Tiistain tukeva:Merkittävä yhdysvaltalaislaulajatar, biisintekijä ja tuottaja

18. heinäkuuta 1946 syntynyt Evie Sands on yhdysvaltalainen solisti, lauluntekijä ja muusikko. Sandsin musiikin parissa tekemä ura on kestänyt yli 50 vuoden ajan. Se alkoi 60-luvun puolivälissä hänen ollessaan teini-ikäinen. Kivikkoisen alun jälkeen Sands saavutti listamenestystä vuonna 1969. Hän lopetti live-esiintymiset vuonna 1979 ja keskittyi biisinkirjoittamiseen ja tuottamiseen.  90-luvun alussa Sands alkoi saavuttaa Britanniassa kulttisuosiota ja vuodesta 1998 lähtien hän teki paluun esiintymislavoille. Sands on jatkanut myös biisinkirjoitusta. Sands syntyi Brooklynissa, New Yorkissa musikaaliseen perheeseen. Hänen äitinsä oli solisti ja Evie varttui kuuntelemalla Billie Holidayn, Dinah Washingtonin, Frank Sinatran, Jackie Wilsonin, Little Willie Johnin ja Beatlesin kaltaisten artistien musiikkia. Ne myös innoittivat Sandsia opettelemaan kitaran ja kosketinsoitinten soiton ja kehittämään kykyjään solistina ja laulunkirjoittajana. Teini-ikäisenä Sands levytti ensimmäiset singlensä The Roll/My Dog ja Danny Boy/I Was Moved. 60-luvun puolivälissä Sands solmi sopimuksen Red Bird-yhtiön alamerkin Blue Catin kanssa. Hän konsertoi The Shangri-Lasin kanssa ja aloitti pitkäaikaisen yhteistyön säveltäjien/tuottajien Chip Taylorin ja Al Gorgonin kanssa. Sandsin ensimmäinen Blue Catille tekemä levytys oli Trade Martinin kirjoittama Take Me for a Little While. Chicagolainen levypromoottori varasti Sandsin koelevyn kyseisestä kappaleesta ja vei sen Chess Recordsin artistille Jackie Rossille. Tämä oli saavuttamassa valtavirran pop/soul-suosiota kappaleella Selfish One. Ross ja hänen tuottajansa ihastuivat Take Me for a Little Whileen ja kiirehtivät levyttämään, painamaan ja julkaisemaan oman versionsa kappaleesta kahdessa vuorokaudessa. Se ilmestyi viikkoa ennen Sandsin versiota ja vastaaotti Chessin runsaasti promotoimana leijonanosan kappaleeseen kohdistuneesta radiosoitosta. Laillisen kamppailun vuoksi Sandsilla oli vaikeuksia saada uraansa toden teolla käyntiin. Kun Chess veti Rossin version markkinoilta Sandsin levytys huomioitiin ainoastaan muutamissa kaupungeissa, kuten Los Angelesissa, jotka olivat odottaneet, kumpaa versiota kappaleesta ryhtyisivät soittamaan. Ross ei ollut tietoinen kahden levytyksen välisestä kilpailusta ja jätti Chess Recordsin  pian. Sandsin seuraava single I Can't Let Go menestyi, tosin brittiyhtye The Holliesin coverversiona keväällä 1966. Samana vuonna Sands siirtyi Parkway-Cameon artistiksi. Hänen levyttämänsä kappaleet jatkoivat menestystä toisten esittäminä. Chip Taylorin kirjoittamaa Angel of the Morningia myytiin Sandsin levytyksensä 10 000 kappaletta ja sitä toivottiin runsaasti radiosta, mutta Parkway ajautui taloudellisiin vaikeuksiin ja top teniin hittiversion Angel of the Morningista levyttikin Marylee Rush. Sandsin viimeinen Parkwaylle levyttämä single Billy Sunshine nousi Billboardin Hot 100-listalle ennen Parkwayn toiminnan loppumista tammikuussa 1968. Vuonna 1969 Sands saavutti viimein hitin A&M-levy-yhtiölle levyttämällään ja Chip Taylorin kirjoittamalla kappaleella Anyway That You Want Me. Sen olivat vuonna 1966 levyttäneet sekä American Breed että The Troggs. Sandsin näkemys nousi listakärkeen Alabamassa ja menestyi erinomaisesti  myös monissa muissa kaupungeissa. Billboardin listalla se saavutti sijan 53. Vuonna 1969 Sands levytti A&M:lle Quincy Jonesin säveltämän kappaleen Maybe Tomorrow elokuvaan Johnny and Mary. Se julkaistiin sekä kyseisellä soundtrackilla että singlenä. Myös Sandsin vuonna 1970 ilmestynyt esikoisalbumi kantoi nimeä Anyway That You Want Me. Se julkaistiin useita kuukausia kyseisen singlen jälkeen. Esikoispitkäsoitollaan Sands debytoi säveltäjänä kappaleessa It's This I Am. Vuosia myöhemmin kappaleesta levyttivät coverversionsa Beck ja Beth Orton. Buddahin julkaisemaksi kaavailtu ja Val Garayn tuottama Sandsin albumi ei toteutunut. Sitä vastoin vuonna 1975 ilmestyi Capitol Havenin julkaisemana albumi Estate of Mind, joka päätti Sandsin viisi vuotta kestäneen levytystauon. Dennis Lambertin ja Brian Potterin tuottamalla albumilla Sands jatkoi myös biisintekijänä. Hän teki myös yhteistyötä Richard Germinaron ja veteraanisäveltäjä Ben Weismanin kanssa. Albumin kappaleista Lambertin ja Potterin You Brough the Woman Out of Me ja Sandsin Weismanin sekä Germinaron yhteistyötä edustanut I Love Makin' Love to You nousivat kumpikin sijalle 50. Kappaleista jälkimmäisen Barbra Streisand versioi albumilleen ButterFly. Myös monista muista Estate of Mindin kappaleista levytettiin covereita ja niistä vastasivat esimerkiksi Dionne Warwick, Dobie Gray, Dusty Springfield ja Gladys Knight. Vuonna 1976 Sands levytti Havenille singlenä uusioversion kappaleesta The Way You Do The Things You Do. Seuraavaksi hän siirtyi RCA:n artistiksi. Kyseinen yhtiö julkaisi Sandsin ja Michael Stewartin tuottaman albumin Suspended Animation keväällä 1979. Sandsin ja tuottaja Michael Stewartin yhteistyö oli alkanut itse asiassa jo keväällä 1977. Albumilla soittaneista muusikoista mainittakoon Toton David Hungate, Steve Lukather ja Greg Phillinganes sekä kitaristit Lee Ritenour ja Buzz Feiten. Taustavokalisteina albumilla kuultiin Toton Bobby Kimballia, Chicagon Bill Champlinia sekä kappaleessa Lady of the Night Dusty Springfieldiä. Kaikesta hyvästä huolimattta Suspended Animationin singlekappaleet eivät nousseet listoille. Albumin kappaleista levytettiin jälleen coverversoita, ja niistä vastasivat esimerkiksi Helen Reddy, The Weather Girls ja June Pointer. Karen Carpenter levytti kaksi Sandsin sävellystä sooloalbumiaan varten, mutta ne jäivät julkaisematta. Suspended Animationin julkaisun jälkeen Sands lopetti esiintymiset, mutta jatkoi työskentelyään biisintekijänä ja tuottajana. Vuonna 1982 Sands tuotti Leslie Ann Jonesin kanssa Holly Nearin albumin Speed of Light. Levytykseen osallistuneen yhtyeen tunnetuin jäsen oli kitaristi Ray Obiedo. Sands vastasi itse kitaroista ja taustavokaaleista ja perkussionistina kuultiin Sheila E:tä. Loppuvuodesta 1996 Sands meni seuraamaan Chip Taylorin clubikeikkaa ja sai kutsun tulla esiintymään hänen kanssaan stagelle. Kaksikon musiikillinen yhteistyö laajeni vuonna 1999 ja uudelleen seuraavana vuonna Taylorin Train wreck Recordin julkaisemana ilmestyneelle albumille Women in Prison, jonka työstämiseen osallistui myös Al Gorgoni. Musiikillisesti kyseessä oli juurevampi albumi, kuin se blue- eyed soul, jota Sandsin varhaisempi levytystuotanto edusti. Pitkäsoiton kappaleista Cool Blues Story oli duetto Lucinda Williamsin kanssa. Useat albumin kappaleista menestyivät Britanniassa ja muualla Euroopassa indie-listoilla. Sands palasi keikoille vuonna 1998. Albumin ilmestymisen jälkeen hän konsertoi Taylorin kanssa esimerkiksi Lontoossa, Glasgowssa, Brysselissä ja teki useita keikkoja Hollannissa. Joe Fosterin ansiosta Sandsin kaksi ensimmäistä albumia ilmestyivät uudelleen syyskuussa 2005 ja seuraavan vuoden kesäkuussa. Sands teki sekä soolokeikkoja että vaikutti soolokitaristina Adam Marslandin Chaos Bandissa. Hän oli mukana yhtyeen vuonna 2007 ilmestyneellä livelevyllä Long Promised Road:Songs of Dennis and Carl and Dennis Wilson, jolla hän oli myös leadvokalistina useilla raidoilla. Niiden joukossa oli ensimmäinen levytys Dennis Wilsonin kappaleesta Wouldn't It Be Nice to Live Again. Kitaristina ja yhdellä raidalla solistina Sands vaikutti Marslandin vuonna 2009 ilmestyneellä tuplacd:llä Go West. Yhdeksäs syyskuuta 2014 Taylorin Train Wreck Records julkaisi uuden albumin Queen of Diamonds/Jack of Hearts- Billy Vera &Evie Sands -singing new songs of Chip Taylor. 22. huhtikuuta 2017 R-Spot Recordsin kautta ilmestyi kuudesta kappaleesta koostunut ep Shine For Me.  Uutta albumia Get Out of Your Own Way edelsi huhtikuussa 2020 ilmestynyt single If You Give Up, jolla vierrailivat Translatorin Billie Aron ja Belle & Sebastianissa vaikuttanut Isobel Campbell.