The Wind Cries Mary on Jimi Hendrixin käsialaa oleva rockballadi, jonka hän kirjoitti sovittelevaksi rakkauslauluksi tuonaikaiselle tyttöystävälleen Kathy Etchinghamille. Tuoreempi omaelämäkerrallinen materiaali osoittaa, että osa The Wind Cries Maryn lyriikoista sisältyy Hendrixin varhaisempaan runoon, jonka hän oli kirjoittanut varhaisemmassa uransa vaiheessa asuessaan Seattlessa. Myöhäisemmässä haastattelussaan Hendrix mainitsi The Wind Cries Maryn lyriikoiden viittaavan useampaan henkilöön. Musiikkijournalisti David Stubbs mainitsi kappaleen kohdan "Somewhere the Queen is weeping/Somewhere the King has no wife" olevan Hendrixin runosta, jonka tämä oli kirjoittanut aikaisemmalle tyttöystävälleen Mary Washingtonille. Hendrixin pitkäaikainen ystävä ja myöhempien aikojen basisti Billy Cox on kuullut The Wind Cries Maryssa Curtis Mayfieldin vaikutusta. Hendrix oli esittänyt elementtejä kappaleen varhaisesta versiosta yhtyeensä Jimmy James and the Blue Flames kanssa New Yorkissa kesän 1966 aikana. The Jimi Hendrix Experience nauhoitti The Wind Cries Maryn helmikuussa 1967 Lontoossa De Lane Lea -studioilla työstäessään seuraajaa debyyttisinglelleen Hey Joe. Tuottaja Chas Chandlerin mukaan The Wind Cries Mary nauhoitettiin Fire-kappaleen nauhoituksista jääneellä ylijäämäajalla. Rumpali Mitch Mitchell ja basisti Noel Redding eivät olleet kuulleet Wind Cries Marya ennestään, mutta silti kappaleen nauhoitukset hoituivat noin 20:ssa minuutissa. Hendrix lisäsi The Wind Cries Maryyn neljästä viiteen ehdottamaansa päällekkäisäänitystä. The Wind Cries Mary/Highway Chile julkaistiin The Jimi Hendrix Experiencen kolmantena singlenä. Toukokuussa 1967 julkaistu single nousi Britanniassa kuudenneksi. Yhdysvalloissa The Wind Cries Mary ilmestyi ensiksi Purple Haze-singlen kakkospuolella kesäkuussa 1967. Myöhemmin kappale pääsi mukaan samaisen vuoden elokuussa Yhdysvalloissa ilmestyneelle Are Your Experienced?-esikoisalbumin painokselle. Hendrix esitti The Wind Cries Marya säännöllisesti konserteissaan vuosien 1967 ja 1968 aikana. Montereyn popfestivaaleilla kesäkuussa 1967 soitettu versio sisältyy vuonna 1986 ilmestyneelle albumille Jimi Plays Monterey ja Pariisin L'Olympia Theatressa taltioitu versio on mukana albumeilla Stages (1991), The Jimi Hendrix Experience (2000) ja Live in Paris & Ottawa 1968 (2008).Albumeista ensiksi mainittu sisältää The Wind Cries Marystä lisäksi Tukholmassa toukokuussa 1967 nauhoitetun tulkinnan. Rolling Stonen laatimalla 500 kaikkien aikojen parhaan kappaleen listalla The Wind Cries Mary saavutti sijan 379. Kappaleesta on levytetty useita covereita, joiden esittäjistä mainittakoon pikaisesti Richie Sambora ja Sting. Miles Davisin albumilla Filles de Kilimanjaro Johnny A Gil Evans levytti kappaleesta uusioversion nimellä Mademoiselle Mabry.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti