(I Can't Get No) Satisfaction on Mick Jaggerin ja Keith Richardsin kirjoittama, Andrew Loog Oldhamin tuottama ja Rolling Stonesin vuoden 1965 levytystuotantoa edustava kappale. Erityisen keskeisiksi kappaleessa ovat muodostuneet Keith Richardsin kulkeva kitarariffi sekä seksuaalista turhautumista ja kaupallisuutta käsittelevät lyriikat. 12. toukokuuta 1965 nauhoitettu kappale julkaistiin Yhdysvalloissa singlenä samaisen vuoden kesäkuussa. Se pääsi lisäksi mukaan heinäkuussa ilmestyneen Stones-albumin Out of Our Heads Yhdysvalloissa julkaistulle painokselle. Yhdysvalloissa Satisfactionista muodostui Stonesin ensimmäinen listakärkeen kohonnut single. Yhtyeen kotimaassa Britanniassa kappaletta soitettiin aluksi ainoastaan piraattiradioasemilla sen seksuaalisesti vihjailevan tekstin vuoksi. Britaniassa Satisfaction ilmestyi singleformaatissa elokuussa 1965 ja kotimaassa siitä muodostui Stonesien neljäs listakärkeen kohonnut single. Satisfactionista on muodostunut eräs maailman suosituimmista kappaleista ja se on muun muassa saavuttanut kakkossijan Rolling Stonen laatimalla 500 kaikkien aikojen parhaan kappaleen listalla. Grammy Hall of Fameen Satisfaction pääsi vuonna 1998 ja Acclaimed Musicin mukaan se on kriitikoiden kaikkien aikojen suosikkilistojen kymmenenneksi suosituin kappale. Kirjoitettuaan Satisfactionin Richards nauhoitti sen riffistä raakaversion Phillipsin kasettimankalle ennen nukahtamistaan. Tapahtumapaikaksi on esitetty esimerkiksi Fort Harrison Hotelia Clearwaterissa, Floridassa, mutta viimeisimmän omaelämäkertansa mukaan Richards kirjoitti riffin Carlton Hillissä, Saint John's Woodissa. Hän on maininnut Jaggerin kirjoittaneen lyriikat Clearwaterissa neljä päivää ennen kappaleen nauhoitusta. Kymmenes toukokuuta 1965 Stones nauhoitti Satisfactionista Chess-studioilla Chicagossa version, jossa Brian Jonesia kuultiin huuliharpistina. Kahta päivää myöhemmin RCA:n studioilla Kaliforniassa Satisfactionista taltioitiin kappaleen tunnetuin studioversio, jossa hyödynnettiin Maestro fuzzboxia. Kuten suurin osa Stonesien levytyksistä ennen vuotta 1966, myös Satisfaction julkaistiin aluksi ainoastaan monoversiona. 80-luvun puolivälissä kappaleen todellinen stereoversio julkaistiin Saksassa ja Japanissa kokoelma-albumin Hot Rocks 1964-1971 cd-uudelleenjulkaisulla. Stereomiksauksessa studiomuusikko Jack Nietche soittaa pianoa ja tamburiinia. Satisfactionin stereomiksaus ei ollut enää mukana Hot Rocks 1964-1971:n myöhäisemmillä Japanin ja Saksan cd-julkaisuilla, mikä tekee 80-puolivälissä julkaistuista versioista keräilyharvinaisuuksia. Hot Rocksin vuonna 2002 ilmestyneellä maailmanlaajuisella julkaisulla Satisfactionista ilmestyi stereoversio, jossa soolokitara, basso, rummut ja lauluosuudet olivat keskellä ja akustinen kitara sekä piano vasemmassa ja oikeassa kanavassa delay-efektin ansiosta. London Records julkaisi Satisfactionin singlenä Yhdysvalloissa viides kesäkuuta 1965 b-puolellaan Under Assistant West Coast Promotion Man. Billboardin listalle kappale nousi 12. kesäkuuta 1965 päättyneellä viikolla. Listaviiikkoja biisille kertyi 14 ja listakärkeen Satisfaction nousi kymmenes heinäkuuta pudottaen Four Topsin I Can't Help Myselfin ykköspaikaltaan. Listakärjessä Satisfaction oli kuukauden ajan ja kahdeksannella listaviikollaan Satisfaction saavutti miljoonan kappaleen myynnillään Stonesin ensimmäisen kultalevyn Yhdysvalloissa. Britannissa Satisfaction julkaistiin singlenä vasta 20. elokuuta 1965 b-puolellaan The Spider and The Fly. Listakärjessä kappale oli kahden viikon ajan syyskuussa 1965. Se pudotti Sonnyn ja Cherin I Got You Baben ja tuli vastaavasti itse The Walker Brothersien Make It Easy on Yourselfin tiputtamaksi. Jo vuonna 1976 New Musical Express listasi Satisfactionin seitsemänneksi sadan kaikkien aikojen parhaan singlen listallaan. Jaggerin mukaan Satisfaction oli se kappale, joka teki Stonesista suuren. Julkaisustaan lähtien kappale on ollut mukana lähes kaikilla Stonesien kiertueilla. Liversiot Satisfactionista ovat mukana esimerkiksi livealbumeilla Got Live If You Want It, Still Life, Flashpoint, Live Licks, Shine a Light, Hyde Park Live ja Havana Moon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti