Sister Sledge on Philadelphiasta, Pennsylvaniasta kotoisin oleva lauluyhtye. Vuonna 1971 perustetun yhtyeen muodostivat sisarukset Debbie, Joni, Kim ja Kathy Sledge. He saavuttivat kansainvälistä menestystä discomusiikin sarala. Yhtyeen läpimurtoalbumi oli vuonna 1979 ilmestynyt We Are Family, joka nousi kolmanneksi Billboardin albumilistalla. Mainitulta pitkäsoitolta poimittiin kaksi top ten-menestystä, jotka olivat sen nimikappale ja He's the Greatest Dancer. Kolmas albumilta poimittu single Lost in Music oli Yhdysvalloissa top 40-hitti. We Are Family oli ehdokkaana parhaan R&B-esityksen Grammyn vastaanottajaksi. Sister Sledgen muita singlehittejä olivat vuonna 1973 ilmestynyt Mama Never Told Me, vuonna 1982 levytetty uusioversio Mary Wellsin hitistä My Guy sekä vuonna 1984 ilmestynyt Thinking of You. Sitä seuraavana vuonna julkaistu Frankie oli Sister Sledgen ainoa ykköshitti. Sister Sledge teki paluun top 20:een Billboardin singlelistalla vuonna 1993. Tuolloin kyseessä olivat remiksatut versiot kolmesta yhtyeen singlestä. Vaikka Kathy siirtyi soolouralle vuonna 1989, hän jatkoi lisäksi esiintymisiä yhtyeen kanssa ja oli myös mukana monilla sen 90-luvun levytyksillä. Vuonna 2015 Sister Sledge esiintyi katolisen kirkon johtajalle Pope Francisille perheiden maailman festivaalilla Philadelphiassa. Sisarukset Debra Elaine (s. 9. heinäkuuta 1954), Joan Elise (13. 9. 1956 - 10. 3. 2017), Kim (s.21. 8. 1957) ja Kathy (s. 6. 1. 1959) ovat Broadway-tanssija Edwin Sledgen ja näyttelijätär Florez Sledgen tyttäriä. Heille antoi lauluopetusta isoäiti Viola Williams, joka oli äänialaltaan sopraano oopperalaulajatar. Violan ohjaamina siskokset lauloivat perhekirkossa ja myöhemmin hyväntekeväisyys- ja poliittisissa tapahtumissa ympäri Philadelphiaa nimellä Mrs Wiliam's Grandchildren. Sisarukset valmistuivat Olney High Schoolista vuosien 1972 ja 1977 välillä. Mainitun vuosikymmenen loppuun mennessä he valmistuivat Philadelphiassa sijainneesta Temple Universitystä.Yhtye konsertoi ahkerasti itärannikolla, kuten New Yorkissa, New Jerseyssä ja Philadelphiassa Florezin toimiessa managerina ja autonkuljettajana ja Debbien musiikillisena johtajana. Paikallinen yhtiö Money Back julkaisi vuonna 1971 yhtyeen ensimmäisen singlen Time Will Tell. Vuonna 1973 ilmestynyt Mama Never Told Me oli top 20-menestys Britanniassa kahta vuotta myöhemmin, mutta ensimmäisen menestyssinglensä sisarukset saivat vuonna 1974 Patrick Grantin ja Gwen Guthrien singlellä Love Don't Go through No Changes on Me. Kappaleesta muodostui hitti Japanissa ja sisarukset lennätettiin nousevan auringon maahan esiintymään Tokyo Music Festivaalilla, jossa he voittivat toisen palkinnon. Sisarukset esiintyivät myös Zaire 74-konsertissa Afrikassa James Brownin kanssa Rumble in the Jungle-nyrkkeilytapahtumassa. Atlantic Recordsin alamerkki ATCO julkaisi vuonna 1975 Sister Sledgen esikoisalbumin Circle of Love. Se sisälsi Gwen Guthrien ja hänen tuonaikaisen poikaystävänsä, myöhemmin nimensä Haras Fyreksi muuttaneen studiobasisti Patrick Grantin kirjoittamia kappaleita. Sister Sledge saavutti jonkinasteista suosiota Euroopassa ja lopputuloksena yhtye nauhoitti vuonna 1977 Saksassa toisen albuminsa Together, jonka julkaisijana oli Atlantic Recordsin toinen alamerkki Cotilion. Siltä poimittu single Blockbuster Boy saavutti Billboardin R&B-listalla sijan 61. Tuossa vaiheessa uraansa yhtye oli jonkinlaisessa risteyskohdassa, mutta Atlantic Recordsin ansiosta yhtye aloitti yhteistyön Chic-yhtyeen tuottajina toimineiden Nile Rodgersin ja Bernard Edwardsin kanssa ja tilanne muuttui. Joidenkin sisäisten yhteistyötä koskeneiden haasteiden jälkeen yhtyeen läpimurroksi muodostunut albumi We Are Family nauhoitettiin ja Cotilion julkaisi sen 22. tammikuuta 1979. Sen ensimmäisenä singlenä julkaistu He's the Greatest Dancer nousi R&B-listan kärkeen ja poplistalla yhdeksänneksi. Myöhemmin vuoden 1979 aikana singleformaatissa ilmestynyt albumin hymnimäinen nimikappale nousi R&B-listan kärkeen ja poplistalla kakkossijalle. Sekä kappale että yhtye olivat ehdokkaina Grammy-palkinnon saajaksi. We Are Family-albumi saavutti platinalevyn ja siltä poimittiin vielä kaksi discoklassikoksi kohonnutta singleä; Lost in Music ja Thinking of You. Sister Sledge nimettiin Billboardin parhaaksi uudeksi artistiksi. Vuonna 1980 ilmestynyt yhtyeen seuraava albumi Love Somebody Today oli niin ikään Nile Rodgersin ja Bernard Edwardsin tuottama ja sisälsi kaksikon käsialaa olleita kappaleita. Singleformaatissa ilmestynyt albumin nimikappale nousi R&B-listan kuudenneksi. Seuraavien kolmen vuoden ajan Sister Sledge esiintyi loppuunmyydyissä konserteissa ympäri maailmaa. Vuonna 1981 ilmestyneen Sister Sledgen viidennen albumin All American Girls tuottajana oli Narada Michael Walden. Vaikka yhtyeen jäsenistöä otti tällä kertaa osaa albumin tuotantotyöhön, se oli kreditoitu pelkästään Waldenin nimiin. Albumin nimikappale kohosi R&B-listan kolmanneksi, mutta niin ikään singlenä ilmestyneet kappaleet Next Time You'll Know ja If You Really Want Me menestyivät ainoastaan kohtalaisesti. Albumin neljännestä singlestä He's Just a Runaway yhtye nauhoitti Radio City Hallissa, New Yorkissa reggaevaikutteisen mixauksen tribuuttina Bob Marleylle.
Vuonna 1982 ilmestynyt seuraava albumi The Sisters oli yhtyeen itsensä tuottama. Siltä singlenä julkaistu cover Mary Wellsin klassikkohitistä My Guy saavutti R&B-listalla sijan 14. Vuonna 1983 ilmestyi seuraava albumi Bet Cha Say That to All the Girls, jonka ensimmäisellä singlekappaleella vieraili yhdysvaltalainen jazzsolisti Al Jarreau. Vuoden 1984 aikana Sister Sledge koki uutta menestystä. Atlantic Records julkaisi Thinking of Youn ja Nle Rodgersin työstämän remixin Lost in Musicista Britanniassa ja jälkimmäinen nousi singlelistalla neljänneksi. Seuraavana vuonna ilmestyi Sister Sledgen seitsemäs studioalbumi When the Boys Meet the Girls ja yhtyeen suosio Britanniassa jatkui. Singlenä julkaistu Frankie pysytteli brittien singlelistan kärjessä kuukauden ajan. Vuonna 1989 Kathy siirtyi soolouralle, mutta jatkoi ajoittain esiintymisiä myös Sister Sledgen riveissä. Debbie, Joni ja Kim jatkoivat keikkailua Sister Sledgen nimellä ja tekivät vuonna 1992 musiikillista yhteistyötä brittiläisen acid jazz-yhtye Incogniton jäseniin lukeutuvan Jean Paul "Bluey" Maunickin kanssa singlellä World Rise and Shine. Kappale pääsi mukaan yhtyeen kokoelma-albumille And Now...Sledge...Again. Italiassa mainittu single nousi listakärkeen ja trio päätyi emännöimään siellä omaa tv-showtaan. Seuraavana vuonna myös Kathyn kokoonpanossaan sisältänyt Sister Sledge pääsi jälleen nauttimaan menestyksestä Britanniassa. We Are Familystä työstettty Sure as Pure-remix nousi saarivaltakunnassa viidenneksi ja Lost in Musicista ja Thinking of Yousta tehdyt remixit saavuttivat listasijoitukset 14. ja 17. Greatest Hits-kokoelma The Very Best of Sister Sledge 1973-1993 ilmestyi niin ikään. Vuonna 1996 todistettuaan ampumavälikohtauksen Los Angelesissa Joni Sledge kirjoitti protestikappaleen Brother, Brother, Stop, jonka trio levytti Sister Sledgen uudelle greatest hits-kokoelmalle. Vuonna 1997 Joni tuotti yhtyeen kahdeksannen studioalbumin African Eyes, joka oli ehdolla parhaiten tuotetun albumin Grammyn saajaksi. Vuonna 2001 syyskuun yhdennentoista terrori-iskujen jälkimainingeissa Sister Sledgen kvartettikokoonpano levytti We Are Familystä uuden version, jolla vierailivat esimerkiksi Diana Ross ja Patti La Belle. Debbie, Joni ja Kim työstivät tässä välissä soolotuotantoaan ja vuonna 2003 yhtye kokoontui nauhoittamaan seuraavaa albumiaan Style. Joni, Debbie ja viimeksi mainitun tytär Camille esiintyivät vuonna 2005 Glastonbury-festivaalin kuuluisalla pyramiidi-lavalla. Kesällä 2012 Tanya Tiet täydensi Sister Sledgen kokoonpanon. Vuonna 2014 mainittu lineup esiintyi Sheffieldissä Tramlines-festivaalin pääesiintyjänä hip hop-ikonien Public Enemyn kanssa. Lontoossa yhtye nauhoitti kappaleen Stay a While, jonka tuotannosta vastasi skotlantilainen elektronisen musiikin parissa tunnettu The Revenge. Kim teki paluun yhtyeeseen vuonna 2015 ja Sister Sledge esiintyi Lontoossa merkittävässä hyväntekeväisyyskonsertissa Save the Childrenille. 26. syyskuuta 2015 oli vuorossa Philadelphian Eakins Oval Stagella perheiden maailmanfestivaalilla tapahtunut suuren mediahuomion saavuttanut esiintyminen Pope Francisille Aretha Franklinin ja Andrea Bocellin kanssa. Joni Sledge kuoli luonnollisesti kotonaan Phoenixissa, Arizonassa 60-vuotiaana 10. maaliskuuta 2017. Hänen edesmenonsa jälkeen Debbie ja Kim ilmoittivat jatkavansa esiintymisiä Sister Sledgen nimellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti