumia The Spinnersin sopimus vanheni ja albumi jäi vaille julkaisua. The Spinners vaihtoi tämän jälkeen levy-yhtiötä, mutta sopimuksellisten velvoitteiden vuoksi Cameron ei vonut lähteä Motownilta. Hän järjesti tilalleen serkkunsa Philippe Wynnen, josta tuli yksi The Spinnersin leadvokalisteista Bobby Smithin tavoin. The Spinnersin solmiessa levytyssopimusen Atlanticin kanssa vuonna 1972 se oli arvostettu, mutta niukasti kaupallista menestystä saavuttanut yhtye. Yksikään The Spinnersin singleistä ei ollut noussut poplistoilla top teniin, vaikka yhtye oli ollut toiminnassa jo yli vuosikymmenen. Thom Bellin tuottamalta ja vuonna 1973 ilmestyneeltä albumilta Spinners poimittiin viisi singleä, joista kaksi nousi top teniin ja loputkin sadan suosituimman joukkoon. The Spinnersistä muodostui lopulta eräs 1970-luvun suosituimmista soulyhtyeistä. Ensimmäinen top ten-hitti, Bobby Smithin leadvokalisoima I'll Be Around oli itse asiassa yhtyeen ensimmäisen Atlanticille levyttämän singlen, Fambroughin ja Wynnen leadvokalisoiman How Could I Let You Get Awayn b-puoli. Radiosoiton myötä Atlantic vaihtoi singlen kappaleiden paikan ja I'll Be Around nousi kolmanneksi How Could I Let You Get Awayn joutuessa tyytymään sijaan 77. I'll Be Around myi yli miljoona kappaletta ja The Spinners vastaanotti kappaleesta ensimmäisen kultalevynsä lokakuun lopussa 1972. Vuoden 1973 singleistä Could It Be I'm Falling in Love myi yli miljoona kappaletta ja sitä seuranneet One of a Kind (Love Affair) ja Ghetto Child vahvistivat yhtyeen maineen. Bellistä tuli tunnettu tuottajahahmo Philadelphia Soulin alueella. Atlanticilla saavuttamiensa menestysten myötä Motown julkaisi The Spinnersin vanhasta tuotannosta Best of-kokoelman. Alun perin vuonna 1970 ilmestynyt singlen b-puoli Together We Can Make Such Sweet Music remiksattiin ja julkaistiin uudelleen vuoden 1973 aikana. Atlantic-hitteihin verrattuna se menestyi kuitenkin vaatimattomasti saavuttaen sijan 91. The Spinnersin vuonna 1974 ilmestyneeltä albumilta Mighty Love poimittiin kolme top 20:een kohonnutta singleä; I'm Coming Home, Love Don't Love Nobody ja pitkäsoiton nimikappale. Vuoden suurin hitti The Spinnersille oli silti yhteistyötä Dionne Warwickin kanssa edustava Then Came You. Se nousi Billboardin singlelistan kärkeen ollen molemmille esittäjilleen ensimmäinen ykkössijan saavuttanut pophitti. Kappale sijoittui kolmen suosituimman joukkoon lisäksi Billboardin R&B- ja Easy Listening -listoilla. Seuraavien kahden vuoden aikana The Spinnersin singleistä top tenin saavuttivat viidenneksi kohonnut They Just Can't Stop It (Games People Play) ja kakkossijan saavuttanut The Rubberband Man. Games People Playllä solistina vieraili Evette L. Benton. Kaupallisen ja suosiollisen uransa huipulla The Spinners aloitti stipendiohjelman, joka auttoi collegeen yhden opiskelijan vuodessa. Wynne jätti yhtyeen tammikuussa 1977. Hänen paikkansa ottanut John Edwards oli saavuttanut sooloartistina sarjan R&B-hittejä. Wynne siirtyi soolouralle ja perusti sittemmin julkaisu- ja levy-yhtiön. The Spinners saavutti pienempiä hittejä vuosien 1977 ja 1978 aikana. Yhtyeen ja Thom Bellin yhteistyö päättyi, mutta The Spinners työsti kaksi kappaletta Bellin elokuvaan The Fish That Saved Pittsburgh ja esiintyi myös itse elokuvassa. Vuonna 1979 Motown julkaisi sekä Yhdysvalloissa että Britanniassa The Spinnersiltä kokoelma-albumin From the Vaults, jonka tuotantoon sisältyi myös Fuqua&Bristolille 1960-luvun puolivälin tienoilla nauhoitettu What More Could I Boy Ask For. Vuonna 1980 The Spinners saavutti vielä kaksi suurta hittiä. Working My Way Back to You nousi Yhdysvalloissa toiseksi ja Britanniassa listakärkeen ja Cupid molemmissa maissa neljänneksi. Yhtyeen viimeinen Yhdysvalloissa top 100:aan kohonnut single oli cover Willie Nelsonin kappaleesta Funny How Time Slips Away, joka saavutti vuonna 1983 sijan 67. Samana vuonna yhtye vieraili omana itsenään tv:n sitcomissa Laverne and Shirley. Vuonna 1984 albumilta Cross Fire poimittu Right or Wrong oli The Spinnersin viimeinen merkittävä R&B-menestys. Mainitun albumin nimikappaleen yhtye esitti vuonna 1987 valmistuneessa elokuvassa Spaceballs. 1980-luvun jälkimmäisellä puoliskolla The Spinnersin singlet eivät enää nousseet R&B-listalla 70:n suosituimman yläpuolelle. Työskenneltyään joitakin vuosia Parliament/Funkadelicin kanssa ja luotuaan soolouraa Wynne menehtyi sydänkohtaukseen 14. heinäkuuta 1984.Vuonna 2014 antamassaan haastattelussa yhtyeen viimeinen henkiin jäänyt originaalijäsen Henry Fambrough mainitsi Bobby Smithin olleen yhtyeen keskeisin leadvokalisti kaikkien vuosien ajan. Myös Fambrough oli vähintään mukana laulamassa leadia useilla The Spinnersin levytyksillä, joista mainittakoon Just As Long as We Have Love, joka oli yhtyeen toinen Dionne Warwickin kanssa levyttämä duetto. G. C. Cameron palasi yhtyeen leadvokalistiksi vuosien 2000 ja 2002 välillä. Vuonna 2003 hän liittyi The Temptationsiin. The Delfonicsin Frank Washington liittyi yhtyeeseen pariksi vuodeksi. Hänen paikkansa ottanut Charlton Washington ei ollut edeltäjälleen lainkaan sukua. Billy Henderson menehtyi diabeteksen komplikaatioihin helmikuun toisena 2002 67 vuoden ikäsenä. Yhtyeen varhaisiin jäseniin lukeutunut C. P. Spencer oli menehtynyt sydänkohtaukseen jo 20. lokakuuta 2004. Edelleen yhtyeessä vaikuttanut Pervis Jackson menehtyi sydänkohtaukseen 18. elokuuta 2004. Vuonna 2003 Xpress-2:n Ashley Beedle remiksasi vuonna 1977 levytetyn The Spinnersin kappaleen Are You Ready for Love. Fat Boy Slimin Southern Fried Recordsin julkaisemana mainittu single nousi Britanniassa listakärkeen. Leadvokalisti Bobby Smith menehtyi 16. maaliskuuta 2013. Vuonna 2017 The Spinners pääsi The Michigan Rock and Roll Legends Hall of Fameen. Charlton Washington siirtyi vuonna 2020 soolouralleen ja hänen paikkansa otti C. J. Jefferson. 27. elokuuta 2021 ilmestynyt Round the Block and Back Again edusti vuosien jälkeen The Spinnersin uutta tuotantoa. Se oli yhtyeen senhetkisen lineupin ensilevytys ja samalla viimeinen ennen Fambroughin eläköitymistä alkuvuodesta 2023 lähes 70 vuotta kestäneen uran jälkeen. Singleformaatissa mainitulta albumilta julkaistiin kappaleet Cliche, In Holy Matrimony ja Vivid Memories. Kolmas toukokuuta 2023 The Spinnersin menestyksekkäin 1970-luvun kokoonpano tuli valituksi Rock and Roll Hall of Fameen. Samaisessa kuussa yhtye lahjoitti merkittävän määrän esiintymis- ja levytyshistoriaansa Detrotissa sijaitsevalle Motown Museumille. Henry Fambrough, yhtyeen viimeinen henkiin jäänyt originaalijäsen menehtyi seitsemäs helmikuuta 2024 luonnollisesti 85 vuoden ikäisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti